tiistai 19. syyskuuta 2017

Perhe pitää yhtä

Huhhuh. Aikamoiset pari viikkoa takana. Ensin täysi tohina häitä ja siihen päälle meidän seuran kisan organisointia. Vaikka olen vuosia ollut mukana harrastuksessa, oli tämä ensimmäinen kerta kun olin varsinaisesti yksi järjestäjistä.

Uusien opeteltavien asioiden määrä oli hirmuinen. Koska kaikki oli minulle uutta, jouduin hirveästi selvittämään asioita ja se totta kai kuormittaa enemmän kuin tutut rutiininomaiset asiat.

Keväällä kun selvisi, että häät ja kisat olisivat viikon välein, en todellakaan realistisesti ajatellut millainen ponnistus se tulisi olemaan minulle ja meidän koko perheelle. Meidän perheessä on kuitenkin aina ollut tapana puhaltaa yhteen hiileen ja tällaisissa tilanteissa autamme toinen toisiamme.

Koko perheeni oli siis mukana kisan läpiviennissä, äiti ja iskä, molemmat siskoni ja lisäksi vielä toisen siskoni mies. Totta kai myös Samuli oli puuhissa mukana ja välillä jouduin vaatimaan häneltä lähes kohtuuttomia asioita. Kertaakaan en kuitenkaan kuullut negatiivista sanakaan aiheesta, päin vastoin Samuli kysyi jatkuvasti miten voisi vielä auttaa.





Sama asia oli häidemme kanssa, silloin molempien perheet olivat aivan käsittämättömän suurena apuna, eikä häistämme olisi ikinä voinut tulla niin täydelliset ilman heitä. Olen niin kiitollinen kaikille saamastamme avusta.

Molemmat projektit on nyt saatu hienosti maaliin ja olo on sen mukainen. Lauantaina kun vihdoin pääsin mökille kisapäivän jälkeen, rojahdin saunan jälkeen sänkyyn jo yhdeksältä. Nukuin raskaasti aamuun asti. Hiljalleen stressin paino on tippunut harteiltani ja olo on kevyempi. Tosin sunnuntaina tulinkin kipeäksi ja maanantai meni sohvan pohjalla, kenties stressin lievenemisellä oli siihenkin vaikutusta.

Nyt aion kyllä todellakin hetken ottaa rennosti. Toivottavasti minä saan seuraavaksi auttaa läheisiäni, ettei vallan mene yksipuoliseksi tämä touhu. Tai no tuliskohan murut vielä taltuttamaan näistä projekteista aiheutuneen kaaoksen meille kotiin? ;)

perjantai 15. syyskuuta 2017

Kun ei olekaan mitään isoa projektia

Raskaus

Vauva-aika

Töiden etsintä ja töihinpaluu

Oman kodin ostaminen

Häät

Yli kolme vuotta on mennyt enemmän ja vähemmän isojen projektien parissa. Aina on ollut joku isompi muutos tulossa. Nyt tuntuu kuin yksi ajanjakso olisi päättynyt. Juuri nyt ei ole mitään isoa muutosta tiedossa.


Jetro Stavén photography


Mitäs nyt?

Muuttuuko elämä tasaisen tylsäksi? 


Kieltämättä olen vähän jo kaivannut sellaista aikaa, ettei olisi mitään isoja mullistuksia tulossa. Kaipaan ehkä just nyt rauhallisuutta ja tasaisuutta. Vaikka nämä projektit ovat olleet ihania ja mieluisia, totta kai ne kuormittavat ihan eri tavalla kuin aivan tavallinen arki. On paljon mietittävää ja suunniteltavaa, sekä tietenkin tehtävää.

Kaipaan myös vähän taloudellista tasapainoa, sillä etenkin mun töihinpaluun jälkeen olemme tehneet aikamoisia rahallisia panostuksia, niin oman asunnon kuin häidenkin osalta. En voi väittää, etteivätkö ne olisi vaatineet tavallista tiukempaa taloudellista kuria, mutta niinhän unelmat joskus vaatii.


Sanni Laine


Eipä tässä rahassa tulla kierimään, ainahan sille lapsiperheessä käyttöä on, mutta on ihan kiva kun pitkästä aikaa niitä "ylimääräisiä" rahoja voi ajatella käyttävänsä vähän vapaammin. Haaveissa siintää vähän matkustelua, sisustamista sekä kenties itsensä ja koko perheen hemmottelua.

Mä en ainakaan aio nyt etsimällä etsiä uusia mullistuksia vaan aion hetken nauttia tasaisesta ja kenties vähän tylsästäkin elämästä. Mä aion myös nukkua ja ihan vaan olla tekemättä mitään. ;)

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Hääpäivän aamu

Hääpäivän fiilistelyt jatkuvat aamun valmistautumisella. Heräilimme kaason kanssa siinä kuuden maissa ja seitsemältä starttasimme jo kohti kampaamoa.





Meidän häälookeista vastasi Butik Turku. Valmistautuminen alkoi meikillä, jonka mulle taikoi Sanna. Olin todella yllättynyt, miten mun näköinen meikistä tuli. Meikki sai myös kehuja päivän aikana. Meikki kesti myös vauhdikasta menoa iltaan saakka, ainoastaan huulipunaa korjailin vauhdissa hieman.

Kaason toiveet kampauksen suhteen toteutti Sarai ja ihana Charlotta loihti mun hääkampauksen. Itsehän kävin jo aiemmin koekampauksessa, joten meillä oli selvät sävelet. Molemmat olimmekin tyytyväisiä kampauksiimme.




Ennen kuin palasimme takaisin meille, kävimme hakemassa lounasta, sillä hääateriaan olisi kuitenkin vielä tunteja. Muutenkin meillä oli ruhtinaallisesti aikaa, jopa niin paljon, että aika meinasi käydä pitkäksi. Katselimme hetken myös leffaa, kunnes oli aika ruveta pukemaan mekkoja päälle. Puvun pukeminen sujui yllättävän hyvin, vaikkemme olleetkaan harjoitelleet sitä lainkaan!

Puku näytti niin kauniilta ja tykkäsin koko häälookistani. Olisi ollut kamalaa, jos joku ulkonäössä olisi tökkinyt tärkeänä päivänä.





Lähdimme ajoissa kirkolle ja minä valloitin lähes koko takapenkin suuren mekko kanssa. Olin yllättävän rento ja matkalla kuuntelimme hyvää musiikkia, joka rentoutti vielä lisää.

Päästessämme kirkolle, kaasoni lähti valmistelemaan vihkimistä ja itse odottelin autossa tummien lasien takana, sillä en halunnut näyttäytyä vieraille, saati Samulille ennen vihkimistä. Oli siinä naurussa pitelemistä kun vieraita pörräili auton ympärillä, mutta kukaan ei tiennyt minun istuvan autossa. Sain myös ensimmäistä kertaa käsiini kauniin kimppuni, joka oli juuri sellainen kuin olin toivonutkin.


Pian kaasoni tuli hakemaan minua ja lähdimme kävelemään kohti kirkkoa.....

maanantai 11. syyskuuta 2017

Hääfiiliksiä

Huh. En pysty vielä käsittämään, että meidän häät on nyt takanapäin. Ajatus tuntuu haikealta, sillä meidän päivä oli huikean täydellinen.


Jetro Stavén photography
Jetro Stavén photography


Hääpäivä käynnistyi suht hitaasti, sillä kampaajan ja meikin jälkeen odottelimme kaasoni kanssa meillä kotona muutaman tunnin. Katsoimme jopa hetken leffaa kun aika ei meinannut millään kulua. Lähdimme ajoissa kirkolle ja odottelinkin tovin autossa ennen vihkimistä. Kun pääsin kirkon eteiseen, aika tuntui vain juoksevan: yhtäkkiä olinkin jo alttarilla, sen jälkeen hääautossa matka kuvaukseen ja siitä hääpaikalle. Loppuillan liitelin pitkin hääpaikkaa ja nautin joka hetkestä. Ihanat ihanat ihanat juhlat ja mahtavat ihmiset ympärillä.

Saatiin hirveästi kivoja kommentteja meidän häistä niin itse juhlissa kuin juhlien jälkeen. Niissä toistui hyvin pitkälle samat asiat: meidännäköiset ja hauskat häät, siis juuri ne asiat mitä juhliltamme halusimme. Me saimme täydellisen sinetin meidän suhteelle. Juuri sellaisen kuin se ansaitseekin.


Jetro Stavén photography

Jetro Stavén photography

Jetro Stavén photography


Kaikki meni kyllä niin nappiin kun olla voi ja meidän läheiset teki kyllä suuren työn järjestelyiden onnistumiseksi. Kehuja keräsi myös niin ruoka, musiikki kuin valokuvaajakin ja tulen varmasti kertomaan lisää meidän häistä kunhan kaikki hieman tasaantuu ja saan kaaoksen hallintaan sekä lisää kuvia ja videoita häistä. Meidän hääkuvaajana toimi Jetro Stavén, joka oli ihan huikea! Sain eilen hieman maistiaisia meidän hääkuvista ja en todellakaan malta odottaa, että saan loput kuvat käsiini!

Täydellinen päivä, olen niin onnellinen kaikesta. <3


Meidän häistä löydät muuten kuvia somesta #vonlaaksoset 

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Pahinta mitä voisi sattua häissä

Nyt kun ollaan näin lähellä, ajattelin kirjoittaa siitä, mikä voisi olla pahinta mitä voisi sattua häissä!

Kaadun alttarille mennessä.
*Ehkä jokainen morsian vähän jännittää tätä?



Aikataulu pettää totaalisesti.
*Vaikka meillä ei ole tiukkaa ja tarkkaa aikataulua laadittu, tiedän kuitenkin sen ottavan koville, mikäli suunnitelmat pettää ja joudutaan esimerkiksi jättämään joku juttu kokonaan pois.


Kuva TÄÄLTÄ.


Putoan sieltä laiturilta veteen.
*Tästä kirjoittelinkin aiemmin, olen nähnyt painajaisia aiheesta. :D



Morsian liian humalassa.
*Mun kauhu olisi se, että olisin itse liian humalassa ja tyyliin oksentaisin vessassa tai sammuisin alkuillasta. En juo kovin paljoa ylipäätään, joten mun on kyllä oltava tarkkana, ettei kihahda hattuun.



Joku tappelee. 
*Mä inhoan väkivaltaa ja tappelu häissä olisi aika järkyttävää.



Tylsät juhlat.
*Eiiiiii. Kamalaa.



Sulhanen ei ilmesty paikalle.
*Olisi aika järkyttävää, mutta kuulemma epätodennäköistä. :D


Toivotaan, että oikeasti meidän häät menee ilman mitään painajaisia. Kommelluksia sattuu varmasti, mutta se on vaan elämää. :)

maanantai 4. syyskuuta 2017

Koekampaus

Hääviikko starttaa! Olen yrittänyt valmistella teille postauksia täälle viikolle, mutta ymmärrettävästi saattaa olla, että välillä on vähän muuta tekemistä niin postaukset jää tällä viikolla minimiin. Häiden jälkeen on varmasti luvassa useampi postaus häistä, sen lupaan! :)

Viime viikolla kävin koekampauksessa samalla kun mun hiukset värjättiin. Palasin tuttuun ja turvalliseen tummaan väriin ja täytyy sanoa, että kyllä se vaan omasta mielestäni on eniten mun juttu.




Kampaamoksi valitsin ihanan Butik -kampaamon. Ja olen kyllä todella tyytyväinen valintaani. Oli ihanaa olla hemmoteltavana heillä ja luotan, että hääpäivänä mun kampaus ja meikki on täys kymppi!

Mun kampaus tulee olemaan löysä niskanuttura, sillä mitään liian sliipattua kampausta en halua, se ei olisi yhtään mun tyyliä. Mietin vielä haluanko tuohon eteen enemmän hiuksia irti, sillä kotona kun hieman itse löystytin noita sivuja, kampaus oli vielä enemmän mun mieleen.




Toisaalta taas, mulle tehdään ensin meikki ja jos se on suht näyttävä, niin välttämättä kampauksen ei edestä tarvi olla mitenkään näyttävä. Hiuskorua en halunnut, sillä puvussani on hieman blingblingiä, joten en halunnut näyttää diskopallolta. :D


On tämä kyllä jännittävää aikaa. Jännittävää, mutta ihanaa! Lopputulos kaikella nähdään lauantaina! Apua! <3

perjantai 1. syyskuuta 2017

Millainen morsian minä olen?

Minä olen morsian joka...


...ei halua askarrella.
...ei erityisemmin pidä hääleikeistä.
...haluaa panostaa tunnelmaan, ei niinkään materiaan.
...selaa päivittäin pinterestiä ja poimii mieluisimmat ideat.




...ei viihdy hääryhmissä.
...haluaa saada valmistelut ajoissa kuntoon.
...haluaa yhdistellä uutta ja perinteistä.
...jättää mielellään pois asiat, jotka ei ole itselle niin tärkeitä eikä meidän näköisiä.




...hallitsee paremmin suuria kokonaisuuksia kuin ihan pieniä yksityiskohtia.
...ei ikinä aloittanut häädiettiä.
...ei halua kaikissa asioissa mennä etiketin mukaan.
...nauttii valmisteluista. 




...on aika huono delegoimaan.
...pistää sulhasenkin hommiin.
...yrittää ottaa rennosti ja nauttia.
...toivoo, että häistä tulee rennot, hauskat ja meidän näköiset. <3


Viimeinen viikonloppu neitinä alkaa. Hui!

torstai 31. elokuuta 2017

Viimeiset päivät ennen häitä

Varoitus: kuvat ei sovellu siisteysfriikeille!


Häihin on nyt reilu viikko ja monet asiat kasaantuvat toki näihin viimeisiin päiviin. Vaikka olemmekin tehneet lähes kaiken mahdollisen etukäteen, hääviikon kalenteri näyttää täydeltä.




Vielä ennen hääviikkoa olen käynyt koekampauksessa, josta kuvia myöhemmin. Lisäksi mun pitäisi sovittaa hääpukua, sillä se saapuu vasta tehtaalta. Se onkin yksi ainoita, mitä olen vähän stressannut. Onneksi hääpukuliikkeen ihana omistaja on pitänyt minut ajan tasalla ja vakuuttanut, että kaikki mahdolliset korjaukset ehditään kyllä tehdä ja siihen luotan kyllä täydellisesti. (Edit. puku saapui postauksen kirjoituksen jälkeen ja ehdin jo käydä sovittamassa sitä. <3)

Olen yrittänyt suunnitella hääviikon aikataulun etukäteen mahdollisimman tarkasti, jotta kaikki tulisi tehtyä ja kiire ei pääse yllättämään. Monet vuokralaitteet saamme haettua vasta hääviikolla ja kirkkoharjoituksenkin saimme vasta torstaille. En kuitenkaan usko, että meille tulee kiire. Meillä on aika suuri tiimi tulossa apuun, joten joka päivälle riittää apukäsiä varmasti. Olen tosi kiitollinen, miten hyvin meidän molempien perheet ovat olleet ja tulevat olemaan apuna.




Häiden pitäminen sesongin ulkopuolella tuo muutamia helpotuksia. Saamme avaimet hääpaikalle jo tiistaina, joten järjestely ja koristelu aloitetaan tuolloin. Kesäkaudella avaimen saisi vasta lauantaina, joten kaikki meidän suunnitelmat eivät todellakaan olisi tuolloin toteutettavissa.

Mulla itselläni on vajaa viikko töitä, joten pystyn pari päivää valmistelemaan täyspäiväisesti häitä. Ohjelmassa on kuitenkin kauppareissuja ja mahdollisesti kukkien yms. koristeiden keräämistä luonnosta.

En tiedä, iskeekö hääpaniikki vielä, mutta just nyt mulla on aika seesteinen olo. Olen tyytyväinen valmisteluiden aikataulutukseen. Tuntuu, että se lopulta osui aika nappiin.

Yksi asia, mistä kuitenkin jo toivoisin pääseväni eroon, on tämä kuvissa näkyvä meidän ruokailutilan kaaos! En ymmärrä miten tätä tavaraa on kertynyt näin paljon!



keskiviikko 30. elokuuta 2017

Ole läsnä

Havahduin siihen, että liian monena iltana suustani oli kuulunut "äidin on nyt ihan pakko tehdä tämä, iskä laittaa sut nukkumaan." Liian monta kertaa tein omia muka niin tärkeitä juttujani, enkä ollut täysin läsnä. Kiire oli tehnyt musta hetkeksi sellaisen äidin, millainen en halua olla.

Totta kai olen onnellinen, että nukkumaan oli laittamassa toinen yhtä tärkeä ihminen, isi. Tunsin kuitenkin huonoa omatuntoa siitä, että olin itsekkäästi touhunnut omiani samalla kun pieni lapseni olisi ansainnut enemmän kuin "oliko sulla kiva päikkypäivä?" -kysymyksen. 




Hoen taas itsekseni, että nyt on vaan paljon kaikkea meneillään, kohta helpottaa. En kuitenkaan voi omalle lapselleni sanoa, että kolmen viikon päästä äiti on taas normaali.

Havahduin töissä siihen, että mun vatsaan sattui, mua ahdisti kun en saanut mieleeni mitään asiaa mitä mun pitäisi illalla hoitaa. Päässäni huusi ääni: "mä haluan tehdä kaiken etukäteen, haluan saada kaiken valmiiksi!" Mitään sellaista ei kuitenkaan tullut mieleen, mitä olisin voinut tehdä juuri sinä päivänä. Silloin tajusin, että ehkä tänään ei ole mitään sellaista, mitä pitäisi tehdä. Mä päätin keskittyä olemaan täysillä se äiti, mikä halusinkin olla.




Koska hyvä äitiys ei vaadi sirkushuveja, mitään erikoista en iltapäivälle kehitellyt. Alisa rakastaa metsää. Ja mustikoita. Niinpä kiipesimme talomme läheiselle kalliolle poimimaan mustikoita. Tosin poimijakaverini söi kaikki mustikat, jotka käsiinsä sai. Koko napero oli ihan sininen kun vihdoin olin saanut itse kerättyä tarpeeksi mustikoita.

Meitä molempia nauratti tämä smurffia muistuttava sininen olento, kun pääsimme sisälle. Kerätyistä mustikoista piti totta kai leipoa mustikka-marenkipiirakka, jonka ohje täältäkin löytyy. Piirakka maistui hyvältä kun pitkästä aikaa yhdessä syötiin iltapalaa.





Illalla sain lukea muutaman iltasadun, kertoa tarinan ja laulaa laulun, lapseni oli jo melkein unessa kun hän sanoi: hyvää yötä äiti rakas. Olin jo miltei unohtanut miten hyvältä se tuntuukaan.

Jäikö jotain sitten lopulta tekemättä kuitenkaan? Eipä juuri. Vaikka iltapäivän ja illan käytin täysin Alisaan keskittyen, jaksoin sen varjolla vielä illalla tehdä pikasiivouksen ja kirjoittaa muutaman blogipostauksen, siis enemmän kuin pitkään aikaan olin saanut aikaiseksi. Se jos mikä antoi aihetta ajattelulle.

Huono äiti häpeää ja koittaa taas olla se hyvä äiti, kun ei se paljoa lopulta vaadi, kunhan muistaa: 

Ole läsnä!

tiistai 29. elokuuta 2017

Kaivattu lepohetki

Mä olen sitä mieltä, että jokaisella on hyvä olla paikka missä rentoutua. Koti on totta kai ihanaa pitää sellaisena rentoutumispaikkana, mutta joskus on huippua päästä myös pois kotoa.

Meillä pakopaikkana toimi tälläkin kertaa mökki! Olen useammankin kerran tänä vuonna kirjoittanut miten hyvin viihdymme mökillä.




Tiedättekö, kun teille tarjoutuu ihan odottamatta pieni lepohetki? Vielä leppoisamman mökkeilystä nimittäin teki se, että Samulin äiti kyseli aiemmin viikolla, jos Alisa menisi hänen luokseen ja he menisivät sitten lauantaina yhden maatilan avointen ovien päivään. Me siis saatiin viettää perjantai-ilta ihan kahdestaan mökillä.

Elo päätettiin tehdä mahdollisimman leppoisaksi, joten ruoaksi tehtiin pakastepizzaa ja lämmitettiin sauna.  Saunan jälkeen olikin taas ihana pujahtaa lämpöisen peiton alle muuten hieman viileässä talossa. Makoilu kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa tuntui kaikessa tavallisuudessaan ihanan rentouttavalta. Minä saunanraikkaana:






Aamulla lähdimme kahden kisareissulle, mikä sekin ole mukavaa parisuhdeaikaa ja etenkin ajomatkoilla juttelimme ja nauroimme paljon. Takapenkiltä ei kuulunut litaniaa: mikä toi on, mä en jaksa, kuka laulaa jne....

Voi älkää käsittäkö väärin, rakastan mun lastani yli kaiken ja nautin hänen seurasta mut joskus on ihanaa olla ihan vaan kahden aikuisten kesken. Jokainen vanhempi varmaan ymmärtää mitä tarkoitan. :D

Lauantai-iltana palailtiin taas mökille ja siellä meitä odotti Alisa mamman kanssa:

"Äiti iskä äitiii mä ratsastin hevosellaaaa! Oli kivaa!"


Asuukohan meillä nyt heppatyttö? Ou nou.


Leikittiin, saunottiin ja mentiin koko perhe aikaisin nukkumaan. Luksusta kun kello näyttää kymmenen tuntia heräämiseen. Harvinaista ja kaivattua herkkua.




Vaikka häihin on enää kaksi viikkoa, viime viikonloppuna ei suunnittelun lisäksi tehty mitään hääjuttuja. Tämän lepohetken jälkeen jaksaa vielä muutaman viikon painaa!

Rentouttavaa viikon alkua myös teille! <3

perjantai 25. elokuuta 2017

Syksyn tuulahdus

Kyllä se niin on, syksy hiljalleen alkaa tuoksumaan ilmassa. Juurihan kesä oli kauneimmillaan ja kohta jo lehdet kellastuu. Toisaalta, meidän häihin on enää kaksi viikkoa ja nimenomaan syyshääthän me haluttiin.

Aamut on jo välillä viileän kirpeitä, mutta iltapäivällä aurinko vielä lämmittää. Aamuinen ulkoilu kipristelee poskilla ja paleltaa nenänpäässä, vielä tarkenee kuitenkin balleriinat jalassa.

Monille syksy on haikeaa aikaa, kun kesä kuihtuu pois. Mulle alkusyksy on ollut aina yksi mieleisimpiä vuodenaikoja. Se on tietysti vähän mun oma syy, kesä nimittäin on meillä aina hieman kiireisempää aikaa, ei se toki ihan vielä näytä laantuvan, mutta syksyä kohden kuitenkin mulle tulee levollisempi olo.





Kadulla kävellessä tuuli tuivertaa hiuksia. Tuntuu ihan kuin syksyinen tuulahdus puhaltaisi mun sisälle ihan uutta virtaa. Musta tuntuu taas, että tänään jaksan jo paremmin. Syksy tuo aina jotain uutta, tämäkin syksy on erilainen kuin edeltäjänsä. Pitkään niin kaukainen syksy kipristelee nyt mun vatsassa, mua jännittää. Kaksi viikkoa, onko siihen todella niin vähän aikaa enää?

Yhtenä aamuna tällä viikolla käveltiin Alisan kanssa päiväkodille ennen mun iltavuoroa, sillon kyllä tunsin haikeutta. Mun pienestä vauvasta on kasvanut reipas ja ennen kaikkea viisas nuori neiti. Tietä ylitettäessä hän kailottaa ja viittoo: vasen, oikea, vasen, sit mennään! Hän ei enää ihan joka asiassa tarvitse vanhempien apua, vaatteet haetaan kaapista ja puetaan itse, joskus toki nurinperin. Kaikki sujuu ja elämä äitinä on tällä hetkellä todella sujuvaa ja helpompaa, kun Alisa on jo niin iso. Kuitenkin kun pieni käsi pujottautuu mun käden sisään ja kuuluu kuiskaus, ota mua kädestä kiinni, haluaisin sanoa, että mä pidän sua kädestä kiinni aina.




Miksi siis tuntisin haikeutta, kaikkihan on nyt niin hyvin.
Tervetuloa syksy!


Ihanaa viikonloppua!

torstai 24. elokuuta 2017

6 + 1 asiaa mistä tietää, että on väsynyt

Mistä tietää,  että on väsynyt? Minäpä kerron!

1. En muista mitään!
Tällä hetkellä unohtelen asioita oikeastaan samantien. Yleensä muistan tosi hyvin, mitä olen esimerkiksi puhunut toisten kanssa, mutta nyt olen törmännyt pari kertaa siihen, että mulla ei ole mitään muistikuvia puhutusta aiheesta.


2. Listat ja listojen listat!
Johtuen edellisestä, mulla on järkyttävä määrä listoja. Niitä on puhelimessa, kalenterissa, post it -lapuilla.. Siitä syystä tarvitsen myös listan siitä, mitä listoja mulla on.




3. Unohdan syödä!
Teen kyllä ruokaa ja laitan Alisalle, mutta illalla huomaan, että olen syönyt viimeksi töissä. Just nyt en edes tunne nälkää ja siksi en muista syödä.


4. Aamulla herääminen!
Herääminen on ollut mulle aina ongelma, mutta nyt olen niin väsynyt ja stressaantunut, että heräilen joka aamu kuuden jälkeen ensimmäisen kerran.


5. Herkkyys!
Pahoitan harvase päivä mieleni jonkun sanomisista tai tekemisistä. Jos on esimerkiksi joku juttu, mihin en vaan ehdi osallistua tai pysty auttamaan, aiheutuu siitä extrasti pahaa mieltä. Yöllä pysähtyminen ennen nukahtamista on ehkä se pahin, väsyneenä ajatukset kiertää kehää.


6. Huono omatunto!
Koko ajan ja ihan kaikesta. Ihan kun en olis muka tehnyt tarpeeks, vaikka oikeesti oon. Blogijutut matelee, vaikka oikeesti on puhdas ihme, että täällä tapahtuu edes jotain. Alisaa yritän huomioida niin paljon kun vain kykenen, valitettavasti Samuli on jäänyt vähemmälle, se harmittaa oikeasti.




6+1. Ympärilläni tapahtuu kummia asioita!
Kaikenlaista kummallista tapahtuu, yhtenä päivänä löysin pesuaineella täytetyn pesupallon, mutta koneessa ei ollut pyykkiä. Mietin vain oliko edellinen koneellinen tullut pestyä pelkällä vedellä vai mitä tapahtui.



Okei myönnetään, nämä pari viikkoa ovat olleet harvinaisen raskaita. Olen ollut niin loppu, etten taas paljoa muista näistä. Onneksi loppua kohden olen saanut hieman paremmin nukuttua niin alkaa hieman helpottaa. Mun oli pakko asettaa itselleni raja, et oli vaan maattava välillä sohvalla, ei voi koko ajan touhuta ja touhottaa. Onneksi tiedän tämän olevan väliaikaista, kohta kiire vähän helpottaa. Hetkittäin kiirettä ja väsymystä kestää, kunhan sitten saa taas levätä. Samuli jo antoi ukaasin, että näiden parin edessä olevan projektin jälkeen ei saa hetkeen ottaa mitään uusia projekteja. :D

Mutta on tässä hetkessä paljon hyvääkin! Meillä on yksi innokas pyöräilijä ja ollaankin iltaisin käyty pienellä lenkillä, se piristää! Postauksen kuvat onkin yhdeltä illalta kun taas tehtiin hieman edellistä pidempi lenkki. Jos jostain nautin täysillä, niin meidän ihanasta perheestä! <3

tiistai 22. elokuuta 2017

Lapset häissä

Lapset häissä mukana vai lapsettomat häät? Mielipiteitä on monia. Minun mielestä jokainen pari saa päättää itse kutsuuko lapsia häihin. Minä en loukkaannu, vaikka hääkutsu ei aina koske Alisaa, se on ihan ymmärrettävää mielestäni. Meidän häihin kuitenkin lapsia tulee reilu kymmenkunta ja olemme halunneet jonkinverran panostaa lasten viihtyvyyteen.


lapset häissä


Itse olen sitä mieltä, että lasten on hyvä opetella syömään samaa ruokaa aikuisten kanssa ja siksi meillä ei varsinaisesti ole erillistä lastenmenua. Teemme kuitenkin lapsille erillisen noutopöydän, jotta heidän ei tarvitse jonotella vaan saavat ruokaa helposti ja näin ehkä antavat myös aikuisten syödä rauhassa. Lastenpöydässä on samoja ruokia kuin aikuisten pöydässäkin, mutta muutamia lisäyksiä teemme pöytään itse, jotta sieltä löytyisi hyvin syötävää etenkin perheen kaikista pienimmille.

Lisäksi olemme varanneet lapsille tekemistä puuhanurkassa. Puuhanurkasta löytyy kyniä, paperia, värityskirjoja sekä puuhavihkoja. Olen yrittänyt valita tekemistä niin isoille kuin pienemmillekin lapsille.

Sään salliessa pihalta tulee löytymään saippuakuplia ja ehkä muutamia pihaleluja, kuten potkumopoja tai vastaavia. Lisäksi sain myös ajatuksen, että pystyttäisimme pihalle telttakatoksen, jossa olisi lasten disko. Diskossa voisi soida musiikkia Hevisauruksesta Robiniin. Tähän ideaan tarvitsen kuitenkin vähän Samulin apua, jotta saadaan homma onnistumaan. Lapsilla on muutenkin tilaa leikkiä pihalla, mutta disko voisi toimia viihdykkeenä silloin kun otamme esimerkiksi potrettikuvia hääpaikalla.




Tietysti pitää olla varasuunnitelma, jos sataakin vettä! Silloin ehkä monipuolistamme puuhanurkkausta entisestään. Oletuksena kuitenkin on, etteivät pienemmät lapset viihdy häissä siihen saakka kun varsinainen vapaampi ohjelma alkaa, joten ihan hirveästi tämän kummempaa emme ole ajatelleet lapsia varten järjestää. Haluamme kuitenkin, että myös perheen pienimmätkin viihtyvät häissämme ja näin ollen myös heidän vanhemmatkin. Toivon, että meidän häistä ajatellaan, että olemme ottaneet myös lapset hyvin huomioon ja lapset ovat meille yhtä tärkeitä vieraita kuin aikuisetkin.


Tuleeko teille ideoita, miten voisimme viihdyttää lapsivieraita lisää? Tai miten olette toteuttaneet sen omissa häissänne?  :)

maanantai 21. elokuuta 2017

Minun Turkuni

Ei saa antaa pelolle valtaa. Sitä olen hokenut ennen. Tänään joudun hokemaan sitä vähän useammin. Omassa kotimaassa saati kotikaupungissa tapahtuva silmitön väkivalta, jonka uhrit valikoitui sattumanvaraisesti, herättää pelkoa.

Minulla tai meidän perheellä ei ollut tilanteessa suoranaista hätää, minä olin lukkojen takana töissä vartioidussa rakennuksessa, Samuli ja Alisa olivat eri paikkakunnilla. Silti tieto siitä, että omassa samassa kaupungissa tapahtuu jotain hirvittävää ja epätietoisuus siitä, mitä todella on tekeillä ja missä kaikki ystävät sillä hetkellä ovat. Tilanne tuli kaikille järkytyksenä, vaikka totta kai asia on käynyt mielessä Euroopan tilanteiden velloessa.

Olen kiitollinen työpaikalleni siitä, että meidän hyvinvoinnista huolehdittiin heti. Itseäni aina hieman kammoksuttaa olla iltavuorossa lähes yksin, saati sitten tuona perjantaina. Meillä kuitenkin kiersi illan mittaan ihmisiä varmistamassa kaiken olevan kunnossa ja vartija jopa saattoi mut autolle saakka, kenties vaikutin vähän säikähtäneeltä.




Juttelin illan aikana monen eri ihmisen kanssa ja oli ihan hyvä päästä purkamaan ajatuksia ja pelkoja. Eri mediat täyttyivät heti videoista ja kuvista, jotka olisi itsekin pitänyt jättää huomiotta heti alkuunsa.

Viikonlopun aikana Turku näytti palaavan lähes normaalia muistuttavaan tilaan. Mekin kiersimme lauantaina eri kaupoissa ja keskustan liepeillä, ihmiset olivat liikkeellä. Se on mielestäni hyvä, elämän pitää jatkua, eikä saa alkaa pelätä. Helppoa todeta niin, mutta huomaan itse havahtuvani välillä siihen miten ajatukset harhailevat ja puhdas kauhu valtaa mielen.

Pelottaa myös se kaikki viha mikä nyt tuntuu nostavan päätä entisestään. Viha kaikkea ja kaikkia kohtaan. Se tuntuu pahalta ja hirvittää.Tilanne on meille kaikille ihan uusi, eikä kukaan voi ennustaa mitä tulee lopulta tapahtumaan, mutta edelleen on toivoa!




Oli hieman hankala palata blogin äärelle, sillä tilanteella mässäily ei ole mieleeni, mutta tiesin monien teistä tietävän meidän asuvan täällä. Olisi tuntunut oudolta sivuuttaa täysin koko aihe, mutta halusin antaa pölyn laskeutua edes vähän. Nyt aion taas keskittyä normaaliin arkeen, enkä pelätä. Uusi viikko on täällä. <3

torstai 17. elokuuta 2017

Meal prep - ajan ja rahan säästöä?

Mä yritän hyvin usein tavoitella mahdollisimman vaivatonta arkea. Etenkin tuleva kuukausi tulee kaikkineen olemaan todella tiukka, joten päätin askeleen verran helpottaa sitä.

Törmäsin termiin meal prep yhdessä ruokaryhmässä ja pitihän sitä kokeilla. Kunnianhimoinen tavoitteeni oli suunnitella ja valmistaa kolmen viikon ruoat etukäteen. Otin siis kynän esille ja mietin millaisia ruokia voisin valmistaa. Mitä ruokia voisi pakastaa ja mitä voisi tehdä pelkistä kuivatarvikkeista. Listalle päätyi esimerkiksi lihapullat, tonnikalapasta, makkarakastike, kasvissosekeitto, jauhelihakastike...




Pääruokien lisäksi listasin myös kasviksia ja juureksia, joita pakastin: kukkakaali, kyssäkaali, paprika, bataatti, kesäkurpitsa... Yhdistelin ruokalistalle pääruoat sekä kasvikset ja nyt mulla tosiaan on ruoat kolmelle viikolle valmiina.

Aikaa mulla meni yhtenä viikonloppuna noin kaksi tuntia. Toki en tehnyt kuin keskimäärin 3 ruokaa per viikko, sillä meillä syödään kyllä useampi päivä samaa ruokaa. Paistoin jauhelihaa, tein lihapullataikinan ja raakapakastin pyörykät, pilkoin makkarat ja kasvikset.





Mitä sitten tavoittelen preppauksella? Jo pelkkä listan suunnittelu etukäteen säästää aikaa ja vaivaa. Yhdellä kauppareissulla varauduin useammaksi viikoksi, tulevat kauppareissut ovat sitten helpompia, koska tarvitsee ostaa vain esimerkiksi maitoa, leipää, hedelmiä...

Preppaus säästää arkisin aikaa ruoanlaitossa kun vain otan esille aterian osat ja teen lopullisen kypsennyksen ja yhdistelyn. Toki esimerkiksi riisit ja pastat olisi voinut jo keitellä valmiiksi, mutta jätin sen tällä kertaa tekemättä, samoin perunaa ei ehkä kannata keitettynä pakastaa. Kala on myös sellainen, jota itse suosin tuoreena, joten toistaiseksi sitä en ole kokeillut pakastaa. Pitäisi keksiä hyvä keino sen säilömiseen.




Koska teen paljon ruokaa kerralla, voin ostaa isompia paketteja ja sitä kautta säästää rahaa. Lisäksi kaupassa tulee käytyä harvemmin, joten heräteostokset jää minimiin.

Nyt kun tämä on ollut mulla hetken käytössä, olen kyllä sitä mieltä, että yritän ainakin jossain määrin toteuttaa tätä myös silloin, kun kiire vähän helpottaa. Joskus on toki ihanaa kokkailla ajan kanssa, mutta kyllä valmis ruokalista ja puolivalmiit ruoat pakkasessa tuntuvat välillä niin pelastukselta!


Mitä ajatuksia meal prep sussa herättää? Vai oliko ihan uusi juttu sinulle?

tiistai 15. elokuuta 2017

Vieraana häissä

Nyt varmaan aika ennen häitä tulee täyttyminen hääpostauksista hyvin pitkälle. Mutta hääthän ovat ihana, kaunis ja iloinen aihe. <3 Me pääsimme viikonloppuna osallistumaan vieraina häihin Samulin serkun astellessa avioon.

Pukukoodina toivottiin rentoa juhlapukeutumista ja meidän kohdalla se oli tällä kertaa tällaista:






Etenkin tykkäsin tuosta Samulin rusetin ja taskuliinan yhdistelmästä. Se sopi mun mielestä tosi hyvin rentoihin iltahäihin.

Oli jännittävää päästä häihin omien häiden kynnyksellä ja vähän jo saatoin tuntea pientä nipistelyä vatsanpohjassa kun hääpari asteli vihittäväksi. Vihkiminen suoritettiin ulkona puiden ympäröimänä. Pieni vesisade juuri ennen vihkimistä ei haitannut ja tilanne oli erittäin kaunis ja tunnelmallinen.




Vihkimisen jälkeen siirryimme varsinaiseen juhlapaikkaan, joka oli suuri valkoinen juhlateltta. Teltassa oli hyvin tilaa kaikille ja sadekaan ei häirinnyt, onneksi sekin kuitenkin loppui iltaa kohden.

Juhlista oli haluttu luoda rennot ja se oli onnistunut valinta. Häissä ei ollut turhaa pönötystä ja se antoi vahvistusta myös itselleni siitä, ettei häiden tarvitse olla pönötysjuhlat. Kiva idea oli myös se, että salaattipöydän jälkeen jokainen sai ulkoa grillistä hakea mieleistään syötävää.







Teltta oli sisältä koristeltu yksinkertaisen kauniisti ja tunnelmaa loivat niin katon valonauhat kuin kynttilät. Ja etenkin iltaa kohden teltta oli upea niin sisältä kuin ulkoa. Myös pihamaata koristi useat kynttilät ja lyhdyt, kaikinpuolin todella kaunista.




Juhlat olivat kauniit ja intiimit. Hääpari oli upea ja onnellisen näköinen. Ilta sai ainakin minut odottamaan vielä enemmän meidänkin juhlia. Onnea vielä hääparille! <3