tiistai 28. helmikuuta 2017

Lapsiperheen säästövinkit osa 2

Edellisessä Miten meidän perhe säästää rahaa? -postauksessa kerroin meidän perheen vinkkejä kuinka säästää ruokakustannuksissa ja nyt ajattelin jakaa meidän perheen ihan yleisiä säästövinkkejä arjessa.

Miten meillä siis säästetään arjessa, jotta voidaan kohdistaa rahat itselle mieleisiin asioihin?




Tarjoukset
Vaikken varsinaisesti juokse tarjousten perässä, jos olen ostamassa jotain isompaa, tarkistan kyllä onko sitä saatavilla jostain alennettuun hintaan. Googlailen alekoodeja ja joskus saatan odottaa ei niin akuuteissa ostoksissa, josko ne tulisivat alennukseen myöhemmin. Tietysti tarjousten kyttäämisessä on se vaara, että sortuu ostamaan jotain siksi, että halvalla saa. Mä huomasin, että mun sähköposti täyttyi eri yritysten viikkokirjeistä, joissa oli usein tarjouksia tai muita alennuksia. Järjestelmällisesti olen poistanut kaikki uutiskirjetilaukset, niin ei ainakaan niiden takia tule sorruttua heräteostoksiin.

Siivous
Olen jo vuosia käyttänyt huuhteluaineena etikkaa. En tykkää, että pyykki tuoksuu miltään, mutta huuhteluaineen sijasta käytetty etikka pitää pyykin pehmeänä ja raikkaana. Etikka on aika paljon edullisempaa kuin kalliit huuhteluaineet. Etikkaa voi käyttää myös muussa siivouksessa ja se poistaa tehokkaasti hajuja. Toinen keittiökaapista löytyvä tehokas siivousaine on sooda. Itse käytän soodaa esimerkiksi mikron ja kahvipannun putsaamiseen. Rahaa ja luontoa voi myös säästää kiinnittämällä huomiota talouspaperin käyttöön! Jos jokaisen pikkumurun pyyhkii talouspaperilla, kulutus on todella suurta, ennemmin kannattaa käyttää kestoliinoja.


Vaatteet
Vaatteiden määrän, laadun ja tarpeellisuuden lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota niiden huoltamiseen. Esimerkiksi kenkiä kannattaa huollattaa niin kotona kuin ihan suutarillakin. Suutarilla korjauttaminen tulee usein paljon edullisemmaksi kuin uusien kenkien ostaminen. Itse en ole mikään sukanparsija, mutta onneksi anopilta onnistuu monet ompelukset ja korjaukset. Viime talvenakin yhdestä toppatakistani rikkoontui vetoketju, mutta näppärä anoppini vaihtoi uuden vetoketjun ja takki sai monta vuotta lisää aikaa.

Kosmetiikka
Kosmetiikkaan saa menemään hirvittävän määrän rahaa, niin miehet kuin naisetkin. Itse olen ottanut sen kannan, että ostan tuotteita, joita oikeasti tarvitsen ja käytän. Rasvoissa ja yleiskosmetiikassa luotan ihan markettitavaraan (Cien). 


Pikkuostokset
Kuten take away-kahvit, lähdevesipullot, irtonumerot lehdistä... Sellaiset pienet ostokset, joita tulee joskus huomaamatta tehtyä, vuodessa niistä kuitenkin kertyy sievoinen summa.


Mistä asioista mä olen viimeksi säästänyt?

Parkkimaksut
Mun työpaikan pihassa olevat parkkipaikat on maksullisia ja pitkään parkkeerasinkin niihin. Pari kuukautta sitten kyllästyin ja aloin parkkeerata muutaman sadan metrin päässä olevin ilmaisparkkeihin, rahaa säästyy vuodessa n. 400€ aamulla ja iltapäivällä tulee tehtyä pieni happihyppely.

Ripsienpidennykset
Luovuin ripsien pidennyksistä jo tovi sitten ja säästäähän siinä vuoden mittaan isoja summia. Mutta kyllä mä aika usein kaipaan myös sitä huoliteltua ilmettä ja helpoutta.

Ei uusia talvikenkiä
Päätin olla ostamatta uusia talvikenkiä ja kulkea lopputalven vanhoilla kengillä.

Ruokakaupan vaihtaminen
Kun aloimme käydä ruokakaupassa vain Lidlissä, alkoi meillä säästyä huomattava summa raha kuukauden ruokamenoissa. Saamme sieltä kaiken meille oleellisen huomattavasti edullisemmin kuin muualta. En sano, että se kaikkien kohdalla olisi edullisin, mutta meille se kyllä on.


Pienillä valinnoilla voi säästää sievoisenkin summan rahaa. Itse kehoitan kuitenkin käyttämään rahaa itselle tärkeisiin asioihin, mutta säästämään niissä mitkä ei ole itselle niin tärkeitä. Niin ei tunne luopuvansa juuri mistään tai elämän laatu kärsi.

Mistä sä oot viimeksi säästänyt?

maanantai 27. helmikuuta 2017

Parisuhde-sporttiviikonloppu

Kukapa sitä ei haluaisi lauantaiaamuna herätä aamuviideltä ja startata kohti Keski-Suomea? Yllättävän pirteinä sitä kuitenkin taas startattiin vanhempieni luota Alisan kömpiessä mummin viereen takaisin nukkumaan.

Kisareissut alkaa taas hiljalleen ja tällä kertaa kohteena oli Saarijärvi ja kaksipäiväiset kisat. Isäni oli juuri ostanut uuden tilavamman auton, jonka takaosaston valloitin kokonaan itselleni Samulin ja isäni istuessa etupenkeillä. Useamman tunnin matkalla maisema ehti vaihtua muutamaan kertaan ja nautin ikkunan läpi valostuvasta talvisesta aamusta ja sen kauneudesta ja rauhallisuudesta.

Päivä meni perillä tietysti kisatouhuissa, mun ja Samulin nauttiessa kisoista ihan sisätiloissa onneksi. Hyvissä ajoin ennen iltaa pääsimme kuitenkin lähtemään kohti Kylpylähotelli Summassaarta, missä olimme yötä. 


Meillä oli koko viime arkiviikko iltamenoja ristiin, milloin minä olin töissä milloin Samuli ja yhteistä aikaa ei arkipäiviin juuri mahtunut. Ihanaa siis, että saimme viikonloppuna nauttia yhteisestä ajasta ja reissu tuntui pieneltä lomalta, vaikka kisareissulla oltiinkin. Meillä oli mukava kahdenhengen huone, missä oli suuret ikkunat ja kauniit maisemat sekä lähes tuliterä kylpyhuone.





Olimme sopineet Samulin kanssa (lue: minä olin päättänyt), että lauantai-iltana hieman kuntoilemme lenkkeilyn ja uimisen merkeissä, koska oli kerrankin ylimääräistä luppoaikaa ja hyvät puitteet. Summassaari sijaitsee nimestäkin päätellen saaressa ja suuntasimmekin heti rantaan ihailemaan maisemia. Kävelimme hetken rannassa, mutta jäälle emme lähteneet mun pelkoni ja kovan tuulen takia. Päätimmekin suunnata kylpyläosastolle.



Hotellista löytyi yksi hieman isompi ja yksi pienempi allas ja samaan aikaan altailla oli paljon muitakin, joten jouduimme uidessamme hieman väistelemään muita ihmisiä. Onnistuimme kuitenkin uimaan hyvän tovin ja käsistä ja jaloista päätellen uiminen oli ihan hyvää treeniä.

Uimisen jälkeen kävimme vielä illallisbuffetissa, missä oli oikein hyvää ruokaa. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä onnistuin syömään sopivasti, mutta en liikaa. Illalla ei ollut turvonnut ja öklöpöklö olo vaan oikeasti todella hyvä!

Lähdimme ajoissa kohti hotellihuonetta ja katsoimme hetken televisiota kunnes oli pakko todeta, ettei silmät pysy auki. Aamulla heräsimme taas virkeänä aamupalan kimppuun ja kohti kisapaikkaa.Kisat saatiin hyvissä ajoin loppuun kirpeässä pakkasessa ja pääsimme mukavaan aikaan kotimatkalle. 

Viikonlopusta ja hyvä fiilis, yleensä kisaviikonloput on tosi raskaita ja pyrin välttämään näitä kaksipäiväisiä kisoja loma-aikojen ulkopuolella. Nyt täytyy kuitenkin todeta, että tuli ihanasti levättyä, vähän kuntoiltua sekä nautittua Samulin seurasta. Kai se näkyi myös ulospäin, sillä Samuli totesi mun olleen erityisen hyvällä tuulella koko viikonlopun. :D




Oli kyllä jo vähän Alisaa ikävä puheluista huolimatta, onneksi hänellä oli ollut vaikka mitä kivaa laskiaispuuhaa mummilassa! <3

Alkoi kyllä vähän huvittamaan kun viime aikoina on tullut vietettyä useampikin hotelliviikonloppu ja kevään aikana luvassa on vielä pari. Mahtavia irtiottoja jokaikinen. Ihanalla viikonlopulla hyvä startti uuteen viikkoon! 


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Keskity välillä siihen mitä sinulla on!

Oletteko huomanneet itsessänne tai muissa ihmisissä piirteitä, että aina pitäisi olla enemmän tai jotai muuta kuin mitä on?

Mun mielestä aika usein tulee törmättyä siihen, että ihmiset keskittyvät valittamaan esimerkiksi rahatilannettaan sen sijaan, että keskittyisivät parantamaan sitä. Aika harvasta meistä lopulta tulee miljonääri tekemättä mitään, joten kannattaako sitä haikailla koko loppuelämä? Totta kai aina saa ja pitää unelmoida ja tehdä töitä niiden unelmien eteen, mutta kannattaa myös keskittyä siihen mitä jo on.


Mua henkilökohtaisesti ärsyttää, jos joku toistuvasti valittaa rahapulaansa (tai jotain muuta ongelmaa), mutta asian eteen ei olla valmiita tekemään elettäkään. Odotetaan, että tilille tippuu Amerikan tädin perintö tai lottovoitto.

On totta, että Suomessakin ihmiset saa erilaiset lähtökohdat elämälleen, mutta kun niistä lähtökuopista on startattu, voi loppumatkaan jo vaikuttaa vähän itsekin. Totta kai se matka on toisille helpompi kun toisille ja ei se toki reilua ole, mutta täällä sentään jokaisella on mahdollisuus elämäänsä vaikuttaa, syntyi sitten mihin perheeseen tahansa.

Syyllistyn välillä itsekin kadehtimaan, että olisipa minullakin hienompi auto, lomamatkoja joka kuukausi, hulppeampi koti tai helpompi elämä. Toki ei mun elämä ole vaikeimmasta päästä ollut, en mä esimerkiksi ole hiihtänyt kouluun kesät talvet. ( ;) )


Silloin kun oikein kadehdituttaa tai tulee liikaa haaveiltua, on ihan hyvä palata takaisin elämän realiteetteihin. Jos mietin muutaman vuoden taaksepäin, olin esimerkiksi köyhä opiskelija vuokrayksiössä, sen jälkeen meitä oli kaksi köyhää opiskelijaa vuokrakaksiossa... Välillä piti laskea kaupassa, että rahat varmasti riittää. Molemmat yritti tehdä tehdä töitä niin paljon kun ehti. Siitä me ollaan huone kerrallaan kasvatettu kotia ja nyt maksetaan omaa kotia pankille, saavutus kai sekin. Ei mikään raketilla kuuhun -tarina, mutta kun tietää sen työmäärän kaiken takana, osaa jo vähän keskittyä siihen mitä on. Vaikka edelleen on vanhat autot, harvat lomamatkat, ihan tavallinen koti ja joka aamu pitää herätä töihin.

Rahaa enemmän haluan keskittyä siihen mitä minulla oikeasti on. Jotain sellaista mitä ei voi rahalla edes saavuttaa. Jos mietin vuosia taaksepäin ja vertaan nykyhetkeä, miten huikeaa onkaan, että mulla on turvallinen ja onnellinen parisuhde sekä ihana ja rakas lapsi. Tämä kaikki ei ole ollut lainkaan itsestään selvää.


Ehkä elämässä on toisaalta hyvä olla myös niitä vaikeita hetkiä ja kokemuksia, jotta lopulta näkee, mitä oikeastaan onkaan saavuttanut. Itse olen nyt ottanut sen asenteen, että edelleen unelmoin monista erilaisista asioista ja teen töitä saavuttaakseni niitä, mutta keskityn kuitenkin täysillä nauttimaan niistä asioista, joita mulla juuri tässä hetkessä on.

Jos aina näkee vain sen mitä ei ole,  eikä koskaan sitä mitä on, muuttuu lopulta sokeaksi.
- suuri ajattelija Ihan vaan tavismutsi. ;)

perjantai 24. helmikuuta 2017

Bloggaaminen itsenäisesti vai yhteisössä?

Olen nyt kokonaisuudessaan vuoden verran bloggaillut meidän ihanassa Perheblogit-yhteisössä ja ajattelin hieman kirjoitella fiiliksiä tästä kaikesta.

Kun ensimmäistä kertaa sain viestiä uuteen blogiyhteisöön liittyen, olin hieman epäileväinen, sillä olin kuullut jonkin verran kauhutarinoita erilaisista yhteisöistä ja portaaleista. Olin lukenut eri blogeja jo vuosia, mutta itse olin blogannut vasta muutaman kuukauden ajan. Olin todella epävarma, mutta kuitenkin todella iloinen ja hämmentynyt saamastani kunniasta.

Koska koko yhteisö oli ihan uusi, kaikki lähti vauhtiin aika rauhallisesti ja hiljalleen. Se toki sopi minulle, koska itsekin vasta rakensin ja rakennan edelleen blogiani. Nyt muutaman viime kuukauden aikana homma on lähtenyt entistä paremmin käyntiin ja olemme saaneet muutaman uuden mukavan blogin joukkoomme,  (suuri kiitos meidän Team Leader Sarille!<3)



Olemme nähneet osan tyttöjen kanssa muutaman kerran ja loppujenkin kanssa tavataan toivottavasti pian! Yhteisössä bloggaamisessa parasta on ollut juuri toisiin bloggaajiin tutustuminen! Aivan mahtavia tyyppejä ja ihanaa jutella kaikesta bloggaamiseen liittyvästä. Meillä on todella hyvä fiilis bloggaajien kesken ja se on mulle todella tärkeää. Musta on ihana kuulua johonkin, olla osa huippua porukkaa.

En oikeastaan koe, että blogiyhteisöön liittyminen olisi tuonut tullessaan kauheasti huonoja asioita. Saan edelleen kirjoittaa mistä tykkään, kukaan ei aseta tavoitteita, joita tarvitsisi stressata. Totta kai yhteiset yhteistyöt haluan hoitaa aina kunnolla ja näin antaa oman panokseni meidän tiimille. Toivottavasti tekään ette ole kokeneet yhteisöbloggaamistani negatiivisena, mielestäni blogini on pysynyt juuri minun näköisenäni. Omasta mielestäni koko bloggaamisesta katoaisi hohto mikäli joku muu sanelisi ehtoja siitä, mistä mun pitäisi kirjottaa. Sattumaa vai mitä lie, mut just kun kirjoitin tuota edellista lausetta kuulokkeista soi Haloo Helsinkiä:
"Ja vitut mähän kirjoitan just sen mitä nään. 
Tajusin, että elämä mun ainut herra on.
Jos sillä ei oo sanottavaa, mä olen sanaton."
Heh, pitäis varmaan useamminkin kuunnella musiikkia kirjoittaessa, pelottavia sattumia sattais osua lisää.

Pidän siitä, että olemme nimenomaan yhteisö, yhteisö täynnä blogeja, joissa aihepiiri on samankaltainen, mutta jokainen on kuitenkin erilainen. On myös helpottavaa tietää, että jos tarvitsen neuvoa esimerkiksi teknisesti, apu on viestin lähetyksen päässä. Helposti saa myös apua muihin bloggaukseen liittyviin pulmiin. Meidän viestikanava on ihanan aktiivinen ja viestittelemme lähes päivittäin. Yhteisössä bloggaaminen on antanut myös enemmän aika itse bloggaamiselle kun kaiken muun bloggaamiseen liittyvän asian kanssa ei tarvitse pakertaa niin paljon.

Mun kokemukset yhteisöbloggaamisesta on positiivisia, eikä kaduta, että tähän aikanaan lähdin. Tiedostan kyllä sen huonot puolet, mutta tällä hetkellä ainakin positiiviset vie ehdottomasti pidemmän korren.

Mun mielestä Perheblogeihin kuuluminen on just huippua ja on kiva, että saadaan tehdä tätä juttua!

Käykää tutustumassa myös muihin Perheblogien blogeihin:



PS. Meidän joukkoon mahtuu vielä muutama blogi, joten jos joukossa on joku perhebloggailija, käy kurkkaamassa meidän Facebook ja jätä hakemus tämän kuun loppuun mennessä. :)

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kun aloitat aktiivisuuden nollasta

Jos olet jo aktiivinen liikkuja sai supertreenaaja, ei postauksestani välttämättä ole sinulle juurikaan hyötyä. Jos taas olet sohvaperuna ja päivittäinen arkiliikunta on vähissä, kannattaa kurkata mun kokemukset viime kuukausilta, ehkä saat jotain vinkkiä oman aktiivisuustason nostamiseen!

Kuten jo aikaisemmin kerroin, olen nyt alkuvuonna yrittänyt parantaa elämäntapojani. En siksi, että olisin luvannut aloittaa uuden vuoden kunniaksi uuden elämän vaan siksi, että huomasin voivani todella huonosti.

Sen jälkeen kun palasin työelämään, aktiivisuustasoni lähti laskuun. Kotiäitinä tuli sentään tehtyä lähes päivittäin kävelylenkkejä vaunujen kanssa ja muutenkin ulkoiltua. Hetki sitten mun aktiivisuustaso oli lähes nollissa: istumatyö ja vapaa-ajan liikunta epäsäännöllistä.

Ensimmäinen teko kohti aktiivisempaa arkea olikin aktiivisuutta mittaavan sovelluksen lataaminen puhelimeen ja käyttöön ottaminen. Tavoitteenani on saavuttaa mahdollisimman monena päivänä viikossa askeltavoite, sekä 60 minuuttia aktiivisia minuutteja. Sovelluksesta on ollut ainakin mulle apua, olen aktiivisuuden lisäksi saanut mitattua sillä myös muita hyödyllisiä asioita.

Päivittäisiä askeleita lisätäkseni olen jättänyt auton aamuisin hieman kauemmaksi, jotta töihin kävellessä tulisi pieni lenkki. Jos satun olemaan töissä iltaan asti ja Samuli hakee Alisan, saatan kiertää vielä vähän pidempää reittiä autolle. Kesäksi haaveilen pystyväni pyöräilemään työmatkan edes kerran viikossa.


Olen nyt asettanut tavoitteeksi yhden juoksulenkin viikossa. Lenkin ei tarvitse olla edes kovin pitkä, alkuun minulle on riittänyt ihan 30 minuuttia kerrallaan. Tarkoituksena on, että lenkistä tulisi tapa ja sitä kautta pystyisin hieman parantamaan kuntoa. Lisäksi aiomme käydä koko perheen kera vähintään kerran viikossa kävelylenkillä, joka on sitten hieman pidempi kestoltaan. Nyt kevään myötä olemme jaksaneet lähteä monena arki-iltanakin kävelylle.


Toistaiseksi en ota stressiä kuntosalille ehtimisestä, mutta olen aloittanut lihaskuntoharjoittelun ihan vaan kotona. Painot, rappuset ja Alisa tuovat ihan tarpeeksi lisävastusta treenailuun. Pyrin treenailemaan muutamana iltana viikossa, jotta kroppa pysyisi edes vähän käynnissä. Lihaksien kasvattaminen ei ole mulle tässä kohtaa oleellista.

Ihan pelkkää hupia en halua kuntoilun olevan. Haluan, että treenin jälkeen oikeasti tuntuukin jossain, koska silloin tietää tehneensä jotain. Minulla tähän kuitenkin riittää vielä ihan kotikutoinen harjoittelu.


Kannattaa muuten yrittää saada koko perhe mukaan kuntoiluun. Meillä Alisa ja Samuli ovat kiitettävästi tsemppaamassa ja lähdössä lenkille. Kuntoilemme välillä koko perhe yhdessä, Alisakin kovin yrittää kyykätä ja punnertaa.

Kun aktiivisuustasoa lähdetään nostamaan lähes nollasta, ei ehkä kannata lähteä vielä tavoittelemaan kuuta taivaalta. Maltillisesti etenemällä itsekin olen saanut tasoa jo vähän nostettua kun into ei lopahtanut heti parin viikon jälkeen.

On hyvä myös yrittää vaatia itseltään realistisia asioita. Ei kannata masentua jos ei jonain päivänä jaksakaan lähteä lenkille. Toki liian usein ei kannata antaa periksi. Itselläni oli aikaisemmin tapana luovuttaa ja antaa periksi liian helpolla. Nyt uusien pienempien tavotteiden kautta olen pystynyt pitämään niistä paljon paremmin kiinni ja loppujen lopuksi saavuttanut paljon enemmän kuin aikaisimpina kertoina.


Sain myös töistä hyviä vinkkejä aktiivisuuden nostamiseen, miten olisi tauolla portaiden kävely? Voisi olla ihan hyvä idea kunnon kohottamiseen!

Minä olen ainakin ollut iloisesti yllättynyt siitä miten pienillä asioilla aktiivisuutta on saanut lisättyä. Aktiivisuuden lisääminen ei ole ollut kovinkaan raskasta tai mahdotonta, mutta pienillä askelilla on ollut suuri merkitys.

Mikä on sun paras vinkki aktiivisuustason nostamiseksi? :)

tiistai 21. helmikuuta 2017

Turun historiaa tutkimassa - museossa lapsen kanssa.

Eilisessä postauksessa jo vähän sivusinkin meidän museoretkeä, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa siitä ihan oman postauksensa. 

Olen lapsesta asti rakastanut historiaa ja muun muassa pyysin mummua ja vaaria aina "kertomaan historiaa", eli asioita heidän lapsuudestaan. Joskus haaveilin jopa urasta historian parissa, mutta lopulta muut kiinnostuksen kohteet veivät toisaalle. Historia on kuitenkin säilynyt harrastuksissa esimerkiksi kirjojen kautta. Erityisesti pidän Suomen historiasta ja en tiedä onko se juuri pitkä historia, mikä Turussa minuun vetoaa. Turustahan löytyy vaikka minkälaista historiallista kohdetta ja museota. onhan se Suomen vanhin kaupunki. 


Sunnuntaina päätin, että voisimme vierailla koko perheen kera Aboa Vetus & Ars Nova -museossa, joka on historian ja nykytaiteen museo Aurajoen rannalla. 

Itseäni henkilökohtaisesti kiehtoi juuri tuo Aboa Vetuksen perusnäyttely, maan alla oleva rauniokortteli. Siellä on siis ihan oikeita raunioita, vanhimmat jopa 1300-luvulta asti. Oli aika mielenkiintoista seistä kohdassa, jossa oikeasti on mennyt kuja keskiaikaisessa Turussa. Itselleni vaikuttavimpia olikin juuri sokkeloiset rauniot, jotka olivat mielestäni nyt näin aikuisena todella kiinnostavia. Raunioiden lisäksi vitriineissä oli nähtävillä raunioista löydettyjä esineitä, astioita ja esimerkiksi koruja.







Aboa Vetuksessa oli esillä myös Luutarha, missä oli erilaisten eläinten luita ja luurankoja sekä esillä oli myös niistä kertovaa historiaa. 

Lapsen kanssa museoon meneminen ei välttämättä aina kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta etenkin Aboa Vetuksen puolella oli otettu lasten viihtyminen todella hyvin huomioon. Ei Alisa erityisen kiinnostunut ollut raunioista tai luurangoista, sillä pienen lapsen mielestä ne saattoivat paikoin olla hieman pelottavia. 


Lapsille oli kiinnostavia tehtäväpisteitä, joissa sai esimerkiksi kokeilla kirjoituspuikolla vahatauluun piirtämistä tai pelata keskiajalla suosittua kettupeliä. Lisäksi museossa oli muutamia pienoismalleja, kuten keskiaikasen kauppiaan talosta tehty pienoismalli sekä Aura kylpylaitos pienoismalli, joilla sai leikkiä. Ne kyllä kiinnostivat myös ihan aikuistakin.




Ars Novan puolella oli muutama erilainen taidenäyttely, jotka kävimme läpi. Tällä hetkellä esillä oli Asetelmasta maisemaan sekä Päiviö Pyöttiälä – itseoppinut surrealisti -näyttelyt. Hienossa Rettingin palatsissa minua kiinnosti myös itse rakennus, se kun on entinen asuinrakennus vuodelta 1928. Kieltämättä Päiviö Pyöttilän työt olivat meidän amatöörien mielestäkin kiinnostavia ja hauskoja, niitä olisimme voineet katsella pidempäänkin, mutta Alisa oli jokseenkin eri mieltä, vaikka hän välillä innostui muutamista tauluista, jos niissä oli esimerkiksi tuttu eläin. Itse tykkäsin myös Okko Pöyliön Vartiovuori teoksesta. Vartiovuori on kahdeksanmetrinen lyijykynätyö, joka kuvaa hävityksen kohdannutta Turkua. Voin sanoa, että oli aika kiintoisa, vaikken yleensä mikään taideihminen olekaan.



Olin todella yllättynyt, miten hyvin Alisa jaksoi kanssamme museossa, vaikka hän olikin hieman väsynyt ja vietimme museossa aikaa tovin. Ostimme museokaupasta vielä nätin postikortin muistoksi käynnistä ja luulen, että palaamme tänne uudelleen ja uudelleen, sehän sopii minulle! Raunioissa riittää tutkittavaa toisellekin kerralle. Ehkäpä ensi kerralla piipahdamme myös M Kitchen & Caféssa brunssilla, se on ollut meillä suunnitteilla aikaisemminkin.

Jos liikutte Turun suunnalla, kannattaa ehdottomasti poiketa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa! Sieltä löytyy monenlaista mielenkiintoista nähtävää: minä tykkäsin eniten raunioista, Samuli Luutarhasta ja Alisa pienoismalleista. Nyt talvilomalla museosta löytyy muuten vaikka mitä erilaista puuhaa lapsille, kannattaa käydä kurkistamassa! 

Me taidetaan ottaa nyt tavaksi käydä säännöllisesti jossain museossa, ne on hyviä kohteita niin aikuisille kuin lapsillekin. Oli oikeasti mielenkiintoinen vierailu, suosittelen! :)

maanantai 20. helmikuuta 2017

Viikonlopun positiiviset

Yksi viikonloppu taas takana ja pitkästä aikaa ajattelin koota listaa meidän viikonlopun positiivisista asioista. Niitä kyllä riitti tässä viikonlopussa! <3

Siisti koti
Samuli ja Alisa olivat koko viime viikon talvilomalla kotona ja perjantaina kun tulin töistä, koko talo oli siivottu kunnolla. Työpäivän jälkeen on ihana avata ulko-ovi kun sisällä oikein tuoksui raikkaalta. <3

Mehukattimaailma
Olimme päättäneet jo aamulla, että menemme Mehukattimaailmaan kun pääsen töistä. Emme olleet kertoneet  Alisalle etukäteen ja ilo oli suuri kun saavuimme sisäleikkipuistoon pitkästä aikaa. Perjantai-ilta oli hyvä ajankohta leikkimiselle, saimme nimittäin olla aika rauhassa pienten lasten puolella. Hurvittelimme ja hassuttelimme koko perhe, Oli ihana, nauruntäyteinen arkiviikon päätös!



Samulin vihkisormus
Kotimatkalla poikkesimme postissa hakemassa kivan pienen paketin. Häämessuilta tilattu sormus saapui Samulille. Kotona ihailimme ja sovittelimme molempien sormuksia ja vitsi miten mieleiset sormukset ollaankaan löydetty ja kuinka ne lopulta sopivat hyvin yhteen. En malta odottaa, että saadaan pitää niitä nimettömissämme.

Laivareissu
Lauantaiaamuna lähdin työkavereiden kanssa päiväristeilylle. Reissu oli oikein hauska ja etenkin ruoka ja seura oli hyvää. Paluumatkan Viking Grace oli kyllä edelleen supertyylikäs. Monet lähtivät reissun päätteeksi vielä jatkoille, mutta mulla oli koko päivän hiipivä päänsärky ja päätinkin lähteä suoraan satamasta kotiin. Se olikin erittäin hyvä päätös, sillä päänsärky räjähti automatkalla kotiin. Lääkkeillä, hieronnalla ja kuumalla suihkulla olo onneksi hieman helpottui.



Pieni rakas
Samuli ja Alisa tulivat hakemaan minua satamasta ja poikkeuksellisesti päätin mennä Alisan kanssa takapenkille, koska päivän aikana oli ikävä jo vähän hiipinyt. Ennen päänsäryn räjähtämistä katselimme ikkunasta maisemia ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Tuntui mahtavalta kun Alisan kanssa voi jo käydä järkeviä keskusteluita. Yllättäen kesken matkan Alisa esitti myös pyynnön "äiti, ota mua kädestä kiinni!" <3

Aito ilo
Tykkään aina reissuilta ostaa jotain pientä Alisalle tuliaiseksi ja tällä kertaa olin ostanut nätin muumitunikan. Alisa on suuri muumifani ja kun hän kotona löysi tunikan kassista, oli hän aidosti iloinen ja kehui monta kertaa miten ihanan mekon äiti oli hänelle ostanut. Hän olisi heti halunnut laittaa sen päälle ja kuulemma tanssia...:D

Museovierailu
Sunnuntaiaamuna mietin meille tekemistä päiväksi ja mieleeni tuli Aboa Vetus & Ars Nova -museo. Vietimmekin mielenkiintoisen aamupäivän museota tutkien. Käynti museossa oli niin mielenkiintoinen, että teen siitä vielä erillisen postauksen. :)


Geokätköilyretki
Sunnuntaina teimme iltapäivällä vielä parin tunnin ulkoiluretken geokätköjä etsien. Nautittiin raittiista ilmasta ja kauniista, ennen kaikkea keväisestä päivästä. Askeleita ja aktiivisia minutteja kertyi reilusti ja lenkkimusiikkiakaan ei tarvittu kun meillä oli rattaissa liikkuva gramofoni nimeltä Alisa. 


Monenlaista tekemistä mahtui viikonloppuun, mutta siitä huolimatta fiilis on rentoutunut ja levännyt. Tällainen viikonloppu on mun mielestä lähellä täydellistä: yhdessäoloa, omaa aikaa, lepoa, aktiviteetteja, ulkoilua, kiinnostavia asioita, rentoilua... Täydellistä! <3

Toivottavasti teilläkin oli kiva viikonloppu!

Ihanaa alkanutta uutta viikkoa! <3

lauantai 18. helmikuuta 2017

Minkä ikäiselle lapselle karkkia?

Herkut ja herkuttomuus.. Herättää keskustelua ja mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Meillä nyt mietinnässä karkin syöminen tai syömättömyys. Kokeneemmat, antakaa vinkkejä!

Alisa on kohta 2,5-vuotias ja viime aikoina olen hämmästyttävän monta kertaa joutunut tilanteeseen, jossa on ihmetelty sitä, että emme anna Alisalle karkkia. Emme erityisesti kiellä karkkia häneltä, mutta emme ole toistaiseksi tarjonneetkaan karkkia. Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että pitäisikö meidän kohta tehdä jotain ratkaisuja karkin suhteen. Meillä vallitsee tällä hetkellä sellainen ratkaisu, että emme tarjoa Alisalle karkkia ja yritämme vältellä itsekin syömästä karkkia hänen aikanaan. Alisa osoittaa tietyllä tapaa kiinnostusta, mikäli näkee karkkia ja saattaa kysyä esimerkiksi "mitä toi on?" Vielä hän kuitekin suhtautuu aika neutraalisti karkkeihin, eikä vaatimalla vaadi saada  maistaa.


Meillä ei olla täysin herkuttomia, mutta kotona emme juurikaan tarjoa Alisalle herkkuja. Toki jos syömme esimerkiksi jäätelöä, pullaa tai pannukakkua, saa Alisakin välillä pienen palan maistaakseen. Nämä nyt tietysti ovat rinnastettavissa karkkiin, joten miksi se karkki tuntuu sitten niin nou nou ajatukselta? Päiväkodissa tiedän Alisan saavan jäätelöä silloin kun vietetään jonkun lapsen synttäreitä, Alisan päiväkodissa se kuitenkin tarkoittaa keskiarvollisesti noin kerran kuussa. Edellisillä Alisan syntymäpäivillään tarjosimme ensimmäistä kertaa täytekakkua Alisalle ja sen jälkeen hän on saanut juhlissa maistaa kakkua. Voisi siis sanoa, että Alisan herkuttelu on todella epäsäännöllistä, ehkä kerran - kaksi kuukaudessa.

Olen sitä mieltä, että pienet herkut välillä eivät ole pahitteeksi, jos suurimman osan ajasta syö hyvää ja monipuolista ruokaa. Meillä esimerkiksi syödään pääsääntöisesti kotiruokaa, ei juoda mehuja tai limsoja, lisäksi Alisa syö paljon kasviksia ja hedelmiä. Muutama pieni herkku toisinaan, ei ole vaarallista.


Olen kuitenkin miettinyt, mikä olisi hyvä seuraava askel herkkujen tiellä. Kenties karkkipäivä? Yhtenä päivänä joku pieni karkkirasia tai vastaava? Vai olisiko karkin syöminen hyvä pitää vielä epäsäännöllisempänä?

Pitäisikö kuitenkin odottaa siihen asti kunnes Alisa itse osoittaa hieman kiinnostusta? Minusta olisi hassua tuputtaa syömään karkkia, vaikka samalla pelottaa, että jos kiellän herkut kokonaan, isompana hän herkuttelee senkin edestä. Onko se pelko aiheellinen?


Minkä ikäiselle karkkia?


Tiedustelee epätietoinen.

torstai 16. helmikuuta 2017

Tetris-arki

Kuka muistaa legendaarisen Tetriksen? Palikkapelin, jossa yritetään erimuotoisista palikoista muodostaa vaakarivejä. Meidän arki tuntuu joskus ihan samanlaiselta!


Arki koostuu useista pienistä hommista ja niitä on tehtävä limittäin ja lomittain, jokaisessa hetkessä, aina kun vain aikaa liikenee. Jos aikaa ei käytä hyväkseen, hommat ei tule hoidetuksi ja arki ei pyöri.

Aamulla herättyäni pesen hampaita ja ehkä samalla lajittelen pyykkiä valmiiksi koneeseen. Puen vaatteita ja samalla herättelen Alisaa ja Samulia. Oikealla kädellä harjaan hiuksia ja vasemmalla opastan Alisaa vaatteiden pukemisessa. Jos jää muutamakin minuutti ylimääräistä aikaa, siivoan, järjestelen tai ehkä viikkaan vaatteita pois kuivaustelineeltä. Autossa tai viimeistään töissä syön hieman aamupalaa ja samalla teen kaikkea muutakin.

Töissä sentään tulee tehtyä ihan vaan töitä, vaikka silloinkin saattaa olla muutamakin homma päällekkäin. Tauoilla pitää käydä läpi blogimeilit, kommentit, postausten jako someen...

Töiden jälkeen pikainen koukkaus päiväkotiin ja nuppunen kainaloon. Kotona ruoanlaittoa ja samalla keittiön siivousta, astianpesukoneen tyhjennystä.. Saattaa se imurikin viuhua sillä välin kun riisi kiehuu.

Iltatoimet ne vasta tetristä onkin! Alisan ollessa suihkussa, minä hoidan taas pyykkejä, yleensä ripustan niitä narulle tai viikkaan pois. Vasemmalla kädellä autan Alisaa peseytymään ja oikealla ehkä järjestelen kylpyhuoneen tavaroita. Alisa pukee yöpukua ja minä laitan seuraavan päivän vaatteita valmiiksi.


Kun Alisa nukahtaa, on ihana istahtaa sohvalle ja ehkä hetkeksi keskittyä ihan vain omiin asioihin. Ehkä luen, bloggaan tai katson televisiota.. 

Tarpeeksi vaakarivejä on tehty yhdelle päivälle. Kuten pelissä palikoita väännetään ja käännetään onnistuneiksi vaakariveiksi, on arjessakin väännettävä ja käännettävä tehtäviä, jotta kaikki rullaa.

Veikkaan, että me ruuhkavuosissa elelevät vanhemmat oltaisiin tosi hyviä tetriksessä koska aika monessa perheessä tämä tetris-arki on tuttu juttu. Onko se sitten ihme, että illalla vähän väsyttää, kun on koko päivän muodostanut vaakarivejä. HUH!

Kuulostaako tutulta, vai onko mulla vaan arjenhallinta totaalisen kadoksissa? :D

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Banaanipannukakku

Mitä tehdä kun kaapissa on liikaa maitoa menossa vanhaksi ja pari tummunutta banaania?

banaanipannukakku

Yhtenä iltapäivänä mieli teki pannukakkua ja samalla mietin voisiko siihen upottaa tummumassa olevat banaanit. Banaanilla maustetusta pannukakusta tuli ihan hitti ja ei varmasti ollut viimeistä kertaa meidän keittiössä tämä herkku!


Tarvitset:

4 dl vehnäjauhoja 
1.5 dl sokeria 
1 tl leivinjauhetta 
1 tl suolaa 
1 tl vaniljasokeria 
8 dl maitoa 
2 kananmunaa 
100 g voita tai margariinia sulatettuna 
2 banaania

Valmistus:

Pohja on ihan perinteinen pannukakku, eli aloita sulattamalla voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita kuivat aineet sekaisin. Vispilöi joukkoon maito, kananmunat sekä jäähtynyt voi. Anna turvota noin 30min ja laita uuni lämpemään 200 astetta. 

Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja asettele siivutetut banaanit pannukakun päälle. Paista 200 asteessa 35-40min.

Pannari on niin herkullista, ettei sen kanssa tarvitse hilloa tai muuta. Jos pannarista haluaa vähän kevyemmän version, voi sokerin ja voin määrää hieman vähentää. Banaani kyllä tuo makeutta pannariin.

NAM!
Maukasta keskiviikkoa!

PS. Kiitos kaikille ihanista tsemppiviesteistä ja kannustuksista edelliseen postaukseen, olette ihania! <3

banaanipannukakku


tiistai 14. helmikuuta 2017

Mä hengitän

Pitkästä aikaa taas tosi henkilökohtaista tekstiä luvassa.. 

Puhutaan välillä siitä, mitä täällä taustalla on oikeasti tapahtunut viime aikoina. Blogissa tämä kaikki ei ole niinkään näkynyt, eihän sitä ole nähneet edes kovin monet ihmiset ympärilläni. Mulla on tapana viimeiseen saakka peittää ikävät fiilikset ja näyttää ulospäin iloiselta ja jaksavalta.

Loppuvuosi ja tämä alkuvuosi ovat olleet todella raskasta aikaa. Oma osansa on ainaisella pimeydellä ja synkkyydellä. Kun päivät on töissä, aamulla on pimeää lähtiessä ja iltapäivällä kun pääsee kotiin, on jo ollut pimeää. Totta kai sekin on väsyttävää.

Olen ollut uupunut ja väsynyt, kuten kenties monet äidit on. On kuitenkin raskasta olla aina väsynyt. Niin väsynyt, ettei se mene edes nukkumalla ohi. On ollut kuitenkin pakko jaksaa. Pakko jaksaa työt ja kotityöt, pakko jaksaa olla äiti. Toki on ollut "pakko" myös blogata. Jälkeenpäin ajateltuna on ollut hyvä, että on ollut "pakko" tehdä kaikkea, se on pitänyt minut edes jotenkuten raiteillaan. Asiat ovat tulleet hoidetuksi, olen vain ollut itse ihan rikki.

Sisälläni on ollut tyhjää. Jos joku on kokenut sen tyhjyyden niin tietää miten ahdistavaa se on. Olisi tavallaan helpompi sanoa, että joku asia esimerkiksi parisuhteessa, työssä. taloustilanteessa tai jossain muussa painaa ja ahdistaa, mutta jos kaikki tuntuu olevan hyvin ja silti tuntee tyhjää, se on kamalaa.

Aikansa sivusta seurattuaan ja puolestani murehtien Samuli alkoi patistaa minua lääkäriin. Olisihan tälle kaikelle löydettävä jokin syy. Jokin syy, miksi toinen on koko ajan kuin varjo itsestään.  


Pääsinkin hyvin nopeasti verikokeisiin. Mitään suurta mullistusta sieltä ei onneksi löytynyt. Muutama arvo oli ohi viitearvojen ja niitä seurataan nyt kevään mittaan. Sekin, että asiaa tutkittiin ja pääsin puhumaan jonkun kanssa auttoi, sain lääkäriltä hyviä neuvoja kuinka edetä ja käskyn varata aika heti jos uupumus jatkuu.

Viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt syödä terveellisemmin kuin aikaisemmin ja sillä on ollut merkittäviä vaikutuksia, samoin runsaalla veden juonnilla. Olen kirjannut syömisiäni ylös ja huomannut, etten esimerkiksi saa rautaa tarpeeksi. Lääkärikin epäili tätä yhdeksi syyksi uupumukseen. Se on kuitenkin onneksi helppo korjata.

Nyt kun keväinen aurinko alkaa pilkistelemään ja illallakin on jo valoisampaa, olen kuin herännyt uudestaan henkiin. Tyhjyys sisälläni on poissa ja mun on parempi olla. Tajusin, että välinpitämättömyys itseäni kohtaan sekä huonot elintavat aiheuttivat mulle suuren osan siitä pahasta olosta. Nyt alkaa hiljalleen matka kohti parempaa. Hiljalleen siksi, että haluan muutosten olevan pysyviä. Liikuntaakin me on koitettu lisätä, kuten pieniä kävelylenkkejä silloin tällöin kauniissa säässä. 


Viimeinen viikko on ollut mulle tärkeä levon kannalta, sillä viikonloppuna äitini ja isäni olivat meillä koko viikonlopun muuten vaan. Saimme Samulin kanssa käydä elokuvissa ja aamulla nukkua pidempään. Nukuin paremmin kuin aikoihin ja aamulla nautin kahvista sohvalla kun äitini oli jo touhunnut vaikka mitä. Tällä viikolla Samuli ja Alisa ovat kotona viettämässä talvilomaa, joka tarkoittaa minullekin helpompaa viikkoa. Menen tällä viikolla hieman myöhemmin töihin, koska päiväkotiin ei ole iltapäivällä kiire ja päävastuu kodin hoitamisesta on Samulilla. Ihanaa!


Vaikka syksy ja talvi ottivatkin tänä vuonna kovemmalle kuin aiemmin ja pakotti tarkastelemaan omia elintapojaan, on mahtavaa nyt kuitenkin todeta:

mä hengitän.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Tavoitteena leikkisä lastenhuone - MaxPlay-yhteistyö

*Yhteistyössä Perheblogit ja MaxPlay kanssa.*

Jos mietin millainen olisi mun unelmien lastenhuone, niin se olisi varmasti sellainen suloinen ja leikkisä, missä olisi liukumäkeä, puolapuita, trapetsia ja vaikka mitä huisia tekemistä sekä suloisia yksityiskohtia. Mun mielestä lastenhuoneen pitääkin olla kodin leikkisin huone. Koska rakastan myös niitä suloisia yksityiskohtia, oli kiva päästä valitsemaan MaxPlay-verkkokaupan valikoimista meille ihana Pixistuffin Pupu seinäkoukku.



Minä, joka en vielä muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan sisustavani vaaleanpunaista lastenhuonetta, valitsin MaxPlayn valikoimista juuri vaaleanpunaisen koukun. Tällä hetkellä Alisan huoneessa vallitsee vaaleanpunainen sekä keltainen ja mintunvihreä.

MaxPlay-verkkokauppa on täynnä vaikka mitä suloisia sisustustarvikkeita lastenhuoneeseen, mutta meillä oli tarvetta juuri tällaiselle seinäkoukulle, sillä Alisan huoneen seinät ovat vielä aika tyhjillään. Koukkuun voi söpösti ripustaa vaikka lorupussin odottamaan seuraavaa lorutteluhetkeä. Kauniita tavaroita ei ole kiva piilottaa laatikoiden uumeniin.


Pelkästään kaunis ulkonäkö ei ole tärkeää lastenhuonetta sisustettaessa. Tykkään, että sisustusratkaisut ovat myös käytännöllisiä ja kestäviä. Puu on itselleni mieleinen materiaali niin leluissa kuin huonekaluissa juuri sen kestävyyden vuoksi. Pupu seinäkoukku on puuta ja täysin uniikki, sillä jokainen Pupu on käsintehty Ruotsissa. Mulla on ylipäätään tapana ihastua kaikkiin symppisjuttuihin, kuten tuo söpö keinuheppa, joka muuten löytyi alle kympillä kirpputorilta.



Kuten meidän koko asunto, myös lastenhuone rakentuu hiljalleen. Ennemmin mietin ja valitsen hiljalleen mieleisiä ratkaisuja ja tavaroita kuin ostan suinpäin jotain sinnepäin. Alisan huoneesta puuttuu esimerkiksi verhot ja päiväpeitto sekä seinähyllyt, koska en ole vielä päässyt ratkaisuun millaiset sinne haluaisin. Tärkeintä on tietysti, että Alisa viihtyy ja hänellä on tilaa leikkiä huoneessaan.

Alisankin mielestä uusi Pupu seinäkoukku oli "iiihana", joten kiitos siitä MaxPlay! <3

*Seinäkoukku saatu.*