torstai 30. maaliskuuta 2017

Äiti työelämässä

Joskus tuntuu, että vastakkain asetetaan kotiäitiys ja uraäitiys, mitään muuta siltä väliltä ei tietenkään ole. Joko olet työtä vieruksuva, lusmu, yhteiskunnan tukia hyväksikäyttävä kotiäiti tai lapset syrjään sysännyt, kylmä uraäiti.

Mikä minä olen? Omasta mielestäni minä olen töissä käyvä äiti. En ole sysännyt lastani syrjään, vaikka töissä käynkin. Ei ole kahta sanaa siitä, mikä mulle tässä elämässä on tärkeintä.

Reilu vuosi sitten meidän perheessä otettiin askel tuntemattomaan, tämä äiti hyppäsi takaisin työelämään. Irtisanouduin äitiysloman aikana edellisestä työstäni, koska halusin jotain uutta. Kotiäitinä oli aikaa miettiä ja lopulta oikea työ löytyi, vähän sattumalta. Ensimmäistä kertaa ikinä aloitimme työ- ja päiväkotirumban. Millaista on olla äitinä työelämässä? Mitä haasteita ja mahdollisuuksia se tarjoaa?

Loistavasta tukiverkosta huolimatta työn ja perhe-elämän yhdistelmä on aika raskasta. Onneksi Alisa on aika hyvä nukkuja ja nukkuu nykyään lähes aina koko yön omassa sängyssä. Huonot yöunet vaikeuttaisivat arkea entisestään.


Joskus kadehdin lapsettomia työkavereita tai kollegoja, joilla on isoja lapsia. Alisan päiväkodin takia mun on "pakko" tehdä mahdollisimman paljon aikaisinta aamuvuoroa, jotta Alisan hoitopäivät olisivat kohtuulliset. Alunperin työtä hakiessa kriteerinä oli juuri mahdollisuus lomittaa työajat Samulin kanssa ristiin. Olisi ollut iso kynnys palata töihin, jos hoitopäivät olisivat venyneet pidemmiksi kuin meidän omat työpäivät. Vaikka Alisan parasta olemme ajatelleet, joskus mietin miten kiva olisi välillä tehdä hieman myöhäisempää vuoroa, minä kun en ole mikään aamuvirkku. Tosin, onhan se mukava päästä ajoissa kotiin. 

Päiväkodin aikataulut rajoittavat myös ylitöiden tekemistä, koska useimmiten mun on kuitenkin ehdittävä hakemaan Alisa. Onneksi meidän työpaikalla ei painosteta ylitöihin ja totta kai yritän joustaa aina kun se on ollut mahdollista.

Merkitykselliset vuodet?


Meidän tavoitteena on pitää koko päivähoitotaipale mahdollisimman pehmeänä, siis mielellään alle kahdeksan tunnin päiviä, mahdollisuuksien mukaan vapaata ja säännöllisesti lomia ja etenkin pitkät kesälomat. Onneksi perhe ja sukulaiset auttavat tässä. Kun Alisa joskus aloittaa koulun, olen ajatellut jäädä kahdeksi vuodeksi lyhennetylle työajalle, koska silloinkin Alisa on vielä todella pieni olemaan useita tunteja yksin kotona ja ajatus useasta tunnista iltapäivähoidossa ei kiehdo. Toki tähän on vielä monta vuotta aikaa, enkä voi tietää missä olen töissä tuolloin, mutta toivoisin sen olevan mahdollista.

Sanotaan, että ensimmäiset kolme vuotta ovat lapsen merkityksellisimmät vuodet ja siksi joidenkin mielestä lasta ei kuuluisi viedä siinä iässä päivähoitoon. On varmasti totta, että perusta lapsen kehitykseelle luodaan ensimmäisten vuosien aikana. Itse kuitenkin näen asian siltä kantilta, että yhtälailla Alisa tarvitsee vanhempia ja läsnäoloa viiden tai vaikka kymmenen seuraavan vuoden aikana, kyllä nekin on aika merkityksellisiä vuosia. Ja siihen tässä pyritään, että me vanhemmat pystyisimme koko lapsuuden ja nuoruuden olemaan mahdollisimman paljon läsnä, eikä aina vain töissä. Alisa meni alle 3-vuotiaana päiväkotiin, mutta se oli meille hyvä ratkaisu ja Alisa on ollut valmis päiväkotiin. Toki merkitystä on myös itse päivähoitopaikalla, meidän pieni ryhmis on superi. <3 Haluan kuitenkin, että näinä lapsuusvuosina elämä ei ole pelkkää päiväkotia ja vielä kouluikäisenäkin saisin viettää mahdollisimman monta tuntia päivässä Alisan kanssa kotona. 

Varsinainen ura siis saa odottaa. Siis jos uralla tarkoitetaan ympäripyöreitä päiviä työasioiden pyörittelyä vapaa-ajallakin. Mulle tärkeää työssä on haasteet ja itsensä kehittäminen, sitä mun työ tarjoaakin. Mä olen kuitenkin onnellinen, ettei mulla esimerkiksi tule työmeilejä kännykkään, vain  ja ainoastaan työkoneelle. Iltaisin ei ole tarve ajatella työasioita. Se on mulle tärkeää, koska mun perhe ansaitsee kaiken mahdollisen yhteisen ajan.

Tikittävä aikapommi?


Joillekkin työnantajille saattaisin olla tikittävä aikapommi. Kävelevä lapsimasiina, olenhan nainen hedelmällisimmässä iässä. Miksi minun kehittämiseen siis kannattaisi käyttää aikaa saati rahaa, koska kuitenkin jään heti äitiyslomalle? Mä olen onnellinen, että meidän firmassa on tarjolla mahdollisuus kehittyä ja kehittää osaamistaan, vaikka olenkin tällainen tikittävä aikapommi. Tartun kyllä näihin mahdollisuuksiin aina kuin tilanne tulee ja totta kai pidän silmät avoinna firman sisällä kiinnostavien vakanssien varalta, mutta etusijalla on aina meidän perhe.

On kuitenkin reilua työnantajaani kohtaan, että silloin kun olen töissä, teen töitä täysillä ja annan itsestäni sen minkä irti lähtee, tähän asti tämä on toiminut hyvin. Olen kiitollinen mun työstä ja siitä miten hyvin mun on mahdollista yhdistää se perhe-elämän kanssa. Jos mun pitäisi asettaa lisää toiveita työlleni, olisi se varmaankin etätyömahdollisuus. Toki välttämättä näin päiväkoti-ikäisen Alisan kanssa siitä ei olisi niin paljon hyötyä kuin esimerkiksi kouluikäisen lapsen kanssa. Kuka tietää, meidänkin työpaikalla on joskus tulevaisuudessa mahdollisuus hoitaa työskentelyä etänä.



Meillä on tällä hetkellä perheessä aika hyvä tasapaino molempien töiden suhteen, kummankin työ on siis yhtä tärkeä ja molempiin panostetaan yhtä paljon. Jos kuitenkin jossain kohtaa tulisi tilanne, että toisella olisi mahdollisuus esimerkiksi edetä uralla tai työ vaatisi suurempaa panostamista, toivoisin silloin toisella olevan mahdollisuus vähentää työmäärää. Voisin hyvin kuvitella, että itse tekisin siinä kohtaa esimerkiksi osa-aikaisesti töitä, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista, eli Samuli siis vastaavasti tienaisi enemmän. Kahteen uraan panostaminen yhtä aikaa perhe-elämän kärsimättä, voisi olla aika haastavaa, ei toki varmasti mahdotonta, mutta erityisjärjestelyitä vaativaa kenties.

Mä olen onnellinen meidän perheen tilanteeseen. Alisa saa mennä suht myöhään päivähoitoon ja meille jää kuitenkin iltapäivällä ja illalla aikaa yhdessä oloon ja esimerkiksi harrastuksiin. Pääsääntöisesti aika jakautuu niin, että aamulla Alisa saa viettää aikaa isin kanssa ja iltapäivällä sitten minun. Vaikka me vanhemmat ollaankin välillä väsyneitä kaiken tämän sumplimisen ja suunnittelun keskellä, Alisa tuntuu harvoin olevan väsynyt arkeen ja se on se asia mitä tässä haetaan ja mihin panostetaan.

Huh, tulipa pitkä teksti! Tämä vain on sellainen asia, mistä mietteitä olisi vaikka kuinka. Monesti tuntuu, että työssäkäyviä äitejä koitetaan syyllistää. Mä en kuitenkaan koe tarvetta syyllistyä, sillä mun mielestä meillä on meidän perheelle oikein sopiva ja hyvä tilanne, myös tulevaisuutta ajatellen. Meillä ei ole tulevaisuudessa näkyvissä muutosta hoitoratkaisuissa ja uskon, että pystytään säilyttämään tämä sama leppoisa ratkaisu useamman vuoden.

Äitinä työelämässä on yleensä ihan mukavaa. :)

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Aikamoinen siemennäkkäri

- Äiti, mitä sinä leivot?
- Siemennäkkäriä 
-...äiti,  olet sinä aikamoinen!

Ja näin syntyi aikamoinen siemennäkkäri.


Meillä kuluu aika paljon leipää, joten tykkään monesti leipoa leipää myös itse. Nyt oli vuorossa suosittu siemennäkkäri. Erilaiset siemennäkkärit ovat hyvin edustettuina eri blogeissa ja siitä huisin mukava, ettei sen ainesten kanssa ole ihan niin tarkkaa. Sinne voi heitellä vähän mitä vaan kaapista löytyy. Mun siemennäkkäriin tuli seuraavat jutskat:

1,5dl auringonkukansiemeniä
1dl seesaminsiemeniä 
0,5dl pellavansiemeniä
0,5dl kurpitsansiemeniä
0,5dl kaurahiutaleita 
2dl kiehuvaa vettä
1 kananmuna
0,5dl öljyä
ripaus suolaa
(sormisuolaa päälle)


Kaikessa yksinkertaisuudessaan sekoitetaan siemenet keskenään kulhossa. Tämän jälkeen joukkoon lisätään muut aineet ja sekoitetaan tasaiseksi. Itse annoin taikina "turvota" noin 10 minuuttia, jonka jälkeen kaadoin näkkärin pellille ja taputtelin ohueksi levyksi. Jos tykkää, päälle voi ripotella sormisuolaa. Näkkäri paistuu uunissa 175 asteessa noin 50 minuttia. Näkkäri kannattaa leikata paloiksi heti uunista ottamisen jälkeen, ennen kuin se ehtii kovettua. Anna jäähtyä ja herkuttele.

Terveellisyys ja herkullisuus yhdistyy kyllä tässä leivässä täydellisesti!

Ja oli kyllä aikamoinen siemennäkkäri. :)


maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kodin yksityiskohtia

Muistin taas kerran, etten ole juurikaan esitellyt meidän kotia täällä blogissa, joten se täytyi heti korjata! En ole mikään sisustusbloggaaja tai -kuvaaja, joten kuvissa on nyt pieniä yksityiskohtia meidän kodista. Kiersin kotia fiilistellen ja räpsien kuvia sen enempää miettimättä.

Mä tykkään meidän alakerran keittiö-ruokailutila-olohuone yhdistelmästä. Koko alakerta on kylpyhuonetta lukuun ottamatta yhtä tilaa. Selkeä valkoinen keittiö, vaaleat seinät ja katto, tumma lattia. Keskeltä alakertaa nousee mustat portaat yläkertaan. Tykkään paljon valkoisesta, mutta kokovalkea sisustus ei ole mun juttu, siksi meillä on myös mustaa, harmaata ja muutama väriläiskä.








Yläkerrassa meillä on pieni aula, kolme makuuhuonetta ja kylpyhuone sekä sauna. Hauska yksityiskohta mun mielestä on ikkunat makuuhuoneiden ovien päällä, niistä tulee valoa ikkunattomaan aulaan. Alakerran värit toistuvat myös yläkerrassa Alisan huonetta lukuun ottamatta, joka on selkeästi värikkäämpi kodin muihin huoneisiin verrattuna. Alisan huoneessa on niin uusia huonekaluja, kuin esimerkiksi minun vanha korituoli ja äitini vanha viltti. Rauhallisen värisestä makuuhuoneesta avautuu ovi suurelle lasitetulle parvekkeelle. Kylpyhuone taas on väreiltää lämmin ja maanläheinen.






Tällaisia fiilisräpsyjä meidän kodista näin maanantain kunniaksi. 
Tykkään meidän kodista hurjasti jo nyt, saati kun ehdimme tehdä vielä muutamat pienet rempat ja parannukset.

Ihanaa ja keväistä alkanutta viikkoa. <3

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Täydellisen hääpuvun metsästys

Hääpuku on varmaan jokaiselle morsiamelle yksi tärkeimmistä hankinnoista hääpäivää varten. Mä olin vetkuttanut hääpuvun hankintaa, koska mua jännitti, että näyttäisin lihavalta hääpuvussa. Sain kuitenkin toiselta ensi kesän morsiamelta niin vahvan suosituksen eräästä hääpukuliikkeestä, että heti sen jälkeen varasin sovitusajan kyseiseen liikkeeseen. Ja nyt seuraa tärkein neuvo tuleville morsiamille:

Älä pelkää näyttäväsi lihavalta, sillä se oikea puku korostaa vartalossa niitä oikeita kohtia ja näytät upealta!

Oikean puvun valinnassa kannattaa käyttää ammattilaista, ellet ole itse 100% varma siitä millainen puku juuri sun kropalle sopii. Mä valitsin siis hääpukuliikkeeksi turkulaisen Fiancéen ja jo viestitellessäni heidän kanssaan mulle jäi todella lämmin ja luottavainen fiilis. Mä olin kuullut ja lukenut liikkestä paljon hyvää, elin kuitenkin siinä harhaluulossa, että tuollaisessa liikkeessä puvut maksaisivat 1500€ ja sen yli. Onneksi kuitenkin menin juuri tähän liikkeeseen.




Vähän jännittyneenä ja hieman jopa stressaantuneena astelin kaasoni kanssa hieman ennen sovittua aikaa liikkeeseen. Jo siinä kohtaa meinasin pyörtyä, paljon pukuja ja kaikki todella upeita, miten osaisin valita sen juuri minulle sopivan?

Ihana henkilökunta ohjasi meidät odottamaan sohvalle ja pöydällä oli lukuisia häälehtiä, joita aloin hermostuneena selaamaan, jotta osaisin vähän näyttää millaisen haluaisin. Mulla ei ollut oikein mitään idea siitä, millainen olisi mulle sopiva puku. Kerroin heille kuitenkin hieman millaisista puvuista pidin ja millaisista en ehkä niin kovin.


Fiancéen omistajatar Tiina oli todella upea ammattilainen ja hän silmäili nopeasti vartaloani ja kertoi erään puvun tulleen heti mieleen kun astuin liikkeeseen. Kun näin puvun siinä rekillä, mulle tuli jännä tunne. Se ei ollut ihan sellainen, millaista olin ehkä ajatellut, vaikka hyvin paljon siitä löytyi niitä ajattelemiani asioita. Otimme esille myös kymmenkunta muuta minun vartalolleni sopivaa pukua. Puvut olivat kauniita, mutta jotenkin katseeni aina palasi tuohon ensiksi esiteltyyn.

Sitten oli aika siirtyä upeisiin suuriin sovituskoppeihin ja aloittaa varsinainen sovitus. Aloitimme siitä puvusta jota olimme ihan ensiksi katsoneet. En ole kovin herkkä tyyppi tai pidä itseäni minään häähulluna. En osannut kuvitella etukäteen millaista olisi sovittaa hääpukua, olinhan ensimmäistä kertaa ikinä hääpukuliikkeessä. Kun sain puvun päälleni, mulle tuli ihan käsittämätön tunne siitä, että tämä on mun puku. Vesi kohosi silmiin, en olisi ikinä uskonut reagoivani mihinkään pukuun niin. Kaasoni ja Fiancéen Tiina ylistivät myös pukua ja todella, se näytti päälläni upealta, en näyttänyt tippaakaan lihavalta. Varovasti mun oli kysyttävä mitä kyseinen puku maksaa, pelkäsin koko ajan, ettei meidän budjetti millään venyisi sen hankkimiseen ja pettymys olisi valtava. Kuulin hinnan ja ajattelin, että se kyllä hieman ylittäisi budjettimme, mutta ei niin paljoa, että ostaminen jäisi siitä kiinni. Olin antanut itselleni luvan joustaa hääpuvun hinnassa, etenkin kun tähän asti olemme onnistuneet jopa alittamaan budjettimme monessa asiassa. Alitajunnassani kai päätin jo tuossa hetkessä, että ostan puvun.

En missään kohtaa voinut uskoa, että ensimmäinen näkemäni ja sovittamani puku olisi se minun puku, siksi sovittelin monta muutakin pukua. Muutama erilainen yläosa ja materiaali, todella käsittämätöntä miten esimerkiksi muutaman sentin ero siinä, mistä kohtaa helma lähtee levenemään vaikuttaa todella paljon siihen miltä puku näyttää. Sitten tuli vastaan yksi puku, jota sovittaessa pysähdyin ajattelemaan, että tämä olisi kyllä hyvin lähellä sen ensimmäisen sovittamani puvun kanssa. Etenkin kun Tiina keksi laittaa siihen erillisen strassivyön. Kokeilimme niitäkin muutamaa erilaista, kunnes se kaunein löytyi. Ajattelin, että nyt tästä todella tuli hankalampi päätös...




Valintaa varten laitoin uudelleen sen ensimmäisen puvun päälle ja lisäsimme siihen vielä sen erillisen vyön ja...
...mä vaan tiesin, että siinä se nyt on!

En olisi voinut ikinä uskoa, että oikea puku löytyy niin helposti ja että se aiheuttaa sellaisen reaktion. On käsittämätöntä, miten Tiina pystyi yhdellä silmäyksellä valitsemaan minulle sen täydellisen puvun. Jokainen morsian ansaitsee tällaisen tunteen ja kohtelun kuin mitä Fiancéessa koin. Tästä syystä minäkin voin vilpittömästi ja täydestä sydämestäni suositella liikettä jokaiselle morsiammelle, niin täydellistä! Tämäkin puku näytti kuvissa ihan erilaiselta kun myöhemmin katsoin netistä, joten mitään pukua ei kannata jättää sovittamatta pelkän kuvan perusteella. Oman vartalon päällä puvut näyttävät aivan erilaiselta.

Puku ja erillinen vyö lähtivät tilaukseen ja myöhemmin kesällä käyn vielä sovittamassa pukua kun se on saapunut liikkeeseen. Siihen saakka ihailen kaasoni ottamia kuvia puvusta. Te pääsette ihastelemaan pukua sitten häiden jälkeen, sillä postauksen kuvissa ei ole sitä valitsemaani pukua tai vyötä, säilytettäköön salaisuus vielä...;)

Askel lähempänä häitä ja ainakin pukuni on täydellinen.

Niin tunteikas päivä.<3

torstai 23. maaliskuuta 2017

Vinkit tehokkaaseen kirppismyyntiin

Pursuaako teilläkin kaapit pieniä lastenvaatteita? Meillä ainakin pursusi! Tosiaan pursusi, sillä myin juuri ison kasan vaatteita KUUDESSA päivässä kirppiksellä.

Jonkin verran pienimpiä vauvanvaatteita myin aikanaan Facebookin merkkikirppiksillä sekä paikallisessa lastenkirppisryhmässä. Facebook-kirppiksellä myyminen on kuitenkin melko työlästä jos on iso satsi myytävänä. Niinpä päädyin viemään vaatteet livekirppikselle. Monesti olen lukenut erilaisista Facebook-ryhmistä, viimeksi tällä viikolla, ihmisten valittavan ettei kirppiksillä mene vaatteet kaupaksi. Mulla on nyt vähän erilainen kokemus aiheesta, tämä oli ensimmäinen kerta kun myin lastenvaatteita livekirppiksellä.

Yllätyin myynnistä todella, sillä ensimmäisen tunnin aikana vaatteita hupeni sadalla eurolla!! Meinasin pudota tuolilta kun kävin nettipalvelusta vilkaisemassa myyntiä. Ylipäätään ensimmäisenä päivänä myynti oli reilut 130e, joka on aika hyvin siihen nähden, että kokonaisuudessaan mulla oli myytävää hieman alle 300 euron edestä alkuun, ennen viimeisten päivien alennusta. Loppusaldo oli reilut 200€, joten voisi sanoa, että lähes kaikki tavara meni kaupaksi. Ensimmäisen päivän jälkeen jäljellä oli oikeastaan vain euron-parin tavaraa, joten siksi myynti ei kohonnut enää seuraavina päivinä samoihin sfääreihin.

Ajattelinkin nyt jakaa muutamat kikat joilla omaa kirppismyyntiä voi edistää.



1. Valitse oikea kirppis tuotteille

Kirppiksiä on erilaisia, joten kannattaa valita omille myytäville oikea kirpputori. Erilaisten kirpputorien tunteminen auttaa valinnassa. Itse valitsin Kaarinassa sijaitsevan Lasten Seesamin, koska siellä on mielestäni parhaiten hyväkuntoisia vaatteita ja usein myynnissä on myös merkkivaatteita, joita meidänkin kasassa oli paljon. Myytävänä oli pelkkiä lastenvaatteita, katsoin parhaaksi viedä vaatteet pelkälle lasten kirpputorille.


2. Oikea hinnoittelu

Jos haluaa vaatteista nopeasti eroon, kannattaa pitää hinnat suht alhaisina. Itse hinnoittelin tavalliset merkittömät vaatteet sekä ei niin suositut merkkivaatteet 1-3€, merkkivaatteet (Gugguu, Mini Rodini...) 8-12€, kengät 5€. Koska etenkin merkkivaatteet, kuten Gugguu ja Mini Rodini menivät nopsaan kaupaksi, uskon hinnan olleen oikea. Mielestäni sain niistä hyvän rahan vielä, koska ne olivat kuitenkin meillä paljon käytetty, vaikkakin hyvässä kunnossa.

Hyvä esimerkki hinnoista on myös se, että näin saman merkkisiä vaatteita todella huonossa kunnossa kirppiksellä ja hinta oli yli 20e, mutta ne vaatteet eivät ainakaan sen reilun viikon aikana menneet kaupaksi. Jos haluaa pitää korkeammat hinnat, kannattaa pitää tuotteita useampi viikko myynnissä. Tosin, maksaa se pöytävuokrakin sitten aina lisää. Viimeisiksi päiviksi löin vielä -30% lapun joka kyllä kiihdytti myyntiä uudelleen ja loputkin tavarat tekivät kauppansa eikä jäljelle jäänyt enää kuin muutama hassu vaate.

Gugguut ja Mini Rodinit olivat tosiaan suosituimmat vaatteet, sen jälkeen tuli Kappahlin Newbie vaatteet, jotka hupenivat lähes samaa tahtia Rodinien ja Gugguiden kanssa. Miikkarit ja Po.pitkin tekivät kauppansa, mutta näistä merkkivaatteista ei tällä hetkellä kannata pyytää juurikaan yli 4 euroa, sillä niitä on tällä hetkellä kirpparit täynnä eikä niiden suosio ole entisensä enää. Alelapun jälkeen meni hyvin kaupaksi myös ihan merkittömät vaatteet.


3. Hyvä kunto

Vaikka kyseessä olisi kuinka merkkivaate halvalla tai markettivaate alle eurolla, aika harvoin risat ja likaiset vaatteet menevät kaupaksi. Alisan vanhat vaatteet olivat pääsääntöisesti tosi hyvässä kunnossa ja tein niille vielä kunnon puhdistuksen ennen myyntiin viemistä, joku pistetahra saattoi vaatteissa tosin olla, mutta aika harvassa.


Tässä pari puhdistusvinkkiä:
Aika moni tahra lähtee pelkällä sappisaippualla, mutta pahimpiin tahroihin käytän seuraavaa käsittelyä: vesi + sappisaippua --> anna vaikuttaa --> ripottele päälle vanishia ja pari tippaa vettä, pyörittele esim. sormin niistä tahna tahrojen päälle --> anna vaikuttaa --> kaada etikkaa päälle ja hinkkaa esim. harjalla tai sienellä --> normi konepesu.


Kangaskenkiin tepsii sama käsittely kuin yllä ja kumiosille paras on kynsilakanpoistoaine. Itse sain yhdet pinttyneet kumitossut lähes uutta vastaavaan kuntoon moisella käsittelyllä.

Olen kirjoittanut ennenkin merkkivaatteiden kirppishinnoista ja täytyy sanoa, että usein niistä pyydetään omasta mielestäni aika järisyttäviä summia, jopa huonokuntoisista. Onko teillä kokemuksia, menevätkö ne sitten lopulta kaupan? Itselläni on ainakin aika suuri kynnys ostaa kalliita merkkivaatteita kirppikseltä, kun niitä välillä saa alennuksestakin tosi edullisesti uutena.


4. Siisti myyntipiste

Siisti ja selkeä myyntipiste on ostajan mieleen ja itse kävinkin vähintään joka toinen päivä siistimässä paikkaa. Mulla oli myös lähes kaikki vaatteet henkareissa, jolloin ne pysyivät paremmin järjestyksessä. Yritin myös aina siivotessa järjestellä vaatteet niin, että mielestäni kivoimmat vaatteet ovat parhaiten näkösällä, jotta ostaja kiinnittäisi huomion tarkemmin myynnissä oleviin tuotteisiin.




Summasummaarun, valitettavasti huonokuntoiset lumput ja rytkyt eivät mene kaupaksi ja kalliissa vaatteissa on pidempi myyntiaika. Tänä päivänä kirppiksiä on niin paljon ja hyväkuntoista vaatetta on sieltä saatavilla edullisesti, joten harva haluaa ostaa huonokuntoisia, nuhjaantuneita ja virttyneitä vaatteita edes puoli-ilmaiseksi. Ne kannattaa ennemmin viedä vaatekierrätykseen.

Jos olisin halunnut maksimoida tuoton, merkkivaatteeissa olisi voinut olla ehkä enemmänkin hintaa, mutta mä olin todella tyytyväinen siihen kuinka nopeasti vaatteet menivät kaupaksi ja kuitenkin niistä jäi ihan mukavasti taskurahaa.

Lastenvaatemuoti näkyy käytettyjen vaatteiden menekissä, tällä hetkellä IN tuntuu olevan juuri kotimaiset merkit kuten Gugguu, Vimma, Papu, Mainio yms, sekä samantyyliset Mini Rodini ja Bobo esimerkiksi. Newbie ja osa Lindexin vaatteista tuppaa myös menemään hyvin kaupaksi. Perusvaatteista menee yleensä vain erityisen nätit ja hyväkuntoiset vaatteet.

Jos tavara on hyvää ja paikka sekä hinta kohdillaan niin kyllä niillä kirppiksillä edelleen liikkuu lastenvaatteet.

Lisää vinkkejä hyvään myyntiin löytyy Lasten Seesamin nettisivuilta ja mä suosittelen kyseistä kirppistä lämpimästi. :)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Usein se meiltä aikuisilta unohtuu...

Usein meiltä aikuisilta unohtuu, että lapset eivät monestikkaan kaipaa mitään ihmeellistä ohjelmaa tullakseen iloiseksi. Ainakin itseltäni se tuppaa joskus unohtumaan! Yritän keksiä kaikenmoista ohjelmaa vaikkei olisi niin tarve. Sorrun suunnittelemaan hurvituksia ja huvituksia, vaikka hupaisaa voisi olla ihan kotonakin.

Miten olisi vaikka lettukestit olohuoneen lattialla? Viltti lattialle ja kertakäyttöastiat esiin!


Alisan mielestä oli hauskaa syödä banaanilettuja olohuoneen lattialla viltin päällä. Naurua ja riemunkiljahduksia aiheutti myös pieni palohälytys! Meillä on hieman herkkä palovaroitin ja aina jos paistan lettuja, hälytin alkaa huutamaan ja niin tälläkin kertaa. Syöksyin hellan luota kuin Usain Bolt konsanaan hiljentämään sitä saakelin sireeniä ja Alisa vaan nauraa kikattaa sohvalla. Pyysi vielä: "äiti tee se temppu uudestaan." :D

Banaaniletut on siitä kiva välipala, että niistä voi nautiskella vähän paremmalla omatunnolla taltuttamaan makeanhimoa.


Koitan muistaa jatkossa, että aina ei tarvita mitään huvipuistoja tai erikoista tekemistä joka päivä, joskus välipalan nauttiminen hieman eri tavalla saattaa olla ihan yhtä hauskaa ja mieleenpainuvaa. :)

Katsokaa vaikka tätä ilmettä:


<3 <3 <3

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Pieni piha kevätkuntoon

Viikonloppuna meillä aloitettiin pieni projekti: pieni piha kevätkuntoon. Kevättouhuissa ollaan oltu muutoinkin, sillä aurinko paistoi koko viikonlopun keväisesti ja paljasti meidän likaistakin likaisemmat ikkunat! Ihan sameat ja harmaat ruudut, syksyllä jo niiden pesemistä pohdin, mutta se vaan jäi.. Kevätaurinko on kyllä siitä raastava, että se kyllä pettämättömästi paljastaa likaiset ikkunat. Niinpä tartuimme rätteihin ja aloimme pesemään ikkunoita ruutu kerrallaan. Ei varsinaisesti mun lempihommaa, mutta voi luoja kuinka paljon kirkkaammat ikkunoista tuli!

Kevätpuuhat ei jääneet pelkästään ikkunoihin sillä niitä pestessä ja ulos tuijottaessa tuli äkillinen tarve päästä pihahommiin. Mulle iskee aina keväisin kauhea pihavimma ja onneksi nyt mulla on oma piha jota työstää. Kevätpuuhat alkoivatkin pihan siivouksella: risujen ja lehtien keräystä, kivetysten harjausta ja haravointia. Siistin hieman kukkapenkkejä ja suunnittelin uusia.

Samuli innostui puutarhahommista kun pyysin häntä leikkaamaan muutamia pensaita ja tuijia. Ei hän olisi malttanut lopettaa ollenkaan! Pensaista tulikin siistit kun Samuli leikkasi ja tasoitti niitä, itselläni ei hermo kestäisi moista.


Siivouksen lopuksi kannettiin vielä kalusteet patiolle, siellä kun on katettu tila niille, ei haittaa jos nyt vielä sattuu satamaan lunta (toivottavasti ei!!). Ostin kaupasta myös narsisseja ja ne pääsivät piristämään patiota sekä kuistia ja tuomaan keväistä fiilistä.



Onneksi meillä on vain pienehkö etupiha, laudoitettu takapiha/terassi ja lasitettu parveke. Tuntuu, että siinä on meille juuri sopivasti, saa tehdä pihatöitä, mutta niitä ei ole liikaa, sillä pihamme on todella helppohoitoinen patioineen ja kivetyksineen. Toki aina pitää olla suunnitelmia ja projekteja, joten nyt haaveilen pation laajentamista etupihalla. Meidän asunto on päätyasunto joten tilaa on ihan mukavasti myös etupihalla muihin asuntoihin verrattuna. Tällä hetkellä koko taloyhtiön piha on kivetystä, joka etenkin meidän päästä on tosi epätasainen ja hieman tyhjännäköinen. Viime vuonna istutin jo yhden pensaan mutta nyt innostuin tuon terassin laajentamisesta, iskäääää! Itsehän en siis aio sitä rakentaa, mutta johdan hyvin työtä kyllä. :D Tämä projekti kyllä siirrettiin jo syksylle häiden jälkeiseen aikaan.

Vähän vielä pidemmän ajan haave olisi rakentaa takapihan patiolle avattava lasiseinä, siitä kun saisi parvekkeen alle muutaman metrin pitkän ja koko asunnon leveän talviterassin. Se tosin vaatinee hieman suunnittelua ja säästämistä, eli ei ihan tämän kesän juttuja eikä varmaan vielä ensi kesänkään..

On mulla kuitenkin suunnitelmia myös lähiviikoille.. Kun maa sulaa, aion tehdä muutamia istutuksia ja terassikin odottaa pesua ja käsittelyä. Hiljalleen pitäisi varmaan pistää myös muutamat siemenet itämään, sillä haaveilen pienestä hyötypuutarhasta kesäksi. Pieni pihapuuhailu on ihanaa ja inspiroivaa, onneksi nyt on puitteet toteuttaa ideoita! :)

Joko teillä on aloiteltu kevätpuuhia, vai onko teillä täysi talvi vielä? :)

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Maaliskuun museo: Helsingin kaupunginmuseo

Viikon takaisella Helsingin vierailulla kävimme myös Helsingin kaupunginmuseossa. Museo sijaitsee Aleksanterinkadulla Senaatintorin laidalla ja esittelee Helsingin kaupungin historiaa. Valitsin tämän museon meidän ohjelmaan, koska eri kaupunkien historia kiehtoo minua ja olen hetki sitten lukenut kirjan jossa sivutaan Helsingin varhaisia vaiheita. Museo on myöskin täysin ilmainen, mikä oli todella ilahduttavaa.

Museo esittelee tosiaan Helsingin kaupungin kehitystä ja siellä pääsi esimerkiksi kurkistamaan Helsinkiläisen sisäpihan elämään ja tutustumaan Helsinkiin pienoiskoossa vuonna 1878.


Oma suosikkini oli Helsingin valitut palat näyttely. Sieltä mieleeni jäi esimerkiksi huone, joka oli sisustettu viime vuosisadan puolenvälin tyyliin. Tunnistin monia mummolasta tuttuja juttuja ja lisäksi äitini löysi monta samankaltaisuutta oman lapsuudenkotinsa kanssa.








Toinen hauska juttu oli aito keskikaljakuppila hinnastoineen, pajazzoineen ja jukeboxeineen. Huvittavia olivat myös tuhkakupit pöydillä, nykyään tuntuu niin absurdilta ajatus tupakoinnista sisätiloissa. :D




Esillä oli hieman myös sota-aikaisia tavaroita, näitä olisin tosin kaivannut ehkä hieman lisää, koska olen kiinnostunut sota-ajasta. Jännittävää oli myös kuvat Helsinkiläisistä rikospaikoista ja jotkut niistä olivat myös aika raakoja ja rajuja. Lisäksi esillä oli taulu, jossa oli valokuvat saman perheen neljästä kuolleesta lapsesta. Kaikessa karmeudessaan tuo kollaasi oli puhutteleva, tiesittekö, että 1890-luvulla lähes puolet Helsinkiläisistä lapsista kuoli ennen kuudetta ikävuottaan!? Huh, herätti kyllä ajatuksia todellakin. On kiinnostavaa, ettei museo ollut pelkkää mummolameininkiä vaan myös Helsingin nurjemmat ja synkemmät puolet on esitelty.


Oli museossa otettu hyvin huomioon myös lapset ja museossa oli erillinen Lasten kaupunki -osasto. Valitettavasti kyseinen osasto meni meiltä osittain ohi ja se harmitti jälkikäteen todella paljon kun katsoimme netistä mitä kaikkea siellä olisi ollut vanhoista leluista vanhaan kouluun. Noh, hyvä syy piipahtaa uusiksi!




Kuten museon nettisivuilla todetaan:

"Tavoitteena on, että jokainen kävijä löytäisi näyttelystä jotakin tuttua ja henkilökohtaisesti koskettavaa."

Tästä syystä voin suositella museota niin helsinkiläisille, kuin ulkopaikkakuntalaisille. Sieltä löytyy varmasi jokaiselle jotain tuttua ja kiinnostavaa!



Oliko tämä teille tuttu museo?

Mikä on teidän lempimuseo? Vinkkejä saa jättää! :)

torstai 16. maaliskuuta 2017

Häiden kustannukset - kuka maksaa ja mitä?

Häitä suunniteltaessa on pakko ottaa huomioon myös häiden kustannukset. Kuka maksaa ja mitä?

Häiden budjettia voi olla monenlaista ja jokainen valitsee itselleen ja omalle lompakolle sen parhaimman ja sopivimman. Häistä saa varmasti ikimuistoiset niin pienellä kuin isollakin budjetilla.



Meidän häiden budjettiin liittyen meillä on ollut alusta asti muutama ajatus:

Emme nuukaile jokaisessa asiassa.
Maksamme häät itse.
Emme ota velkaa häitä varten.


Valitsimme tietyt asiat joihin panostetaan ja niitä ovat esimerkiksi:

Molempien hääpuvut
Ruoka
Valokuvaus


Emme kuitenkaan lähteneet hulluttelemaan vaan löysimme oikein hyvin meidän budjetille sopivat ammattilaiset hoitamaan esimerkiksi pitopalvelun ja valokuvauksen. Puvut on vielä hankintalistalla, joten niistä en osaa tässä kohtaa sanoa, mutta oma tarkoitukseni on hankkia puku uutena, mutta mikäli sopivaa ei löydy sopivalla hinnalla, pidän silmät auki myös käytettyjen pukujen varalta. Reilu viikko ja pääsen sovittelemaan pukuja, jaiks!


Mistä säästämme?


Hääyönä aiomme tulla kotiin yöksi hotellin sijaan. Ajattelimme, että ei sitten tarvitse pitää kiirettä pois häistä ja hotellissa olo aika jäisi ehkä aika lyhyeksi. Voisin harkita hotelliyötä sitten seuraavaksi yöksi, silloin hotellista saisi ehkä enemmän irti. Lisäksi esimerkiksi sormuksemme ovat aika perushintaiset, sillä olen sellainen huithapeli, että pelkään hukkaavani sen alta aikayksikön, kiva sitten jos olisi joku 10 000€ timanttisormus...

Pyrimme myös ostamaan monia juttuja käytettynä ja hyödyntämään jo valmiiksi löytyviä asioita, kuten lyhtyjä, valosarjoja ja lasipurkkeja. Käytettynä olen ostanut mm. tylliä, pompomeja, hanallisen lasiastian, hallaharsoa..

Meillä on käynyt uskomattoman hyvä tuuri monessa asiassa, sitä en voi kieltää. Muun muassa sormukset, osa koristeista ja hääauto löytyivät sopivaan hintaan ja olemme säästäneet niissä pitkän pennin. Suosittelen myös liittymistä Facebookin hääkirppiksille sekä tutustumaan osoitteeseen www.haatori.fi. Kannattaa myös aloittaa hyvissä ajoin tarvikkeiden katselu ja hankkiminen niin ei tarvitse kiireessä ostaa sitä kalleinta.

Olemme olleet onnekkaita ja löytäneet lähipiiristä ja tuttavista ammattilaisia, jotka saamme toteuttamaan häitämme. Ilmaiseksi ei kuitenkaan kenenkään tarvi häidemme eteen työskennellä. Rahaa enemmän näissä painoi se, että kun tiedän tekijät entuudestaan, pystyn luottamaan siihen, että saan juuri sellaista mitä haluan. Tiedän esimerkiksi, että ruoka häissämme on hyvää, olisi kamalaa maksaa iso summa tuntemattomalle pitopalvelulle ja saada kuraa.



Miten sitten rahoitamme häät?


Alusta asti oli selvää, että maksamme häät itse. Enää kai ei edes ole niinkään tapana, että vanhemmat maksaisivatkaan häitä. Toki meidän molempien vanhemmat maksavat häälahjana meille osiot häistä, mutta suurin osa menee ihan omista pusseistamme.

Olemme säästäneet ylimääräiset rahat häihin, veronpalautukset ja lomarahat esimerkiksi. Lisäksi pistämme koko ajan kaikista tuloista osan sivuun, emme kuitenkaan halua elää pelkällä näkkileivällä ja kaurapuurolla syksyyn asti, joten liiallisuuksiin ei ole menty. Itse olen silti laittanut esimerkiksi omat vaateostokseni ihan minimiin. Olemme myös tehneet hiljalleen hankintoja, joten menot jakautuvat tasaisesti.

Budjetti ja rahat alkavat hiljalleen olla, jossei nyt ihan kasassa, niin suunnitelma niiden hankkimiseksi on valmis. Kaikenkaikkiaan häämme tulevat maksamaan ilman häämatkaa noin 8000€-10000€, uskon sen olevan aika keskiverto summa ja sillä summalla saamme kyllä varmasti omat unelmahäämme. Ja toisaalta, siitä päivästä tulee ikimuistoinen, vaikka joutuisimme budjetin puitteissa luopumaan jostain. Siinä päivässä meille tärkeintä on moni muu asia, joten olemme päättäneet ettemme ota velkaa yhtä päivää varten. Toki sen verran aiomme tästä tarvittaessa joustaa, että jotain voimme ostaa luottokorteilla, mutta meidän luottorajoilla niistä ei suurta velkaa ehdi syntyä.


Budjetista viis, jokainen hääpäivä on ikimuistoinen! <3

Kuinkas hyvin teidän häät ovat pysyneet budjetissa, vai paukkuiko budjetti? :)

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kirka - Surun pyyhit silmistäni -musikaali

Kuten edellisessä postauksessa teille kerroin, olimme viikonloppuna teatterimatkalla Helsingissä. Kävimme katsomassa Kirka - Surun pyyhit silmistäni -musikaalin

Viime kesänä olimme äitini kanssa katsomassa kesäteatterissa Valkeakoskella Kirka-musikaalia (Täältä pääset lukemaan). Tykästyimme molemmat esitykseen ja kun myöhemmin näimme Peacockissa esitettävän Kirka-musikaalin, päätimme mennä katsomaan myös sen.

Itse en ole mikään Kirkan fani, mutta äitini aikoinaan kuunteli paljon Kirkaa, joten musiikki on tullut myös itselleni tutuksi ja kyllähän häneltä monta hyvää kappaletta löytyy. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut todellisten ihmisten elämästä kertovista näytelmistä, joten uskoin pitäväni myös tästä.

Kävelimme Hakaniemestä Linnanmäelle. Hakaniemeen pääsimme näppärästi Kampista metrolla, matka kesti ehkä kaksi minuuttia. Linnanmäki ja Peacock olivat upeasti valaistuja näin pimeällä ja fiilis oli taianomainen jopa!

Peacock

Peacock

Peacock

Kirkan roolissa nähtiin Kalle Lindroth, joka lauloi ja esiintyi todella hyvin ja sopi rooliin. Kuitenkin mielestäni kesäteatterissa esiintynyt Jari Ahola kuulosti enemmän Kirkalta, mutta toki artistin ääni on aika uniikki, joten sitä on vaikea luonnollisesti jäljitellä. Tällä kertaa omia suosikkejani olivat Sammyn roolissa nähty Sami Hokkanen sekä mm. talonmiehenä ja etenkin Kassu Halosena loistanut Rauno Ahonen. Pidin myös mm. Remua esittäneestä Petrus Kähkösestä, joka oli kyllä niin mainio rooleissaan.

Itse esitystä ei saanut taltioida tietenkään, niimpä keskityin siihen täysillä. Väliajalla nautimme hieman suklaata ja juotavaa, jotka tilasimme etukäteen. Saimme siis vain kävellä väliajan tullen oikeaan pöytään. Seinillä oli myös Kirka-aiheisia julisteita kehystettynä kohottamassa tunnelmaa entisestään.

Peacock

Kirka - Surun pyyhit silmistäni pois -musikaali

Show oli näyttävä ja energinen runsaine tanssioineen ja yksityiskohtineen. Esitys oli myös viihdyttävä ja nauroimme monessa kohdassa vedet silmissä. Tulihan sieltä monia omia lemppareitani kuten Hetki lyö, Leijat ja Mrs Robinson. Oli joukossa toki muutamia itselleni oudompia kappaleita.

Koska Kirkan varsinainen nousukausi on mulle sattuneesta syystä kovin vierasta, mun piti tarkistaa äidiltä muutamia asioita. Kuten, mikä ihme on Sopot!? Aikakauden vieraudesta huolimatta uppouduin hyvin esitykseen sisään ja olihan siellä kohtia, joista muistan joskus lukeneeni tai kuulleeni. Ja pohjalla oli tietenkin kesän esitys, eli ihan tyhjästä en lähtenyt.

Molemmat näkemäni esitykset mukailivat tarinaa, kesäinen esitys ehkä tarkemmin. Tässä nyt nähdyssä esityksessä oli kuitenkin kohtia, joita en tiennyt entuudestaan, eli taas opin uutta! Peacockin musikaalissa pääpaino oli ilman muuta juuri showssa ja siinä se onnistuikin. On toisaalta hankala lähteä katsomaan esitystä, josta on nähnyt toisenkin version. Nyt näkemämme onnistui kuitenkin täyttämään oikein hyvin odotukset ja pidimme myös tästä esityksestä. Toisaalta oli ihan kivakin, etteivät molemmat esitykset olleet tismalleen samalla rungolla.

Kyllä tässä pieni teatterikärpänen on puraissut ja toivottavasti taas pian pääsen teatteriin! Muutama esitys mulla olisi listalla ihan täällä Turussa, mutta kesälle myös muilla paikkakunnilla.

Kirka-musikaali menee vielä huhtikuulle ja vielä on mahdollista päästä näkemään esitys jos suomalaisen rockin historia kiinnostaa ja tykkäät musiikista ja energisestä showsta. :)

Kirka - Surun pyyhit silmistäni pois -musikaali