tiistai 22. elokuuta 2017

Lapset häissä

Lapset häissä mukana vai lapsettomat häät? Mielipiteitä on monia. Minun mielestä jokainen pari saa päättää itse kutsuuko lapsia häihin. Minä en loukkaannu, vaikka hääkutsu ei aina koske Alisaa, se on ihan ymmärrettävää mielestäni. Meidän häihin kuitenkin lapsia tulee reilu kymmenkunta ja olemme halunneet jonkinverran panostaa lasten viihtyvyyteen.


lapset häissä


Itse olen sitä mieltä, että lasten on hyvä opetella syömään samaa ruokaa aikuisten kanssa ja siksi meillä ei varsinaisesti ole erillistä lastenmenua. Teemme kuitenkin lapsille erillisen noutopöydän, jotta heidän ei tarvitse jonotella vaan saavat ruokaa helposti ja näin ehkä antavat myös aikuisten syödä rauhassa. Lastenpöydässä on samoja ruokia kuin aikuisten pöydässäkin, mutta muutamia lisäyksiä teemme pöytään itse, jotta sieltä löytyisi hyvin syötävää etenkin perheen kaikista pienimmille.

Lisäksi olemme varanneet lapsille tekemistä puuhanurkassa. Puuhanurkasta löytyy kyniä, paperia, värityskirjoja sekä puuhavihkoja. Olen yrittänyt valita tekemistä niin isoille kuin pienemmillekin lapsille.

Sään salliessa pihalta tulee löytymään saippuakuplia ja ehkä muutamia pihaleluja, kuten potkumopoja tai vastaavia. Lisäksi sain myös ajatuksen, että pystyttäisimme pihalle telttakatoksen, jossa olisi lasten disko. Diskossa voisi soida musiikkia Hevisauruksesta Robiniin. Tähän ideaan tarvitsen kuitenkin vähän Samulin apua, jotta saadaan homma onnistumaan. Lapsilla on muutenkin tilaa leikkiä pihalla, mutta disko voisi toimia viihdykkeenä silloin kun otamme esimerkiksi potrettikuvia hääpaikalla.




Tietysti pitää olla varasuunnitelma, jos sataakin vettä! Silloin ehkä monipuolistamme puuhanurkkausta entisestään. Oletuksena kuitenkin on, etteivät pienemmät lapset viihdy häissä siihen saakka kun varsinainen vapaampi ohjelma alkaa, joten ihan hirveästi tämän kummempaa emme ole ajatelleet lapsia varten järjestää. Haluamme kuitenkin, että myös perheen pienimmätkin viihtyvät häissämme ja näin ollen myös heidän vanhemmatkin. Toivon, että meidän häistä ajatellaan, että olemme ottaneet myös lapset hyvin huomioon ja lapset ovat meille yhtä tärkeitä vieraita kuin aikuisetkin.


Tuleeko teille ideoita, miten voisimme viihdyttää lapsivieraita lisää? Tai miten olette toteuttaneet sen omissa häissänne?  :)

maanantai 21. elokuuta 2017

Minun Turkuni

Ei saa antaa pelolle valtaa. Sitä olen hokenut ennen. Tänään joudun hokemaan sitä vähän useammin. Omassa kotimaassa saati kotikaupungissa tapahtuva silmitön väkivalta, jonka uhrit valikoitui sattumanvaraisesti, herättää pelkoa.

Minulla tai meidän perheellä ei ollut tilanteessa suoranaista hätää, minä olin lukkojen takana töissä vartioidussa rakennuksessa, Samuli ja Alisa olivat eri paikkakunnilla. Silti tieto siitä, että omassa samassa kaupungissa tapahtuu jotain hirvittävää ja epätietoisuus siitä, mitä todella on tekeillä ja missä kaikki ystävät sillä hetkellä ovat. Tilanne tuli kaikille järkytyksenä, vaikka totta kai asia on käynyt mielessä Euroopan tilanteiden velloessa.

Olen kiitollinen työpaikalleni siitä, että meidän hyvinvoinnista huolehdittiin heti. Itseäni aina hieman kammoksuttaa olla iltavuorossa lähes yksin, saati sitten tuona perjantaina. Meillä kuitenkin kiersi illan mittaan ihmisiä varmistamassa kaiken olevan kunnossa ja vartija jopa saattoi mut autolle saakka, kenties vaikutin vähän säikähtäneeltä.




Juttelin illan aikana monen eri ihmisen kanssa ja oli ihan hyvä päästä purkamaan ajatuksia ja pelkoja. Eri mediat täyttyivät heti videoista ja kuvista, jotka olisi itsekin pitänyt jättää huomiotta heti alkuunsa.

Viikonlopun aikana Turku näytti palaavan lähes normaalia muistuttavaan tilaan. Mekin kiersimme lauantaina eri kaupoissa ja keskustan liepeillä, ihmiset olivat liikkeellä. Se on mielestäni hyvä, elämän pitää jatkua, eikä saa alkaa pelätä. Helppoa todeta niin, mutta huomaan itse havahtuvani välillä siihen miten ajatukset harhailevat ja puhdas kauhu valtaa mielen.

Pelottaa myös se kaikki viha mikä nyt tuntuu nostavan päätä entisestään. Viha kaikkea ja kaikkia kohtaan. Se tuntuu pahalta ja hirvittää.Tilanne on meille kaikille ihan uusi, eikä kukaan voi ennustaa mitä tulee lopulta tapahtumaan, mutta edelleen on toivoa!




Oli hieman hankala palata blogin äärelle, sillä tilanteella mässäily ei ole mieleeni, mutta tiesin monien teistä tietävän meidän asuvan täällä. Olisi tuntunut oudolta sivuuttaa täysin koko aihe, mutta halusin antaa pölyn laskeutua edes vähän. Nyt aion taas keskittyä normaaliin arkeen, enkä pelätä. Uusi viikko on täällä. <3

torstai 17. elokuuta 2017

Meal prep - ajan ja rahan säästöä?

Mä yritän hyvin usein tavoitella mahdollisimman vaivatonta arkea. Etenkin tuleva kuukausi tulee kaikkineen olemaan todella tiukka, joten päätin askeleen verran helpottaa sitä.

Törmäsin termiin meal prep yhdessä ruokaryhmässä ja pitihän sitä kokeilla. Kunnianhimoinen tavoitteeni oli suunnitella ja valmistaa kolmen viikon ruoat etukäteen. Otin siis kynän esille ja mietin millaisia ruokia voisin valmistaa. Mitä ruokia voisi pakastaa ja mitä voisi tehdä pelkistä kuivatarvikkeista. Listalle päätyi esimerkiksi lihapullat, tonnikalapasta, makkarakastike, kasvissosekeitto, jauhelihakastike...




Pääruokien lisäksi listasin myös kasviksia ja juureksia, joita pakastin: kukkakaali, kyssäkaali, paprika, bataatti, kesäkurpitsa... Yhdistelin ruokalistalle pääruoat sekä kasvikset ja nyt mulla tosiaan on ruoat kolmelle viikolle valmiina.

Aikaa mulla meni yhtenä viikonloppuna noin kaksi tuntia. Toki en tehnyt kuin keskimäärin 3 ruokaa per viikko, sillä meillä syödään kyllä useampi päivä samaa ruokaa. Paistoin jauhelihaa, tein lihapullataikinan ja raakapakastin pyörykät, pilkoin makkarat ja kasvikset.





Mitä sitten tavoittelen preppauksella? Jo pelkkä listan suunnittelu etukäteen säästää aikaa ja vaivaa. Yhdellä kauppareissulla varauduin useammaksi viikoksi, tulevat kauppareissut ovat sitten helpompia, koska tarvitsee ostaa vain esimerkiksi maitoa, leipää, hedelmiä...

Preppaus säästää arkisin aikaa ruoanlaitossa kun vain otan esille aterian osat ja teen lopullisen kypsennyksen ja yhdistelyn. Toki esimerkiksi riisit ja pastat olisi voinut jo keitellä valmiiksi, mutta jätin sen tällä kertaa tekemättä, samoin perunaa ei ehkä kannata keitettynä pakastaa. Kala on myös sellainen, jota itse suosin tuoreena, joten toistaiseksi sitä en ole kokeillut pakastaa. Pitäisi keksiä hyvä keino sen säilömiseen.




Koska teen paljon ruokaa kerralla, voin ostaa isompia paketteja ja sitä kautta säästää rahaa. Lisäksi kaupassa tulee käytyä harvemmin, joten heräteostokset jää minimiin.

Nyt kun tämä on ollut mulla hetken käytössä, olen kyllä sitä mieltä, että yritän ainakin jossain määrin toteuttaa tätä myös silloin, kun kiire vähän helpottaa. Joskus on toki ihanaa kokkailla ajan kanssa, mutta kyllä valmis ruokalista ja puolivalmiit ruoat pakkasessa tuntuvat välillä niin pelastukselta!


Mitä ajatuksia meal prep sussa herättää? Vai oliko ihan uusi juttu sinulle?

tiistai 15. elokuuta 2017

Vieraana häissä

Nyt varmaan aika ennen häitä tulee täyttyminen hääpostauksista hyvin pitkälle. Mutta hääthän ovat ihana, kaunis ja iloinen aihe. <3 Me pääsimme viikonloppuna osallistumaan vieraina häihin Samulin serkun astellessa avioon.

Pukukoodina toivottiin rentoa juhlapukeutumista ja meidän kohdalla se oli tällä kertaa tällaista:






Etenkin tykkäsin tuosta Samulin rusetin ja taskuliinan yhdistelmästä. Se sopi mun mielestä tosi hyvin rentoihin iltahäihin.

Oli jännittävää päästä häihin omien häiden kynnyksellä ja vähän jo saatoin tuntea pientä nipistelyä vatsanpohjassa kun hääpari asteli vihittäväksi. Vihkiminen suoritettiin ulkona puiden ympäröimänä. Pieni vesisade juuri ennen vihkimistä ei haitannut ja tilanne oli erittäin kaunis ja tunnelmallinen.




Vihkimisen jälkeen siirryimme varsinaiseen juhlapaikkaan, joka oli suuri valkoinen juhlateltta. Teltassa oli hyvin tilaa kaikille ja sadekaan ei häirinnyt, onneksi sekin kuitenkin loppui iltaa kohden.

Juhlista oli haluttu luoda rennot ja se oli onnistunut valinta. Häissä ei ollut turhaa pönötystä ja se antoi vahvistusta myös itselleni siitä, ettei häiden tarvitse olla pönötysjuhlat. Kiva idea oli myös se, että salaattipöydän jälkeen jokainen sai ulkoa grillistä hakea mieleistään syötävää.







Teltta oli sisältä koristeltu yksinkertaisen kauniisti ja tunnelmaa loivat niin katon valonauhat kuin kynttilät. Ja etenkin iltaa kohden teltta oli upea niin sisältä kuin ulkoa. Myös pihamaata koristi useat kynttilät ja lyhdyt, kaikinpuolin todella kaunista.




Juhlat olivat kauniit ja intiimit. Hääpari oli upea ja onnellisen näköinen. Ilta sai ainakin minut odottamaan vielä enemmän meidänkin juhlia. Onnea vielä hääparille! <3


maanantai 14. elokuuta 2017

Hääjuhlapaikan koristelu

Kun häiden suunnittelu oli alkuvaiheissa, kirjoittelin hieman meidän häiden teemasta. Väriteemaksihan valittiin hyvin pitkälle musta-valkoinen. Nyt kun lähes kaikki hankinnat on tehty, voin hieman vilauttaa miltä meidän hääpaikka tulee näyttämään.

Musta on värinä pysynyt meidän matkassa tänne saakka, tosin teemaa on hieman pehmennetty myöhemmin. Mustavalkoisen lisäksi häissämme tullaan näkemään vähän myös rustiikkia, vaikkei sekään kokonaisuutena ollut ihan meidän juttu. Olen selaillut paljon Pinterestiä ja meidän häiden teemaan onkin sekoitettu hieman erilaisia tyylejä. On mustavalkoista, rustiikkia vähän bohoa... Koska mikään näistä ei pelkästään vastannut sitä, minkä tyyliset häät haluamme, olemme sekoitelleet tyylejä huoletta. En kuitenkaan haluan mitään täyttä sekamelskaa, joten tietty linja on hyvä säilyttää.

Alkuperäisissä suunnitelmissa oli hankkia mustat kaitaliinat, mutta mieleisiä ei ikinä löytynyt. Kun vielä pöytien muotokin muuttui, kaitaliinoista luovuttiin kokonaan. Mitä siis pöytiin?

Luotamme hyvin pitkälle erilaisiin lasisiin kynttilä- ja tuikkukippoihin. Niitä meiltä löytyykin jo kasa. Lisäksi hieman kukkia ja puuta. Uskon, että näillä ja näyttävällä kattauksella saamme kauniit pöydät aikaiseksi.




Mustaa tullaan näkemään paljon juuri kattauksessa, sillä servettimme ovat mustat. Servettien taittelu on vielä hieman auki, en välttämättä haluaisi perinteistä kolmiota. Mustaa saattaa vilahtaa kattauksessa muutenkin ja hääkutsujemme tyyliin, myös paikkakortit ovat mustat.




Tilassa on kaunis katto, mutta laitamme sinne myös pompomeja sekä valot. Olen vuokrannut useammat pitkät hehkulamppuvalot ja lisäksi ostanut muutamat lyhyemmät koristamaan esimerkiksi lavan reunaa tai baaria. Valosarjoja tullaan mahdollisesti käyttämään muutenkin, riippuen hieman miltä tila näiden hehkulamppuvalojen jälkeen näyttää. Tuikkivaa joulukuusta en tilasta kuitenkaan halua.




Valosarjojen lisäksi hääpaikalle tuodaan reilusti suuria lasipurkkeja ja lyhtyjä tuomaan tunnelmaa etenkin pimenevään syysiltaan. Syksyä saatamme laittaa esille myös luonnonantimien muodossa, riippuen siitä mitä kaikkea lopulta on tarjolla, auringonkukkia, pihlajanoksia, osmankääpiä, mustikanvarpuja....

Loppujen lopuksi luotamme aika pitkälle yksinkertaisiin asioihin ilman turhia krumeluureja. Toivon, että näillä saamme loihdittua tunnelmalliset häät. <3

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Muumimuseo

Kesäloman yhtenä vierailukohteena oli tänä kesänä avautunut Tampere-talon Muumimuseo. Muumitarinoiden pienoismallit sijaitsivat vuoteen 2013 asti pääkirjasto Metsossa ja siellä olemme vierailleet useasti. Melenkiinnolla lähdimme muumifaneina tutustumaan uuteen museoon, joka muuten on maailman ainoa muumimuseo.


Ajattelen juuri parhaillaan revontulia.
Ei voi tietää, ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain.
Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.
Tuu-tikki
(lainattu museon nettisivuilta) 


Muumimuseon pienoismallit sijaitsevat parissa kerroksessa, mutta kulku on hissien ja luiskien ansiosta esteetön. Meilläkin oli mukana lastenvaunut ja ne mahtuivat hyvin kulkemaan pitkin väljää tilaa.




Pienoismallit olivat edelleenkin hienoja ja niiden yhteydessä pystyi kuuntelemaan sadun pätkää pienoismallin tapahtumaan liittyen. Lisäksi esillä oli paljon kuvia ja kirjoituksia muumeista ja tarinoista niiden takana. Esillä oli myös alkuvaiheiden luonnoksia hahmoista.

Koska museo pohjautuu lähes kokonaisuudessaan Tove Janssonin alkuperäisiin kirjoihin ja tarinoihin, sanoisinkin museon olevan enemmän aikuisille suunnattu. Meidän muumifani ei nimittäin aina pienoismalleista tunnistanut hahmoja saati tarinaa. Parasta antia Alisalle olikin ne osat, missä oli esillä näitä paremmin lapsille tuttuja nykyajan muumihahmoja.




Erityisesti Alisan suosikkeja olivat hattivattiseinä, jossa salamoi, sekä lattian alle rakennetut pienoismallit esimerkiksi joenpohjasta. Museossa oli mielestäni ihan kivasti hyödynnetty nykyajan tekniikkaa valoineen ja äänineen. Esimerkiksi pyrstötähden pystyi kuulla lähestyvän sekä itse pystyi astumaan taikurinhattuun. Pienten kanssa vierraillessa kannattaa ottaa huomioon, että museossa on hämärä valaistus ja äänet aika voimakkaita. Meidän vajaa 3v ja kummipoika 6kk eivät kuitenkaan museossa pelänneet.

Museossa oli myös kivien näköisiä lepopaikkoja, sekä kaksi erilaista kuvauspistettä. Itse museossa ei saanut kuvata tekijänoikeuksien takia, mutta esimerkiksi museon edessä oli tällainen pienistä veneistä koostunut lasten leikkipaikka, jossa ainakin Alisa viihtyi.



Museon lisäksi Tampere-talosta löytyy muumiaiheinen kirjastonurkkaus, myymälä sekä ravintola Tuhto. Näissä emme kuitenkaan sen enempää tällä kertaa poikenneet, mutta etenkin Ravintola Tuhto näytti viihtyisältä ja poikkeamisen arvoiselta terasseineen.

Tykkäätkö sinä muumeista? Entä oletko vieraillut Muumimuseossa?

perjantai 11. elokuuta 2017

Herkät surukakut

Kun oli tiedossa, että perhepiirissämme joudutaan valmistelemaan hautajaisia, lupauduin itse leipomaan kakut hautajaisiin. Oikeastaan ehdottomasti halusin leipoa kakut. Sen lisäksi, että pidän leipomisesta, halusin myös tavallaan kiittää läheistäni lukuisista hyvistä muistoista ja yhteisistä ajoista.

Koska tällä kertaa kakun tekemisellä oli hieman syvempi merkitys, mitkä tahansa kakut eivät tulleet kyseeseen. Niinpä valmistelin kaksi täysin erityistä reseptiä. Surukakkujen maut olivat Daim- ja vadelmatäytteinen kinuskikakku sekä Suklaa-appelsiini eli Fazerina-juustokakku.





Reseptit mukailin jälkeen useammasta eri reseptistä ja täytyy sanoa, että lopputulos oli molemmissa erinomainen. Kakut keräsivät myös muiden kehuja, joten uskallan suositella näitä reseptejä teillekin.

Täytekakkupohjan tein jälleen Kinuskikissan ohjeella, sillä ei voi epäonnistua. Myös vaniljainen Daim-täyte on idealtaan Kinuskikissan. Täyte riitti reilusti yhteen väliin 22cm leveän vuoan kakussa:

2dl kuohukermaa
2dl vaniljakastiketta
Vaniljakreemijauhetta
2 isoa Daim-patukkaa


Kerma vatkataan vaahdoksi ja sekoitetaan joukkoon vaniljakastike ja kreemijauhetta niin, että täyte paksuuntuu. Lopuksi lisätään rouhitut Daim-patukat.

Daim-rouhe toi kivaa vaihtelua täysin sileään täytteeseen, mutta kaveriksi tuo makea täyte vaati ehdottomasti jotain raikasta. Niinpä valitsin toiseksi täytteeksi vadelma-rahkatäytteen.

2dl kermaa
200g maitorahkaa
Ripaus sokeria
200g vadelmia
Vaniljakreemijauhetta


Kerma vatkataan jälleen vaahdoksi ja joukkoon lisätään loput aineet. Muista keittää vadelmat, mikäli et käytä kotimaisia.

Täydellisen kinuskin salat paljastaa myös Kinuskikissa, enkä voi tarpeeksi hehkuttaa sivuston helppoja ja takuuvarmoja ohjeita. Täytekakuissa luotan aina Kinuskikissaan.

Suklaa-appelsiinijuustokakku sen sijaan on hyvin pitkälle ihan oma reseptini, joka syntyi tämän kokeilun myötä. Mulla oli mielessäni tietynlainen koristelu kakkuun, ja sain vision suklaajuustokakusta. Suklaajuustokakku olisi kuitenkin ollut makean täytekakkuni rinnalla liian tuhti yhdistelmä, niinpä lisäsin kevennykseksi appelsiinia.

150g Bastogne-keksejä
75g voita

400g appelsiinituorejuustoa
200g maustamatontatuorejuustoa
2dl vispikermaa
5 liivatetta
100g tummaa suklaata
50g Fazerina-bites
5 liivatetta

Päälle:
50g Fazerina-bites
Vadelmia
Marenkia




Laita liivatteet kylmään veteen. Murenna keksi ja sulata voi. Kaada voisula keksimurskan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos irtopohjavuokaan, jonka pohja on vuorattu leivinpaperilla (22cm vuoka). Laita jääkaappiin. Vatkaa kerma vaahdoksi ja vispaa tämän jälkeen tuorejuustot joukkoon. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita sulanut suklaa kerma-tuorejuustoseokseen. Kaada seos irtopohjavuokaan keksipohjan päälle ja anna hyytyä useampi tunti. Koristele kakku mieleiseksesi.




Tässäpä reseptejä vaikka viikonlopuksi, herkullista viikonloppua! :)

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kuukausi häihin

Kääk! Jännittää! En tiedä voinko uskoa, että meidän häihin on enää kuukausi! Tämä kulunut kuukausi viime katsauksesta on ollut raskas ja niin paljon täynnä surua. Häävalmistelut on kuitenkin pitäneet hieman mun ajatuksia kasassa ja nyt ollaan jo niin lähellä, että pienetkin yksityiskohdat alkaa olla mietitty ja kunnossa. To do -lista alkaa olla tyhjä, mikä on tietenkin hyvä asia. Totta kai on asioita, joita ei vain voi tehdä ennen kuin hääviikolla, mutta etukäteisvalmistelut ovat hyvällä mallilla.

Esteettömyys on todettu, kengät ja korut hankittu, koekampaus tilattu pari viikkoa ennen häitä ja samalla siistitään hiukset ylipäätään. Viimeiset häähankinnat on tehty: servetit, polaroid-filmit, pöytäliinat, maljakot, jääpalakone... Valokuvaajan ja pitopalvelun kanssa käyty läpi yksityiskohtia ja aikataulua. Kukkatilaus on tehty.





Olen myös suunnitellut ohjelmarunkoa ja juontoja, toki seremonianaisemme muotoilee juonnot omaan suuhunsa sopivaksi. Huomenna meillä onkin hääpalaveri, jossa käydään läpi tehtäviä ja yksityiskohtia.

Huomenna loppuu myös ilmottautuminen häihimme ja lähes kaikki ovat jo ilmoittaneet tulostaan. Päädyin teettämään paikkakortit ja muita printtejä samassa paikassa kuin kutsut aikanaan, joten lista nimistä tulisi myös lähettää. Pöytäkartta on jo tehty, toki se viimeistellään nyt kun tiedetään ketkä kaikki varmasti osallistuvat.





Vaikka suuret linjat ovat olleet alusta asti hyvin hallussa, pieniä yksityiskohtien viilauksia ja lisäyksiä on tehty ihan näihin päiviin saakka, mutta en halua pahemmin niitä vielä paljastaa, etteivät vieraat pääse lukemaan niistä etukäteen. Paperilla kaikki näyttää hyvältä ja toivon, että hyvällä suunnittelulla myös toteutus toimii.

Häissämme on jonkin verran perinteisiä juttuja, mutta häiden lähestyessä olemme enemmän löytäneet juuri sitä meidän tyyliä häiden suhteen. Emme ole etikettien ja muiden antaneet liikaa vaikuttaa häihimme, toki jotain juttuja tehdään ihan etiketin mukaan, mutta on myös pyritty löytämään se kultainen keskitie sen suhteen, että häistä tulee ikimuistoiset niin meille kuin vieraillekin.


Samalla kun en malttaisi odottaa hääpäivää, pelkään jo kaiken olevan ohi. Mitenköhän muistaisin nauttia tästä kaikesta? <3

tiistai 8. elokuuta 2017

Vähän parempaa burgeria

Viime aikoina meidän perheessä on ollut paljon murhetta, kuten olette ehkä lukeneetkin. Vastoinkäymiset ovat kiristäneet hermoja ja itse olen äyskinyt pahaa oloani myös Samuliin.

Olemme päässeet jo ennen avioliittoa näin kokemaan, mitä tarkoittaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Vaikeat ajat eivät ole horjuttaneet meitä toistemme vierestä, vaan tässä ollaan entistä vahvempina.

Sunnuntaina halusin kuitenkin jotenkin osoittaa Samulille, miten kiitollinen hänen tuestaan olen. Tykkään ruoanlaitosta ja siksi mulle luonnollisin hemmottelutapa on juuri ruoan tekeminen.

Tällä kertaa päädyin tekemään itse vähän parempia burgereita. Leivoin itse briossisämpylät, tein pihvit, marinoin punasipulin ja uppopaistoin bataattiranskalaiset. Ruoanlaitossa kesti useampi tunti, mutta oli lopputulos kyllä sen arvoista. Ihan äärettömän hyvää!




Burgerin perusta oli ehdottomasti herkullinen briossisämpylä ja jatkossa en kyllä enää mitää muuta leivokaan hampurilaisia varten. Itsessään resepti on helppo, mutta aikaa menee kuitenkin useampi tunti. Tästä ohjeesta tuli kuusi kappaletta sämpylöitä:


1,5 dl maitoa
1/2 tl kuivahiivaa
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 kpl kananmunaa
25 g voita huoneenlämpöisenä
1 kpl kananmuna voiteluun

Lämmitä maito hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi ja sekoita joukkoon hiiva, sokeri ja suola. Anna seoksen tekeytyä muuama minuutti. Lisää joukkoon kananmuna ja hiljalleen jauhot. Vaivaa käsin tai koneella 15min. Loppuvaiheessa vaivaa joukkoon myös voi. Kun taikina on kiinteä ja kimmoisa pallo, sivele pintaan öljyä ja peitä kulho kannella. Anna taikinan kohota huoneenlämmössä pari tuntia, itse kohotan aina mikrossa. Kohottamisen jälkeen painele taikinasta huolella ilma pois jauhoitetulla alustalla. Muotoile tangoksi ja jaa kuuteen osaan. Pyörittele pienet taikinapallot pellille ja anna kohota liinan alla tunti. Riko kananmuna kuppiin ja lisää joukkoon 1 rkl vettä. Voitele sämpyät kananmuna-vesi -seoksella ja ripottele pinnalle seesamin siemeniä. Paista 200 astetta 10-12 minuuttia.

Myös itse tehdyt jauhelihapihvit kuuluvat hampurilaiseen ja ne onkin helppo valmistaa. Itse käytin neljään pihviin 400g jauhelihaa ja lisäsin joukkoon vain suolaa, paprikaa, valkosipulia ja mustapippuria. Näistä aineista muotoilin pihvit ja paistoin öljyssä pannulla. Nam!




Cheddarin, pekonin, salaatin, tomaatin ja aiolin seuraksi halusin marinoitua punasipulia. Sipuli on usein liian vahvan makuista, joten marinointi vie sipulin makua mielestäni parempaan suuntaan. Vaikka aikaa ei ollut kuin muutama tunti, sipulin maku ja rakenne muuttuivat oleellisesti. Tämä on tällainen helppo ja nopea resepti sipulin marinointiin:

1 punasipuli
3 rkl viinietikkaa
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
0,5 dl öljyä

Marinadin voisi halutessaan kiehauttaa, mutta itse heitin kylmäsi seoksen suoraan sipulien päälle ja annoin marinoitua pari tuntia jääkaapissa. Toki pidempi marinointiaika pehmentäisi rakennetta ja toisi vielä lisää makua, mutta kuten sanoin, lyhyempikin aika paransi lopputulosta merkittävästi.


Hampurilaisten kaverina tarjoilin tällä kertaa uppopaistettuja bataattiranskalaisia. Vaikka uunissakin näistä saa hyviä, niin kyllä uppopaisto toi näihin vielä enemmän makua. Liotin ensin suikaloituja bataatteja vedessä noin tunnin, jonka jälkeen laitoin ranskikset pussiin, missä oli 3rkl maissijauhoja. Ravistelin ranskalaisia niin kauan, että jokaisessa ranskalaisessa oli maissijauhoa tasaisesti. Tämän jälkeen kuumensin reilusti öljyä kattilassa ja paistoin bataattiranuja pienissä erissä muutamia minuutteja. Lopuksi vielä pieni suolaus ja aiolin kanssa lautaselle! Ai jukra!

Ehkä sain vähän tällä hemmoiteltua Samulia ja burgerit maistui meille molemmille. Vaikka itse sanonkin niin tämä kotitekoinen burgeri ei kyllä paljoa hävinnyt parhaille ravintolaburgereillekaan. Ehdottomasti näitä reseptejä käytetään meillä vielä jatkossakin. Jälkiruoaksi valmistin pikaisesti kaikista jämäsuklaista suklaafondantit. Massaan meni niin Fazerinaa, Daimia kuin kirsikkasuklaatakin, mutta maku oli kyllä hyvä ja sisus ihanan suussa sulava. <3




Ruoanlaitto antaumuksella toi hieman piristystä synkkyyteen. Inspiraation iskiessä kokkailu on rentouttavaa ja onhan niistä kokkailun tuloksista ihan mukava nauttia itsekin! :)

maanantai 7. elokuuta 2017

Negatiivisuuden keskittymä

Juurihan kirjoitin, että pessimisti ei pety. Ilmeisesti en vielä ollut tarpeeksi pessimisti, sillä negatiivisia asioita tuli eteen enemmän kuin olin todellakaan odottanut. Juuri nyt mietin, että mitähän on vielä edessä, pahat asiat tuntuvat nyt seuraavan meidän perhettä.

Tuskin olimme päässeet hautajaisista vanhempiemme luo kun perheemme koira alkoi voida huonosti. Rakas vanha rouvamme kiidätettiin eläinlääkäriin ja suoraan leikattavaksi. Sanomattakin on selvää, että kaikki meidän perheestä olivat tilanteesta todella huolissaan, etenkin kun kyseessä on jo vanha koira. Itse pelkäsin, etteivät he suostuisi eläinlääkärissä enää nukuttamaan näin vanhaa koiraa.

Tällä kertaa selvisimme ilmeisesti säikähdyksellä ja ripeä leikkauspöydälle pääsy antoi vielä lisää päiviä rakkaan vanhan rouvamme kanssa. Onneksi mieleltään nuori koira on edelleen perusterve ja nytkin tilanteen vakavuuden huomioon ottaen hyväkuntoinen. Kieltämättä ehdin kuitenkin hetken miettiä, että jos joudun aamulla kertomaan Alisalle huonoja uutisia, menee hänen päänsä entistä enemmän solmuun.




Alisa on ymmärrettävästi aika pihalla siitä, mitä kuolema tarkoittaa, mutta olemme ikävä kyllä joutuneet asiasta puhumaan hänen kanssaan viime aikoina. Aihe on todella vaikea, mutta voisin ehkä yrittää kirjoittaa siitä ihan oman postauksensa blogiin myöhemmin.

Koiramme on pitkälle yli 10 vuotta ollut perheenjäsen meille ja erityisen rakas etenkin äidilleni. Kun leikkauksen jälkeen koira haettiin yöllä takaisin kotiin, nukkui äitini sen vieressä lattialla makuupussin kanssa. Ja oikeasti siis _kovalla_ lattialla ilman patjaa. Ei siis ole kahta sanaa siitä, miten tärkeä koira on hänelle.

Vanhempieni koira on myös Alisalle erittäin rakas ja sydämeni olisi särkynyt hänen puolestaan, jos jotain olisi sattunut. Aamulla kun Alisa heräsi ja koiralle oli yön aikana ilmestynyt muovinen kaulus pään ympärille, oli Alisa tietenkin hämmentynyt. Kun juttelimme yön tapahtumista, tulimme siihen tulokseen että urhea koira ansaitsee ylimääräiset rapsutukset sinä aamuna. <3

Melkein haluaisin sanoa ääneen, että toivottavasti tässä oli kaikki paha vähään aikaan, mutta enää en uskalla toivoa, koska pelkään, että jotain kamalaa taas tapahtuu. Hiljaa mielessäni toivon kuitenkin, että tämä viikko on muutamaa edeltäjäänsä parempi. <3

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Yö ulkona

Mun Kesälistalla oli kohta, että haluan nukkua ulkona. Ajattelin jo, että kun ei kesälomalla tullut nukuttua niin taitaa jäädä kokeilematta koko juttu. Äitini alkoi kuitenkin puhumaan, että hänen oli pitänyt nukkua parvekkeella Alisan kanssa, mutta yöt olivat aikaisemmin olleet liian kylmiä. 

Itse olin sinä lauantaina maannut lähes koko päivän heidän parvekkeensa pienellä puutarhasohvalla ja siitä se idea sitten lähti...

...nappasin makuupussin kainaloon ja asettelin hieman tyynyjä ja tuolin niin, että sain jalat suoraksi. Itse sohva kun oli aivan liian lyhyt munkin lyhyelle varrelle.




Vanhempani kävivät useita kertoja varmistamassa, nukkuisinko todella ulkona. Lupasin mennä sisälle nukkumaan, mikäli tulisi kylmä, mutta tiesin jo siinä kohtaa, että vanha partiolainen ei luovuta. Minähän nukkuisin ulkona, tuli mitä tuli!

Äidin ja isän parveke on lasitettu, eikä sinne pääse hyttysiä, mikä on erittäin hyvä asia kun nukkuu ulkosalla. Heidän asuinalueensakin on suhteellisen hiljainen, joten myöskään yön äänet eivät pahemmin nukkumista haitanneet.

Pitkään parvekkeella oli oikeinkin lämmin, mutta auringon laskiessa oli ihana pujahtaa syvälle makuupussiin ja nukahtaa raittiiseen ulkoilmaan. Kasvoilla kävi hienoinen yöllinen tuulen vire, mutta se vain lisäsi unen syvyyttä.

Äidin parveke on täynnä yrttejä ja kasveja, joten yön hiljaisina hetkinä tuoksuttelin tomaattia, persiljaa, basilikaa, sekä tietenkin kaikkia luonnon tuoksuja. Yöllä kun tuoksut tuntuvat paljon voimakkaammilta.




Vaikkei nukkumisasentoni ollut ehkä ergonomisin, nukuin erittäin hyvin. Pitkästä aikaa uni oli sikeää, enkä pahemmin heräillyt yön aikana, Tämä ei todellakaan jäänyt viimeiseksi kerraksi, yö ulkona oli ihana!

torstai 3. elokuuta 2017

TILT

Kello oli keskiyö kun tätä alkua kirjoitin. Mä olin ihan TILT, loppu, katki, rikki.

Alkuviikosta mulle iski jäätävä flow kaiken suhteen. Järjestelin häitä ja paria muuta juttua ihan täysillä. Sain paljon aikaan.

Yhtäkkiä yhtenä iltana tapahtui jotain. Ihan kun mun päässä olis katkennut jotain, tai ehkä hartioilta? Tuntui, että lysähdin kaiken taakan alla.

Syksyllä on meidän häät ja heti perään yksi toinen iso harrastusjuttu jota olen valmistellut, lisäksi on blogijutut, työjutut, juttujen jutut. On vaan ihan jumalattomasti kaikkea ja nyt mulle jysähti se, että selviänkö kaikesta?

Isäni ja Samuli jäivät alakertaan ihmettelemään kun minä ilmoitin kipakasti meneväni nukkumaan aikaisemmin kuin yleensä. Samuli kiipesi perässäni kysyvästi ja sain vain sanottua, että en jaksa tätä kaikkea...





Vaikka kaikki hommat ovat hyvällä mallilla ja olin juuri saanut taas monta asiaa pois listalta, pyöri mielessäni vain ne asiat, jotka on vielä tekemättä. Kun makasin siinä sängyllä, niin musta tuntui, että ne kaikki tekemättömät työt painoi mun päällä.

Mä myös stressasin siinä keskellä yötä, että mitä jos mä siellä häissä kompastun laiturilla ja putoan mekkoineni järveen. Ehdottomasti siis kannattaa stressata juuri sitä asiaa kuukautta aikaisemmin keskellä yötä!

Vaikka olin mennyt ajoissa sänkyyn, uni ei tullut aikoihin. En saanut mitään asioista pois mielestä. Lopulta kirjoitin kaikki mielessä olleet asiat ylös, se auttoi hieman. Päätin taas seuraavana päivänä hoitaa muutamia asioita taas pois listalta.

Olen varmasti tällä hetkellä herkempi kuin normaalisti, mutta kyllä tällainen "musta hetki" vähän säikäytti. Päätin kuitenkin selvitä. Päätin, että asiat tulevat hoidetuksi ja kaikki järjestyy, hyvässä mallissa tässä ollaan!

Seuraavat päivät ovat jo sujuneet vähän vähemmän stressatessa. Hommiakin on paiskittu ja yöllä kirjoittamani lista lyhentynyt. Montakohan tilttiä tässä kuitenkin ehtii vielä tulla?

Sehän tässä niin kummallista onkin, että hommat on hyvällä tolalla ja silti mä panikoin, että kaikki menee pieleen tai en ehdi tehdä kaikkea. Pessimisti ei pety, vai mitä?


Muita panikoijia?

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Elokuu ja paluu arkeen

Mihin hurahti kaksi kuukautta? Aika joka tuntui kesän alussa niin pitkältä! Kuten ehkä monessa muussakin perheessä, meillä koitti tällä viikolla paluu arkeen ja päiväkotielämään. Alisan pitkä kesäloma on ohi ja arki palautuu uomiinsa. 

Oma lomani päättyi jo pari viikkoa sitten, mutta Samulin loman jatkuessa, oma arkikin oli vähän helpompaa. Nyt Samulinkin loma on kuitenkin ohi. Tervetuloa tiukemmat työajat ja aikataulut. Aikaiset aamut ja arkinen aherrus. Ei enää hitaita aamuja, ainakaan niin usein. Kahvin kulutus tuplaantuu.





Edellisenä iltana ennen päiväkodin alkua pakkailin tarhareppua ja muistelin mitä kaikkea pitkään olla mukana? Unilelu, vaihtovaatteet, pastillit ja kuravaatteet ainakin? Olikos tässä paidassa jo nimi?

Olin jo menossa nukkumaan kun muistin. TOSSUT! Mihin ne olinkaan laittanut? Niitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Toinen löytyi sukkalaatikosta, mutta toisen kohdalla meinasimme jo luovuttaa, ei löydy! Muistin kuitenkin nähneeni tossun jossain kummallisessa paikassa, mutta missä? Meidän makuuhuoneessa! Voisiko olla... Ja sieltähän se toinen tossu löytyi sängyn alta pölykerrokseen peittyneenä.

Uudestaan sänkyyn ja peitto korville. Eikä! Unohdin kirjoittaa hoitoajat ylös! Ei auttanut kuin nousta taas kerran ylös ja kaivaa kalenteri esiin.

Iltapäivällä taas tuttua reittiä pitkin päiväkodille pitkästä aikaa. Päivä oli ollut kiva, oli mukava nähdä uusia ja vanhoja kavereita.

Illalla kävimme vielä pienellä pyörälenkillä. Yksi kesälomalla opittu taito on muuten juuri pyöräily. Ennen lomaa se ei sujunut, mutta nyt mennään uudella pyörällä tuulispäänä kovalla vauhdilla.




Elokuu, tiedän jo nyt ettet päästä meitä helpolla, mutta tervetuloa silti! <3

Onko teillä jo palattu arkeen?