maanantai 24. heinäkuuta 2017

Nautin yksinolosta

Vanhemmiten olen alkanut nauttia yksinolosta. Joskus en nauttinut yksinolosta, en tykännyt yhtää olla yksin kotona. En mä sentään ole Samulia ikinä kahlinnut kotiin, mutta en ole osannut nauttia siitä yksinolosta niin paljoa kuin ehkä nykyään.

Viikonloppuna Samuli meni parhaan ystävänsä varpajaisia juhlimaan ja me jäimme Alisan kanssa mökille kahden. Tulin silloin miettineeksi, miten mukavaa onkaan olla välillä ihan yksinään. Tai no siis, olihan minulla Alisa seurana, mutta hän toki meni nukkumaan aikaisin ja minulle jäi useampi tunti omaa aikaa.

Paistelin illalla meille lettuja ja Alisan mentyä nukkumaan söin vielä muutaman letun ja lämmitin itselleni saunan. Saunajuomana nautin lasillisen cokista. Saunoin oikein pitkän kaavan mukaan ja kävin välillä jäähdyttelemässä, siis tiskasin astiat. :D Vaikka tiskikone on ihana kotona, mökillä on nautinnollista tiskata käsin. Mökillä on paljon kauniita vanhoja astioita ja onkin kiva välillä ottaa ruokakuvia näiden kauniiden astioiden kanssa.




Saunan jälkeen yöpuvussa nautin hieman juustoja ja kuuntelin radiota. Mökillä on kyllä telkkarikin, mutta se ei ehkä toimi kunnolla, sillä en ole ikinä tainnut nähdä kenenkään katsovan sitä. Radio kuitenkin soi taustalla lähes aina ja se on ihanaa vaihtelua! Radiosta soi usein Nova tai jokin muu sellainen kanava, mistä ilta aikaan tulee hieman vanhempaa musiikkia ja sitä on juuri mukava kuunnella yksinään.




Jätin radion myös hiljaiselle kun menin nukkumaan, sillä vanhassa talossa kuuluu välillä hassuja ääniä ja yksinolo tekee joskus pienet tepposet. Lukitsin myös oven sisäpuolelta ja käskin Samulin soittaa kun on ovella. :D Mökillä on siis sellainen vanha ovi vanhalla lukolla, jonka saa lukittua sisältä tai ulkoa.

Luulen, että yksinolon opettelu on tehnyt musta paremman myös parisuhteessa. Vaikka nautin olla Samulin seurassa, on ihanaa välillä olla yksikin.

Tykkäättekö te olla yksin? :)

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kesäpuuhaa perheille: Ti-Ti Nallen talo

Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Ti-Ti Nallen talo.

Keväällä viimeksi Perheblogien bloggaajia tavatessa heräsi ajatus, että kesällä olisi ihana järjestää ihka ensimmäinen Perheblogien perhepäivä. Tarkoituksena oli järjestää kivaa kesäpuuhaa perheille ja meille bloggaajille.

Päivän saimme järjestettyä yhteistyössä Ti-Ti Nallen talon kanssa. Ikaalisten kylpylän välittömässä läheisyydessä sijaitseva Ti-Ti Nallen talo on ollut vuodesta 2001 alkaen tuossa kauniissa 1000 neliön hirsihuvilassa järven rannalla.


kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo

kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo


Nallejen suosio on aika käsittämätön, lähes 30 vuotta! Edelleen ne vetoavat lapsiin ja näin myös meillä! Alisa on katsonut Ti-Ti Nallen videoita ja osaa lauluja ulkoa. Juttelimme talossa Riitan kanssa ja hän kertoi, miten nykyään talossa vierailevat vanhemmat ovat monesti olleet myös itse lapsena Ti-Ti faneja.

Meille suotiin kaunis kesäpäivä, joten käytössämme oli niin sisä- kuin ulkotilatkin. Sisältä talo on jaettu useisiin tiloihin: nikkarointihuone, musiikkihuone, tarinahuone, prinsessahuone. Kaikkiaan parikymmentä erilaista huonetta täynnä vaikka mitä puuhaa. Vanhan talon sokkeloita on käytetty kekseliäästi hyödyksi ja talosta löytyy esimerkiksi piilopaikka perheen pienimmille. Aika mittava oli myös Ti-ri Nallen tuttikokoelma.


kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo



kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo

kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo

kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo

kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo


Mua itseäni kiinnostaa Ti-Ti Nallen talossa myös se, ettei vierailu siellä ole pelkkää "hölynpölyä" vaan siellä voi oikeasti oppia uusia asioita. Myös Ti-Ti Nallen musiikki opettaa ja onhan Riitta alkuperäiseltä ammatiltaan lastentarhanopettaja.

Talossa asustaa tietenkin kaikki kahdeksan nallea, jotka olivat jokainen paikalla hauskuuttamassa ja leikittämässä lapsia. Alisa oli ihan hurmioitunut nalleista ja myös paikalla olleesta iki-ihanasta Riitasta. Täytyy sanoa, että Riitta vaikutti ainakin meidät sellaisella aidolla ilolla ja lapsirakkaudella, oli ihan mahtavaa, että hän oli paikalla. Riitta ei tietenkään ole paikalla ihan joka päivä, joten kannattaa talon nettisivuilta tarkistaa, milloin Riitta on paikalla. Vaikka talo ja nallet itsessään olivat jo ihan tosi ihana nähtävyys, mutta Riitan näkeminen toi siihen vielä sellaista pientä extraa! Myös meidän pieni kummipoika viihtyi talossa ja naureskeli nalleille. Alle kaksivuotiaat muuten eivät maksa pääsylippua.


kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo

kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo

kesäpuuhaa perheille ti-ti nallen talo


Talossa saa touhuta ihan vapaasti oman mieleen mukaan, mutta tarjolla on myös ohjattua toimintaa, kuten lampaiden syöttämistä, metsäretkeä ja tanssituokiota. Yksi ihan mahtava juttu olisi ollut risteily järvellä Ti-Ti Nallen kanssa, mutta tällä kertaa se ei valitettavasti sopinut aikatauluumme.



Lähtiessämme saimme vielä muistoksi lahjakassit, joissa oli Ti-Ti Nallen cd ja dvd. Levy pääsi kuunteluun heti kotimatkalla. Lisäksi ostimme nallepuodista Alisan valitseman Trioli-Nallen.






Illalla Alisa kysyi voitaisiinko mennä uudestaan Ti-Ti Nallen taloon?  Ja mikä ettei voitaisiin, oikein kivaa kesäpuuhaa perheille. Hintakin on varsin kohtuullinen, sillä 14 euron lipulle kyllä saa vastinetta. Kesäkauden ulkopuolella talo on avoinna viikonloppuisin, joten talossa voi piipahtaa myös talviaikaan.

Ihan mahtava perhepäivä kera nallejen ja Perhebloggaajien ja heidän perheiden kanssa. Oli kiva nähdä myös kaikkien perheet ja luulen, että otamme tavaksi nähdä säännöllisesti myös näin perheiden kesken.

Kiitos Ti-Ti Nallen talon väki sekä ihana bloggaajat! <3




*Pääsyliput ja osa tuotteista saatu bloginäkyvyyttä vastaan.*

torstai 20. heinäkuuta 2017

ANTEEKSI

Huono bloggaaja täällä hei! On tässä viimeisen parin viikon aikana tullut laiminlyötyä blogia aika urakalla.. Olen kyllä pystynyt feikkaamaan koko hommaa aika hyvin kun varastossa on ollut muutamia valmiita postauksia.. Todennäköisesti te siis ette ole pistäneet merkille koko asiaa, ehkä ihmetelleet vain Instagramin hiljaisuutta.. Anteeksi kuitenkin kaikille teille!




Mistä tässä on kysymys?


Lomalta töihin paluu otti kenties sittenkin aika koville? Viime viikko meni tosiaan erilaiseen arkeen taas totutellessa ja loppuviikosta lähdimmekin sitten Lapin reissulle. Reissu oli ihana, mutta todella raskas!

Pitkät ajomatkat ja huonot unet näkyivät jo maanantaina: kurkussa oli kaktus ja nenä tukossa... Viikon mittaan join litroittain Finrexiä ja yritin sillä parantaa orastavaa flunssaa... Samalla juoksin kokouksissa ja hääostoksilla, enkä tosiaankaan levännyt, oli muka niin paljon tehtävää!

No tänä aamuna se kyllä kostautui, flunssa ei tosiaankaan ollut hävinnyt vaan kasvanut moninkertaiseksi! Ei se auttanut kuin jäädä kotiin parantelemaan.

Saankin viettää päivän ihan yksin kotona, sillä lähetin Samulin omiin touhuihinsa, kuten oli alunperin ollut tarkoituskin ja Alisa taas matkasi jo eilen vanhempieni luo viettämään äitini viimeisiä lomapäiviä. Tulee ehkä ainakin levättyä. Näinä yksinäisinä päivinä sitä huomaa miten paljon nuo kaksi muuta perheemme jäsentä tuovat mun elämään, pienet jalat eivät tepsuta pitkin lattiaa, on vain ihan hiljaista.

Mä tunnen helposti syyllisyyttä, jos blogitekstejä ei synny koko ajan samaan tahtiin. Jos tauko bloggaamisesta kasvaa suunniteltua pidemmäksi, mulle tulee tunne, että mun täytyy varmaan lopettaa bloggaaminen kun ei kai kukaan enää muutaman päivän tauon jälkeen löydä mun blogiin... Niinpä niin... :D




No hengissä täällä kuitenkin ollaan, nyt vaan levätään ja parannellaan, sillä viikonloppuna on tulossa kaikkea kivaa! Lauantaina tapaan meidän blogiyhteisön bloggareita ja heidän perheitään. Lisäksi aiomme mökillä tehdä hieman hääaskarteluita.

Hääaskarteluista tulikin mieleen, että voisin yrittää taas kirjoitella häistä, valmistelut ovat ihan viikossa edenneet taas huimasti! Hassulla tavalla mä nautin näistä valmisteluista ja etukäteen jo vähän harmittaa, että meidän päivä on pian jo ohi. :D Että nyt sitten kaikki ystävät ja tutut, jos teillä on häitä tiedossa ja kaipaatte apua valmisteluissa ja suunnittelussa niin täällä on yksi käsi pystyssä!

Nyt koitetaan taas laittaa hihat heilumaan täällä bloginkin puolella ja yritetään tehtailla ajan tasalla olevia postauksia. Muutamia on kyllä edelleen varastossa odottamassa, ehkä nekin näkevät päivänvalon. :)

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Nautelankoski

Tiedättekö, että tavallaan mua vähän hävettää taas julkaista tällainen "reissupostaus", näitä kun on tänä kesänä syntynyt. Olen pelännyt, että joku teistä ajattelee, että me vain juoksemme paikasta toiseen, emmekä ollenkaan lepää. Oikeastihan se ei pidä paikkaansa, en vain monesti kirjoita niistä päivistä kun olemme ehkä vain olleet kotona ja puuhailleet olemattomia.

On totta, että olemme käyneet tänä kesänä jo monissa eri paikoissa ja seikkailussa, etenkin tässä lähiseudulla. Olemme hyödyntäneet näitä ilmaisia kohteita hurjasti. Itse olen hieman sellainen, että tykkään touhuta ja käydä erilaisissa paikoissa. Yhtenä lpäivänä googlailin hieman paikkoja, mihin voisimme sinä päivänä lähteä ja löysin yhden mukavalta kuulostavan: Nautelankoski.






Nautelankoski sijaitsee Liedossa ja sinne on helppo saapua moottoritietä. Nimensä mukaisesti paikalla virtaa koski, jota kävimme ihastelemassa.

Nautelankoski on siitä varmasti monipuolinen kohde, että eri vuodenaikoina se näyttää hyvinkin erilaiselta. Ihailimme jylhiä koskimaisemia ja laskeuduimme jopa jyrkkiä portaita pitkin kosken alapuolelle paikkaan, jossa perhokalastajat kalastavat.





Samuli on käynyt paikassa aiemminkin ja hänen opastuksella lähdimmekin kipuamaan ylös kalliolle polkua pitkin. Kosken läheisyydessä menee luontoreitti, jota mekin kuljimme jonkin matkaa vaihtelevassa maastossa. Oli ehdottoman hyvä, että Samuli oli meidän mukana, yksin Alisan kanssa en olisi uskaltanut lähteä kosken läheisyyteen tai jylhille kallioille, joissa meni vain kapea polku ja toisella puolella kymmenien metrien pudotus. Hui, mua jännitti itseänikin!








Kannatti kuitenkin ehdottomasti lähteä hieman pidemmälle, sillä pelkiltä silloilta emme olisi nähneet lainkaan niin komeita maisemia kuin luontopolun varrella. Tuli hieman jopa maisemista mieleen reissu kun olin Kuusamossa vaeltamassa. Tässä siis hyvä vierailukohde, mikäli luonto ja vaellus kiinnostaa!

Nautelankoskella on myös vanhoja rakennuksia ja siellä toimii myös Lauri Nautelan museo, missä emme tällä kertaa vierailleet. Koko kohde on kuitenkin maksuton! Paikan kauneuteen nähden siellä oli todella vähän ihmisiä, toki olimme arkena paikalla ja aamupäivällä. Kun kävimme museon kahvilassa kahvilla, Samuli jututti hieman paikan nuoria työntekijöitä ja selvisi, että paikka on suosittu etenkin viikonloppuisin.








Päätin vinkata tästä upeasta kohteesta, sillä olen itse useasti ajanut Nautelankosken kyltin ohi, enkä ole ajatellut paikkaa sen kummemmin. Ehdottomasti kuitenkin vierailun arvoinen kohde täällä Turun suunnalla liikkuessa.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Terveiset pohjoisesta!

Kuten aikaisemmin puhuin, kesälomareissua pukkasi taas viikonlopulle. Loman jälkeinen työviikko meni nopeasti, kun torstaina iltapäivällä meillä oli tarkoituksena startata kohti Lappia.

Lappi ja tarkemmin Pello ovat kuuluneet meidän kesäsuunnitelmiin jo monena vuonna siellä ajettavien kisojen vuoksi. Tänä vuonna saatiin jännittää aika pitkään reissun onnistumista, koska ei ollut täysin varmaa saanko lomaa töistä. Perjantai kuitenkin saatiin järjestettyä vapaaksi ja luokka missä itse kilpailen, ajettiin juuri perjantaina.

Torstaina Samuli ja Alisa hakivat mut töistä kyytiin ja lähdimme kohti pohjoista. Matkalla poimimme kyytiin myös äitini, joka myös lähti reissuun mukaan. Isäni ja siskoni perheineen olivat jo lähteneet edeltä, joten lähes koko perhe oli matkalla mukana.




Itse ajoin alkumatkasta kunnes siirryin takapenkille tarkoituksenani nukkua kisakoitosta varten. Matka kesti yli kymmenen tuntia ja perillä olimme vasta aamuyöllä. Kovin hyvin auton takapenkillä ei uni tullut, mutta mökin pehmoisessa sängyssä uni maistui enemmän kuin hyvin sen muutaman tunnin ajan, mitä nukkumiseen enää jäi.

Olimme vuokranneet tuttavien kanssa omakotitalon läheltä kisapaikkaa. Olemme yöpyneet paikassa aikaisemminkin. Pitkien kisapäivien jälkeen ulkosauna teki tehtävänsä ja olinkin joka ilta valmis nukkumaan lähes yhtä aikaa Alisan kanssa.





Itse kisoista ei meille tällä kertaa jäänyt mitään kerrottavaa tekniikkamurheiden ja epäonnen saattelemana, joten enemmän tämä reissu meni lomamatkana. Loukkasin myös käteni hieman kisoissa, mutta onneksi lepo auttoi ja eilen käsi oli jo suhteellisen hyvässä kunnossa.

Loppua kohden kelikin parani ja sain laittaa myös shortsit ja topin päälle. Sunnuntaina oli ajoittain jopa kuuma ja häärusketuskin alkaa olemaan hyvällä mallilla.  Itikat kiusasivat etenkin Alisaa, mutta onneksi allergialääkkeistä saatiin siihenkin apu.

Shoppailtuakin tuli hieman Ruotsin puolella sekä Pellon Vihreällä pysäkillä Seita shopissa. Olen tilannut aikaisemmin heidän verkkokaupastaan tuotteita, mutta ehdottomasti kannattaa poiketa tässä ihanassa kaupassa jos olette ohikulkumatkalla. Itse löysin Alisalle Vimmaa -50% alennuksella ja putiikki oli muutenkin täynnä lastenvaatteita sekä sisustustavaraa. 




Takaisin päin lähdimme ajelemaan jo heti sunnuntaina iltapäivällä, sillä mun oli ehdittävä jo tänään maanantaina töihin puoliinpäiviin. Sen verran päätimme kuitenkin lomareissusta ottaa irti, että Pello-Haaparanta välin ajoimme vaihteeksi Ruotsin puolta, eli ulkomailla tuli käytyä taas! ;) 

Minä ajelin taas alkumatkasta tovin ja loppumatkan vuorottelivat äitini Samulin kanssa. Itse yritin hieman lepäillä takapenkillä, sillä kotona olimme vasta aamuyöllä. Raskaitahan tällaiset reissut ovat, mutta toisaalta, meillä on näihin jo aika hyvin totuttu.

Hieman harmittaa, että reissu toteutettiin tänä vuonna näin tiukalla aikataululla, eikä aikaa jäänyt matkalla pysähtelyyn tai muuhun sen kummemmin. Ensi vuonna kesälomani pitäisi ajottua heinäkuulle, joten toivottavasti ehtisimme tehdä lomareissun Pelloon vähän pidemmällä kaavalla.

Meillä oli kuitenkin mukava porukka reissussa, joten se kyllä teki reissusta varsin kivan. Ystävät, joiden kanssa vuoden mittaan tulee paljon kierreltyä eri puolilla maata, ovat huippuja. Hyvässä seurassa surkea kisamenestystkään ei tunnu niin pahalta. Apua ja kannustusta saa puolin ja toisin.

Ensi kesänä otetaan taas nokka kohti Lappia ja kuka tietää paremmalla onnella!


Väsyneet terkut näin viikon alkuun, mutta kivaa viikkoa kaikille! :)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Hääpaikkaa katsomassa + arvonnan voittaja

Kesälomalla ehdimme käydä tarkistelemassa miltä hääpaikka näyttää. Nyt paljastan jotain todella järkyttävää:

En ollut nähnyt paikkaa sisältä ennen tätä!


Olen käynyt joskus siinä parkkipaikalla ja nähnyt kuvia. Samuli on juhlinut paikassa muutamia kertoja ja käynyt muutenkin lavalla. En ehkä siis ole ihan niin tarkka morsian kun moni muu, mutta jotenkin mulle oli tästä paikasta syntynyt jo kauan sitten tunne, että se on meidän hääpaikka.

Kun pääsin katsomaan paikkaa nyt tarkemmin, en katunut tippaakaan, paikka oli kauniimpi kuin olin osannut edes odottaa!






Hääpaikkamme on Pappisten tanssilava, joka sijaitsee pienen kauniin järven rannalla. Vihkikirkoltamme on matkaa noin 20 minuutin automatka.

Lavalla on isot tilat ja vieraita mahtuisi tuplamäärä omaan määräämme verrattuna, mutta sata henkeä täyttää tilan kuitenkin sopivan väljästi. Pöytien lisäksi tilaa jää myös tanssille, ilman erillistä pöytien siirtelyä.

Sisältä Pappinen on ihan perinteinen tanssilava, mutta runsaista ikkunoista aukeava järvimaisema on todella kaunis. Seinillä on tällä hetkellä paljon mainoksia, mutta lavan vuokraamiseen saa sovittua niiden peiton valkoisilla kankailla. Mitä olen kuvista nähnyt, niin tila näyttää silloin kauniilta.

Kattoon ei saa varsinaisesti kiinnittää mitään, mutta siellä on olemassa valmiiksi joitakin koukkuja ja "tappeja", niihin aiommekin viritellä valosarjat sekä pompomeja. Pienemmät pompomit sijoittelemme sitten ehkä seinille.




Myös piha-alue Pappisissa on kaunis suurine terasseineen ja erillisen "baarikatoksen" ansiosta. Baarikatoksesta en ollut aiemmin tietoinen, mutta sain heti kivoja ideoita! Alkoholittomia juomia aiomme sijoittaa sisätiloihin ja viinit löytyvät ruoan ajan pöydistä, mutta iltaa varten aiomme tehdä katoksesta varsinaisen juomabaarin. Sinne tulee sitten boolihanat, tölkit sinkkisaaveissa ja sitten ehkä mahdolliset muut pullot esille. Katoksessa on istuma- ja seisomapaikkoja, joten sadekaan ei ole katastrofi. Lisäksi meiltä itseltä ja kavereilta löytyy telttoja tarvittaessa. Totta kai myös illalla on tarkoitus istua sisätiloissa, mutta ulkotiloista saa kivasti erillisiä tiloja niin haluaville.





Laaja parkkipaikka soveltuu myös yöpymiseen, mikäli vieraita saapuu asuntoautoilla. Lisäksi vieressä on pieni saunamökki, johon oma perheeni ja Alisa jäävät yöksi. Hirsimökin voi varata erikseen, jos haluaa.

Käynnistä jäi hyvä fiilis ja tiedän jo nyt, että paikka tulee näyttämään kauniilta häissämme. Hääpaikalla käynnistä sain vain lisää virtaa häähumuun ja valmistelut ovat edenneet vauhdilla. Monet ajatuksemme konkretisoituivat paikalla käymisen jälkeen ja sain muutamia uusia ideoita, joita nyt toteutetaan. :)

Olisipa jo syyskuu!


Ps. 25€ lahjakortin CoolStuff-verkkokauppaan voitti nimimerkki Matsalikka. Sinuun ollaan sähköpostitse yhteydessä. Onnea! <3

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Tarkan markan diili

*Yhteistyössä Let's deal -palvelun kanssa.*

Meikäläinen on tunnetusti melko pihi ja tarkan markan nainen. Sama on ehkä pistetty merkille myös yhteistyökumppanitaholla. Sain nimittäin yhteistyökyselyn liittyen Let's deal -palveluun.

Kyseinen palvelu oli itselleni uusi tuttavuus ja ensi töikseni tutustuinkin heidän verkkosivuihinsa. Hommahan toimii niin, että Let's deal -palvelusta voit lunastaa erilaisia diilejä, eli alennuksia tiettyihin paikkoihin ja tuotteisiin. Diilien alennukset vaihtelevat, mutta välillä etenkin erilaisissa palveluissa hinta-alennus on todellakin merkittävä.

Pitihän palvelun toimivuutta testata ja sainkin yhteistyön merkeissä lunastaa itselleni diilin kokeilua varten. Valitsin itselleni tunnin kestoisen hemmotteluhoidon hierontoineen ja rentouttavine kasvonaamioineen.




Diilin lunastaminen verkkosivujen kautta käy kätevästi, kannattaa kuitenkin huomioida, että diilit ovat voimassa rajoitetun ajan ja niitä on saatavilla rajoitetusti. Saattaa siis olla, että parhaimmat diilit myydään loppuun hyvinkin nopeasti, joten kovin kauaa ei kannata aikailla, mikäli mieluisa diili löytyy.

Oman kokemukseni mukaan Let's deal sopii erittäin hyvin juuri palveluiden ostamiseen ja tarjolla onkin usein erilaisia kauneushoitoja sekä ravintoladiilejä. Diilejä löytyy tällä hetkellä Helsingistä, Turusta ja Tampereelta. Diileillä voi lunastaa myös konkreettisia tavaroita, mutta niistä minulla ei ole sen kummemmin toistaiseksi kokemusta, miten esimerkiksi takuut ja palautukset mahdollisesti toimisivat.




Itse olin todella tyytyväinen rentoutumispakettiini, se teki hyvää ja no, rentoutti. Tykkään kaikenlaisista kasvohoidoista ja hemmotteluista, kukapa ei? Itseään tulee usein vain hemmoteltua liian harvoin. Omat hemmottelut jäävät usein siihen kategoriaan, mistä luovutaan jos esimerkiksi tarvitsee säästää rahaa. Omasta hyvinvoinnista on kuitenkin ihan hyvä huolehtia, joten mielestäni Let's deal toimii tässä oikein hyvin. Palvelun kautta voit lunastaa mieleisen hoidon edullisemmin ja samalla säästää rahaa.

Vaivihkaa huomaan selailevani toistuvasti sivustoa etsien diilejä joita hyödyntää. Olen hieman hämmentynyt siitä miten monelta osa-alueelta diilejä löytyy siitä kauneushoidoista auton vahaukseen ja teatterilippuihin. Tarkan markan mutsi heräsi taas sisälläni!


Oletko sinä hyödyntänyt Let's dealin kaltaisia sivustoja? :)


Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Pahimmat harrastuskokemukset ikinä

Olen epäilemättä joskus maininnut, että olen tässä elämässä ehtinyt harrastaa jos jonkinlaista lajia. Vaikka olenkin aina ollut kovin monipuolinen ihminen niin mikään multitalentti en kyllä ole ja se kyllä käy tästä postauksesta enemmän kuin hyvin selväksi. Kokosin siis kamalimmat harrastuskokemukset tähän ja hauskintahan tässä on se, että lapsena sitä ei pahemmin tuntenut mitään häpeää vaan anto mennä vaan! :D

Nämä ovat käänteisessä järjestyksessä, joten aloitetaan siitä vähiten noloimmasta.

Englanninkielenkerho


Eka- ja tokaluokkalaisena kävin enkkukerhossa ja siellä sai jokainen englanninkielisen nimen. Mun nimi oli Elaine. Ja mua kutsuttiin alieniksi. :(

Opin siellä kuitenkin pari lausetta ja siinä on oikeastaan kaikki mitä tänä päivänä edes osaan. xD


Zumba


No hei tästä en sano muuta kun et kävin kerran. Ei ollut mun pala kakkua!





Hiihto


Että tätäkin piti sitten harrastaa... Kerran hiihtokilpailuissa eksyin... Samassa viestikisassa ihmettelin kun takaa hiihtänyt poika huusi apua. Ajattelin vaan, että ei tässä nyt jouda auttamaan kun pitää hiihtää maaliin, ihme tyyppi. Joskus jälkeenpäin tajusin, että se huusi latua...

Kerran sain uudet sukset ja mentiin vähän testaileen niitä suksia... Puolituntia koitin päästä yhtä mäkeä ylös, mutta ei vaan onnistunut kun suksi luisti liikaa. Äitini oli jo lähtenyt etsimään mua kun ihmetteli mihin jäin. En sitten tajunnut ottaa suksia pois jaloista kun loppumatka olisi kuitenkin ollut pelkkää alamäkeä...



Loput kolme on satunnaisessa järjestyksessä, koska ne on niin kamalia, etten osannut päättää mikä niistä olisi oikeasti kamalin...


Ratsastus


Lähinnä pelkään kaikkia eläimiä, mutta joskus oli aika kun minunkin oli kokeiltava ratsastusta. Menin ratsastustunneille täysin ummikkona ja no, en ollut erityisen harrastunut hevosia kohtaan.

Kerran ratsastustunnilla mun piti sitten tehdä jotain silmukkaa tai vastaavaa, eikä mulla ollut pienintäkään käsitystä mikä on silmukka, päättelin sen olevan jonkinlainen ympyrä. Ei se vissiin mennyt ihan nappiin kun ratsastusopettaja kehoitti opiskelemaan kirjoista lisää aiheesta. No mielekiinto lopahti myös siinä kohtaa kun sain tallin vikuripäisimmän konin yhdelle tunnille ja se puri mua pakaraan. Jälkeenpäin mietin vaan, et kuka hitto laittaa sellaisen hevosen aloittelijan käsiin.





Kitara & bändi


Olin innokas musisoija nuorempana ja ihan ok menestyksellä pimputtelin vuosia pianoa. Tuli kuitenkin hetki kun minäkin halusin olla rokkistara. Ensin menin kitaratunneille, mutta akustisen kitaran rämpyttely ei ollut mun juttu, enkä mä kyllä tainnut oppia oikeastaan mitään.

Kerran yläasteella päätimme perustaa bändin ja taustani takia mulle lankesi koskettimet (luojan kiitos ei sentään se kitara). Täynnä intoa ryntäsimme bänditunnille kertaakaan harjoittelematta. Ekasta kerrasta jäi mieleen bändiopettajan sanat: soittakaa jotain. Ja mehän soitettiin! Soitettiin nimenomaan jotain! Epämääräistä ja -vireistä älämölöä.

Toiselle tunnille bändiopettajamme ei enää ilmestynyt paikalle. Oli varmaan unohtanut, vai mitä luulette?

Myöhemmin yksi meidän bändiläisistä on voittanut jonkinlaisen laulukilpailun ja muuta, joten hei, olis meissä voinut olla potentiaalia! Paitsi että tämä kyseinen tyyppi ei ollut meidän bändin laulaja. xD


Yleisurheilu


No siis tämä harrastus kesti jopa useamman vuoden ja lähinnä olen vasta näin aikuisena tajunnut miten toivoton olin!


Kuulaa työnsin noin neljä metriä, pituutta hyppäsin kaksi metriä ja maaginen kolmen metrin raja jäi ikuiseksi haaveeksi. Kerran voitin kunnanmestaruuden korkeushypyssä tuloksella 90cm. Keskimäärin se patja on varmaan 90cm kohdalla, joten... Haaveilin hetkellisesti korkeushyppääjän urasta, mutta sitten mulle selvisi mun ikäluokan tulostaso...

Juoksu, tuo kuninkuuslaji. Mulla vähän tota lähdön räjähtävyyttä haittasi kun jouduin lähtemään kädet korvilla... Mä meinaan inhosin sitä starttipistoolin pamausta! Joskus jätin jopa osallistumatta, jos lähetys oli pistoolilla.

Kävin oikeesti jopa kilpailuissa ja yksi muisto on jäänyt mieleen. Jouduin tuuraamaan vanhemman ikäluokan 4 x 100m viestissä kun joku toinen oli sairaana. Olin todennäköisesti se viimeinen vaihtoehto, mutta minkäs teet kun ei muita ollut. Sain vielä kunnian juosta avausosuuden ja muille asennettiin lähtötelineitä, mutta mä lähdin uljaasti seisten! Kädet varmaan korvilla! Muistaakseni saatiin kuitenkin hopeaa, mutta en kyllä ota kunniaa tuosta itselleni.

Nöyrin anteeksipyyntö kaikille, jotka on joutunut todistamaan näitä mun kamalimpia harrastuskokemuksia. Myötähäpeä on takuulla ollut suuri, mutta hei lapsena en oikeastaan tajunnut näitä asioita noloiksi, koska mulla oli rajaton itseluottamus. Näin vanhemmiten mä olen vaan oppinut nauramaan itselleni! :D


Ja hei, jos teiltä löytyy noloja tarinoita niin jakakaa ihmeessä, en halua olla ainut nolo! :D