tiistai 21. marraskuuta 2017

Melkein 100 vinkkiä joulukalenteriin

Mä tiedän etten ole ainoa. Kaikilla EI VOI olla vielä joulukalenteri valmiina. Ei vaan voi! Meidän joulukalenterina toimii Samulin lapsuudesta oleva joulusukka, johon on joka aamu ilmestynyt uusi pieni juttu.

Tänä vuonna mulla on kuitenkin entistä enemmän sellainen fiilis, että haluan välttää kaikkea turhaa krääsää, joten hyvin pitkälle kalenterista tulee löytymään pieniä hyödyllisiä juttuja, joille on aina tarvetta. Uutena juttuna aion tänä vuonna panostaa entistä enemmän aineettomiin juttuihin sekä yhteiseen tekemiseen. Koska olen kuitenkin realisti, tiedän etten joka päivälle ehdi kehittämään yhteistä puuhahetkeä, joten toki kalenterista jotain tavaraakin löytyy. Tässä olkaa hyvä, siis melkein 100 vinkkiä joulukalenteriin.


***





Askartelutarvikkeita 


vahaliidut
muovailuvahaa
kynä
kumi
vesivärit
leimasin
kuvioteippiä
joulukorttitarvikkeet
tarvikkeet diy-joulukoristeeseen
Itsenäisyyspäivänä tarvikkeet suomenlipun askarteluun
tarroja
pieni puuhakirja


***

Asusteita


ponnari
pinni
hiuspanta
muovisormus
rannekoru
pinssi
kynsilakka
huulirasva
sukat
sukkahousut
alushousut
pyjama


***

Yhteistä tekemistä


Sukkaan voi piilottaa lapun jossa lukee mitä tänään tehdään tai vaihtoehtoisesti tarvikkeet asian suorittamiseen.

leffailta
peli-ilta
majan rakennus
aineet vaahtokarkkikaakaoon
kartta tontun piilottaman suklaayllärin tms. luo
piparimuotit, tänään leivotaan pipareita
piparkakkujen koristelu
piparkakkutalon rakennus
tänään tehdään joulutorttuja
tänään saa laittaa omaan huoneeseen jouluvalot
tänään haetaan kuusi
kirjoita joulukirje mummille/kaverille/kummille
joululahjalistan kirjoittaminen
tänään mennään pulkkamäkeen/hiihtämään/luistelemaan
tänään tehdään lumiukko
tänään askarrellaan ikkunaan lumihiutaleita
tänään askarrellaan taikataikinasta/soodataikinasta joulukoristeita
tänään mennään joulukonserttiin
tänään mennään katsomaan jouluikkunaa, esim. Stockmann
tänään tehdään jäälyhtyjä
tänään tehdään vahakynttilöitä
tänään tehdään joulukarkkeja
tänään tehdään joulumaailma ikkunan väliin
tänään mennään kirjastoon lainaamaan joulukirjoja
tonttujumppa/-disko joululaulujen tahtiin
joulusiivous yhdessä
hyväntekeväisyyteen osallistuminen, esim. lapsi saa valita joulupuusta toteutettavan lahjatoiveen
joulukoriste, jonka saa laittaa valtsemalleen paikalle


***

Käyttötavaraa


kolikko
uusi hammasharja
heijastin
pieni peli
pelikortit
nukenvaate
barbin vaate
tonttulakki


***


Tontun jekut

Sain idean mun työkaverilta, koska heillä tonttu tekee joka yö jonkun jekun tonttuoveen liittyen, osa näistä ideoista on siis pohjattu juuri tuohon tonttuoveen, jos tykkää askartelusta niin nämä on kivoja. :)

jäljet "hangessa"
minipolttopuut
tontun pyykkipäivä (mini sukat pienellä pyykkinarulla)
minilumilyhty massasta
minilahjapaketit
minikranssi oveen
minijoulukuusi

Muuten vain toteutettavia "jekkuja"

illalla jätetty ja aamulla kadonnut riisipuuro, pipari, leipäpala tms.
tontun jättämä kirje
tontun nappaama lahjalista
tontulta pudonnut tonttulakki/lapanen
epämääräinen valokuva "tontusta"


***

Teemakalenterit



palapelikalenteri (pari palaa per päivä)
lorukalenteri (lorupussityyliin joka päivä yksi loru)
jouluinen iltasatu-kalenteri (yksi sivu per päivä)



Jos teillä ei ole koko joulukalenteri vielä valmis, toivottavasti tästä löytyi ideoita! :)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Helppo askartelu: vanukas muuttuu muistipeliksi


askartelu vanukas


askartelu vanukas

askartelu vanukas


Miten askartelu ja Paula-vanukas liittyy toisiinsa? Ehkä jokainen joskus television avannut tietää tämän seuraavan rallatuksen:


On Paula-lehmä cool se voittaa kaikki muut. 
Saa vanukkaasta täplikkään 
ja se vie kielen mennessään. 
Vanilja-suklaa suklaa vanilja.





Oi kyllä! Kolmevuotias laululintunikin tämän osaa ja mielenkiinnosta lähdinkin mukaan toteuttamaan Dr. Oetkerin kanssa kampanjaa, missä Paula-vanukas ja askartelu yhdistyy.


vanukas askartelu



***


Valitsin meille nuo minipikarit, joissa on 50g vanukasta. Ne sopivat hyvin pieneksi välipalaksi ja niiden sokerimäärä ja lisäaineettomuus yllättivät minut positiivisesti. Yleensä vanukas ei ajatuksissa ole se terveellisin tuote, mutta esimerkiksi monissa maustetuissa jugurteissa sokeria on enemmän. Vanukkaan maku on toki makea, mutta ei liian! Ei ihme, että Paula-vanukas on monien lasten suosikki, kyllä se maistui minullekin! Viime aikoina askartelu on ollut lähellä sydäntäni ja tämäkin on yllättänyt itseni täysin. Pitihän tyhjistä vanukaspurkeista heti kehitellä jotain.


askartelu vanukas

askartelu vanukas



Kirjaimet ovat meillä nyt IN! Niitä tavataan lehdistä, kylteistä, palapeleistä... Alisa on nyt lyhyessä ajassa oppinut vajaa puolet aakkosista, joten päätin toteuttaa hänelle hauskan aakkos-muistipelin! Tämä askartelu vaatii ainoastaan:

tyhjiä vanukaspurkkeja
kartonkia
maalia
liimaa.


Askartelu alkoi siitä, että pesin vanukaspurkit, jonka jälkeen maalasimme ne pariin kertaan ihan vaan sormiväreillä. Sormivärit on siitä kätevät, että ne lähtevät helposti käsistä ja vaatteista vedellä. Kestävyyden kannalta tosin jokin jämerämpi maali saattaisi olla parempi. Maalaaminen onnistuu lapseltakin. Sekä vanukas, että askartelu maistui koko perheelle ja peli toteutettiinkin yhteistuumin.


askartelu vanukas

askartelu vanukas

askartelu vanukas


***


Kartonkina käytin itse kierrätyskartonkia, toisella puolella on meidän hääaskarteluita, joille ei enää ollut käyttöä. Vaihtoehtoisesti voi käyttää vaikka sellaisia vanukaspurkkeja, missä on kartonkipakkaus ympärillä ja hyödyntää pakkauksen materiaalit myös. Askartelu on siis helppo toteuttaa ihan kierrätysmateriaaleista. 

Käytin vanukaspurkkeja muottina ja piirsin kartongille sopivan kokoisia neliöitä, jotka leikkasimme irti. Tämän jälkeen tekstasin niihin sellaiset kirjaimet, jotka on Alisalle tuttuja. Meidän pelissä oli tarkoitus etsiä aina sama kirjain ja sitten vielä keksiä samalla kirjaimella alkava sana. Toki muistipelin voisi esimerkiksi totetuttaa kuvilla tai vaikka numeroilla, mikä sitten teidän perheelle sopiikaan. Viimeinen askartelu olikin sitten liimata kartonki kiinni purkkeihin. Tämän jälkeen vanukas -muistipeli on valmis pelattavaksi.


askartelu vanukas

askartelu vanukas

askartelu vanukas


Me aloitimme pelaamisen nyt kahdellatoista purkilla, mutta mielestäni tässä pelissä on kivaa se, että sitä voi vaikeuttaa lapsen kehittyessä. Lisäpurkkien askartelu on helppoa ja nopeaa. Kukaties vanukas- ja kirjainahmattimme pelaa tulevaisuudessa sellaista muistipeliä, missä on jo kaikki aakkoset!?

Ja no, jos muistipeli ei aina nappaa, voihan niistä purkeista koota vaikka tornia!

Vain mielikuvitus on rajana!


askartelu vanukas


Postaus on toteutettu yhteistyössä Perheblogien ja Dr. Oetkerin kanssa!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Ihan vaan tavismutsi 2 vuotta

Ennen kuin aloitin Ihan vaan tavismutsi -blogin, olin jo useamman kerran harkinnut blogin aloittamista. Koskaan ne viritelmät eivät kantaneet yhtä postausta pidemmälle. Jotenkin kuitenkin Ihan vaan tavismutsi tuntui lopulta just siltä miltä pitikin. Löysin itsestäni ihan uuden puolen.

Nimi, Ihan vaan tavismutsi, oli ehkä vähän vasurilla keksitty, alkuperäinen idea oli nimittäin Tavismutsi, mutta se oli jo käytössä... Sitten mä päätin olla Ihan vaan tavismutsi. :D En tiedä valitsisinko enää sellaista nimeä, mutta toisaalta en kyllä keksi parempaakaan.


***


Ihan alkujaan blogin piti olla arkinen kuvaus ihan tavallisesta perheestä. Ja aika pitkälti se on sellaisenaan pysynytkin koko ajan. Meidän perhehän on ihan tavallinen!

Ensin alkuun menin innosta puhkuen eteenpäin, postasin välillä jopa kaksi kertaa päivässä. Kuvat olivat aluksi kännykällä napattuja suttukasoja. Se ei ollut tärkeää, tärkeää oli se into ja inspiraatio tehdä ja kirjoittaa. Kahden vuoden aikana tahti on hieman rauhoittunut, mutta postaan silti keskimäärin 4-5 kertaa viikossa. Se on mielestäni hyvä määrä, sillä bloggaamisen ohella käyn nykyään töissä, pyöritän kotia , olen äiti ja lähes joka ikinen päivä myös blogiyhteisömme saa nauttia huomiostani. Kamerakin on matkan varrella vaihtunut ja nykyinen kumppanini on pieni ja kompakti Olympuksen PEN E-PL 7. En minä kameran kanssa ole lähellekään ammattilainen, eikä mulla siihen ole aina järisyttävän suurta intohimoakaan. Enemmän mä pidän tästä bloggaamisesta kokonaisuudessaan.



***


Kahdessa vuodessa Ihan vaan tavismutsi on kasvanut mitättömästä miniblogista ihan oikeaksi blogiksi. Ei jättiläiseksi tai jättisuureksi, mutta oikeastaan aika sopivan kokoiseksi. Totta kai sitä aina toivoo, että olisinpa suositumpi tai luetumpi, mutta toisaalta olen nyt enemmän paljon enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Nykyään mun tekstejä lukee joku muukin kuin mun äiti.

Bloggaaminen on jonkin verran muokannut meidän elämää. Äitin on joskus vaan pakko istua koneella, tai ruokaan ei saa koskea, ennen kuin kuva otettu. Olen kuitenkin nykyään oppinut, että ihan jokaista lounasta ei tarvitse kuvata ja julkaista somessa. On meidän oikea elämä siis yleensä hieman erilaista, kuin miltä pelkän ja somen välityksellä voisi luulla. Toisaalta, pyrin kuitenkin pitämään blogin aina hyvin realistisena ja kirjoitan sekä kuvaan asiat niin kuin ne oikeesti on.



***

Blogin kautta olen päässyt mukaan moniin mielenkiintoisiin projekteihin. En tarkoita pelkästään yhteistöitä vaan esimerkiksi meidän blogiyhteisöä. Matka Perheblogeissa on ollut parhaimpia asioita bloggaamisessa. Koen inspiroivaksi olla yhteisössä, jossa saan itse olla mukana kehittämässä ja viemässä yhteisöä eteenpäin. Olen antanut bloggaamiselle paljon, mutta toivon että jatkossakin se kantaa hedelmää. 

Totta kai myös blogin kasvaminen ja lukijamäärän lisääntyminen on inspiroinut jatkamaan. Vaikka joskus aika on kortilla, koskaan en kuitenkaan ole pohtinut lopettamista kovinkaan tosissani. Edelleen jokainen uusi kommentti tai seuraaja ilahduttaa ja saa hymyn kasvoille.

Kiitos tästä matkasta ja kuten tässä kuvassa, katse on jo eteenpäin!



perjantai 17. marraskuuta 2017

Tack och adjö

Huihai perjantai!

Heh, huomaatteko, mä olen tällä viikolla postannut joka arkipäivä! Vautsi, en muista koska viimeksi multa olisi irronnut näin monta postausta samalle viikolle! Vaikka välillä vähän meinaa usko loppua kun blogihommia olis vaikka millä mitalla. Nyt on kuitenkin kauhea into menossa, meillä on nimittäin ihan superi juttu tulossa Perheblogien kanssa! Siitä lisää ihan pian!

Kiitos teille lukijoille, kun olette aktiivisesti mukana, sekin lisää innostusta hurjasti! Just nyt on kuitenkin aika suunnata katseet hieman muualle, sillä olen just nyt junassa matkalla Helsinkiin! Meillä on äidin kanssa perinteinen teatteri- ja hotellireissu. Viime keväänähän olimme viimeksi äidin kanssa teatterireissulla ja siitä reissusta voit lukea näistä postauksista: Sokos Hotel Torni - Viikonloppu äidin kanssa Helsingissä ja Kirka - Surun pyyhit silmistäni -musikaali.





Ihanaa päästä äidin kanssa taas kahdestaan reissuun! Kiva päästä teatteriin ja toki odotan myös yötä hotellista. Olen varannut meille huoneen upeasta Clarion hotellista. Toivottavasti se on yhtä upea kuin kuvissakin! Odotan myös hotellin aamupalaa. ;)


Tack och adjö - kiitos siis juuri sinulle ja näkemiin hetkeksi, tämä tyttö lähtee isolle kirkolle. ;)

Palailen sunnuntaina blogin 2v kuulumisten kera! :)


torstai 16. marraskuuta 2017

DIY tonttuovi pahvista

Askarteluryhmissä tänä vuonna olen nähnyt toinen toistaan upeampia tonttuovia. Vaikken mikään askarteluihminen sinällään ole, oli mun kuitenkin pakko toteuttaa tonttuovi pahvista. Lopullisen sysäyksen tähän sain kun viime viikonloppuna siskonikin oli moisen väsännyt.


DIY tonttuovi pahvista



Tämä pahvinen tonttuovi syntyi seuraavista materiaaleista:


Pahvi
Kartonki
Grillitikut
Naru
Liima
Teippi



Nämä materiaalit meiltä löytyi valmiina, joten ovi oli helppo toteuttaa. Ensin piirsin pahville oven ja leikkasin sen "lauta kerrallaan." Sain mielestäni "laudoista" suht aidon näköiset kun piirsin reunat ohuelti mustalla tussilla. Katkaisin grillitikusta sopivan mittaiset pätkät ja kiinnitin laudat niihin liiman ja teipin avulla. Oven karmit piirsin hieman paksummalle pahville ja leikkasin osat niin,että ne sai kiinnitettyä varsinaisen oven takapuolelle.


DIY tonttuovi pahvista


Söpö luuta ja tikkaat syntyivät grillitikuista ja narusta. Pieni postilaatikko pahvista, jonka maalasin vielä punaiseksi. Kranssikin oli helppo toteuttaa, sillä leikkasin vain pahvista rinkulan, jonka ympärille kieritin narua.

Hyvin pienellä vaivalla ja helposti sain ihanan tonttuoven, jossa on ripaus taikaa, sillä yön aikana oven eteen oli satanut lunta ja siinä oli nähtävissä pienet jalanjäljet. Tonttu oli kenties mennyt kotiin, pohti Alisa? ;)


DIY tonttuovi pahvista


Joulunaika on täynnä taikaa!

Joko teillä on tonttuovi?




Lisää joulusia DIY-ideoita löydät näistä postauksista:

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Tonttuja tapaamassa - Turun linna

Viikonloppuna päätimme jälleen ottaa palan Turkua haltuun. Lähdimme tutustumaan Turun historiaan, kohteenamme Turun linna. Linna on tuttu luokkaretkiajoilta,  mutta aikuisena en siellä ole tullut käyneeksi. Kun Alisa kiinnostui linnasta, sain potkun viedä hänet tutustumaan tähän historialliseen kohteeseen.


Turun linna

Turun linna



Meillä kävi tuuri, sillä juuri viime viikonloppuna kun äitini oli tulossa meille, Turun linnassa vietettiin tonttupäivää. Meille tuli siis tutuksi Turun linna tonttuineen ja haltijametsineen.


Emme osallistuneet varsinaisesti opastetulle kierrokselle, koska halusimme omaan tahtiin tutustua linnaan. Kuljimme kuitenkin hieman lomittain opastetun ryhmän kanssa ja pääsimme välillä kuulemaan ihan asiantuntijan kertomuksia linnasta.

Koska linnassa oli juuri tuolloin tonttupäivä, törmäsimme kierroksella mm. saunatonttuun, kotitonttuun sekä pelimannitonttuihin. Lisäksi etsimme tontun jättämiä kullattuja esineitä sekä kuljimme satumaisen haltijametsän läpi.


Turun linna


Vaikka luokkaretki aikaan linnojen kiertely ei ollut mieluisinta puuhaa,  näin aikuisiällä historia kiinnostaa ihan uudella tavalla. Linnahan on hyvin laaja ja iso, täynnä kapeita kivisiä käytäviä ja portaita. Itselläni heräsi kysymys, miten siellä on kukaan aikanaan pystynyt liikkumaan eksymättä? 

Alisa viihtyi linnassa pääsääntöisesti hyvin, huolimatta siitä, että askeleita kertyi hurjasti. Alisan suosikkeja oli ehdottomasti pienoismallit, sekä pukeutumisleikit. Kukapa nyt ei haluaisi pukeutua kunigatareksi, ritariksi tai linnanneidoksi? Olisipa haltijametsässä saanut pukeutua myös tontuksi!


Turun linna

Turun linna

Turun linna



Pienoismallit linnasta kiinnostivat myös itseäni. Suosikkini oli huone, missä oli kymmenkunta pienoismallia, jotka kuvasivat linnan rakentumista aikojen saatossa. Alunperin linna onkin ollut aika erilainen kuin nykyään.

Myös erilaiset vankityrmät olivat kiinnostavia ja niistä muistan kiinnostuneeni myös koululaisena. Linnassa oli etenkin tyrmissä suht hämärää, joten välillä Alisa ehkä hieman pelkäsi, olihan linna aika jännittävä paikka, etenkin pienen lapsen silmin.

Turun linna sopii ihan kaikenikäisille vierailijoille ja vaikka olisit siellä koululaisena käynyt luokkaretkellä, suosittelen käyntiä myös aikuisiällä. Saattaa olla, että linnasta saa aikuisena hieman erilaisia asioita irti. Aikaa kannattaa kyllä varata reilusti, sillä me olimme linnassa vajaa kolme tuntia ja tutkimista jäi ensi kerrallekin!

Turun linna


Aikaisemmat museovierailumme:


tiistai 14. marraskuuta 2017

Kun tein raskaustestin

Olen monesti puhunut täällä blogissa siitä, etten tiedä haluanko enempää kuin yhden lapsen. En ole Alisan syntymän jälkeen potenut vauvakuumetta vaan koko ajan on tuntunut kuin meidän kolmikko olisi kokonainen. Toki sisälläni on välillä käynyt myllerrys, enkö enää ikinä kokisi pikkuvauva-aikaa?




Tähän saakka vauva-asiassa on ollut ns. aikalisä. Olemme yhteisellä hiljaisella sopimuksella päättäneet, että asiaa voidaan miettiä muutaman vuoden päästä vielä uudelleen. Toki, lapsen saamista ei voi aina itse päättää, haave lapsesta voi jäädä ikuiseksi tai joskus siitä ei ole edes haaveillut lainkaan kun tikkuun piirtyy ne kaksi viivaa.


***


Vaikka asia oli sysätty johonkin syvälle mielen perukoille, yhtenä päivänä minua alkoi vaivaamaan tunne: olenkohan raskaana? Minulla ei varsinaisesti ollut mitään oireita, mutta minulla oli se selittämätön tunne.





Viikon verran kamppailin ajatusteni kanssa. Mietin hieman, miten asiaan suhtautuisin, kokosin ajatuksiani, mitäpä jos meitä olisikin neljä? En voi sanoa, että olisin kauhistunut asiasta, kyllähän toinen lapsi olisi tervetullut, vaikkei se päällimmäisenä ollut tähän saakka ollut mielissämme. 

Lopulta en voinut enää elää epävarmuudessa vaan marssin kauppaan. Pakatessani ostoksia, jotka sisälsivät muun muassa niin sen raskaustestin kuin esimerkiksi Aura-juustoa, havahduin siihen, että tosiaan, mikäli testi olisi positiivinen, Aura-juusto jäisi syömättä. Hiljalleen muistelin, mitä kaikkea taas pitikään ottaa huomioon, jos olisin raskaana...


***


Kotona en enää malttanut odottaa, olisihan asiaan saatava selvyys. Toisaalta tunsin itseni pettyneeksi, kun viivaan piirtyi vain se yksi viiva. Toisaalta taas olin helpottunut. Helpottunut siksi, ettei suurta muutosta tulisikaan nyt suunnittelematta. Helpottunut olin myös siksi, ettei ajatus toisesta lapsesta sittenkään ollut tuntunut niin katastrofaaliselta. Kuka tietää, joskus triomme saattaakin olla kvartetti. 

Itselleni jäi tästä vähän sellainen tunne, että kroppani ja mieleni hieman testasi minua. Testasi, miten tosissani olen tämän yhden lapsen ajatuksen kanssa. 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Martinex & Muumit ARVONTA!

Muumifani täällä hei! Muutama viikko sitten vietettiin Perheblogien kehittämispäivää Megastar-laivalla ja kehittämispäiväämme varten Martinex oli lähettänyt meille ihanat tuotekassit täynnä muumitavaraa. <3

Minut tuntevat ihmiset tietävätkin miten suuri muumifani olen. Minä olen perinyt sen omalta äidiltäni ja vienyt sen taas eteenpäin Alisalle. Kunnon muumihöperöitä siis kaikki. Martinex oli jo entuudestaan itselleni tuttu merkki, sillä heidän tuotteitaan meiltä jo löytyykin.  Luulen, että aika moni teistä on törmännyt Martinex:in tuotteisiin, mutta tiesittekö, että se Martinex on kotimainen perheyritys? Suurin osa tuotteista on myös suunniteltu Suomessa. Muumien lisäksi valikoimissa on esimerkiksi Peppi Pitkätossua, Ti-Ti Nallea ja Pikku Kakkonen -tuotemerkkiä. Taidan piipahtaa itsekin verkkokaupassa myös hieman joululahjaostoksilla.


***


Martinex - tuotekassi sisälsi muun muassa muumipeikon ja palapelin, jotka tulivatkin heti kotiin saavuttuani käyttöön. Suloiset muumiperhe-piparimuotit piilotin joulukalenteria varten odottamaan leivontahetkeä.


Martinex

Martinex




**ARVONTA!**

Arvon teille yhteistyössä Martinex: in kanssa yhden kappaleen Muumipeikon kalaretki -lautapeliä. Peli on valittu 2016 vuoden peliksi ja sopii monen ikäiselle pelaajalle. Alisa sai samanlaisen pelin vuosi sitten lahjaksi ja olemme hurjasti tykänneet siitä. 

Arvontaan voit osallistua klikkaamalla itsesi tästä Martinex :in verkkokauppaan ja kertomalla alhaalla kommenteissa, mikä on sun suosikkisi muumituotteista!

Voittajan arvon sunnuntaina 19.11. jolloin blogi muuten täyttää 2 vuotta

HUIKEAA!


Martinex


*Postaus toteutettu yhteistyössä Perheblogien ja Martinex :in kanssa.*

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Extempore kuulumisia + arvontamuistutukset

Ihanaa isänpäiväsunnuntaita! Extempore päätin tulla kirjoittelemaan teille hieman viikonlopun kuulumisia. Pitkään olen pitänyt viikonloput lähes kokonaan vapaata blogijulkaisuista, mutta nyt tuli fiilis, että voisin jakaa hieman kuulumisia. 




***


Fiiliksen lisäksi nyt oli myös aikaa. Olen oikeastaan koko sunnuntain istunut läppärin kanssa tai heilunut kameran kanssa.Viime postauksesta huolimatta, tänä viikonloppuna olen onnistunut valokuvaamaan sen verran, että tulevan viikon postauksiin on nyt kuvat. 

Nyt syksyn edetessä kun viikonloput ovat hellittäneet kiireestä, on ollut ihana uppoutua yhtenä päivänä useammaksi tunniksi bloggaamiseen. Olen onnistunut etukäteen tekemään useita postauksia, eikä mun viikolla tarvitse enää stressata, missä välissä ehdin tai jaksan teille kirjoittaa. Iltaisin voi huoletta jättää läppärin avaamatta, jos ei huvita. Ihanaa vapautta ja todellisuudessa postauksia syntyy helpommin ja fiilis bloggaamiseen on huomattavasti parempi.


***


Bloggailun lisäksi tänä viikonloppuna ehdin käymään Samulin kanssa elokuvissa katsomassa Tuntemattoman sotilaan, suosittelen ehdottomasti kaikille! Lisäksi kävimme hieman tutustumassa Turun historiaan, kirjoitan siitä teille ensi viikolla tarkemmin. Lisäksi olemme kunnostautuneet askartelun saralla ja pari DIY juttuakin on tulossa viikolla. 

Totta kai tänään olemme myös juhlineet isänpäivää. Aamulla valmistimme Alisan kanssa Samulille aamupalaa. Sen jälkeen olemme kiireisen isin toiveesta viettäneet lepäilypäivää. Leikkiä, pelejä, sohvalla makoilua, televisio ja ruokaa, leppoisa sunnuntai siis ollut.





***


Oletko muuten muistanut osallistua instagramissa ja täällä blogissa käynnissä olevaan ARVONTAAN? Tulevalla viikolla on luvassa toinenkin arvonta, joten kannattaa pysyä kuulolla!


Miten teidän viikonloppu on sujunut?

perjantai 10. marraskuuta 2017

Totaalinen ähky - kasvukipuilua



Olen visuaalisesti vaativa ja kauniita asioita rakastava nainen. 
Tykkään kuvata blogiini ja instagramiin kauniita asioita elämästäni.


Hahaa, näin mä HALUAISIN itseäni kuvailla.


***


Karkeasti sanottuna blogimaailmassa olisi helpompi pärjätä visuaalisena ihmisenä ja kauniiden kuvien avulla. Kadehdin välillä niitä bloggaajia ja instagrammaajia, jotka saavat kahvitunnilla napatun kitkerän automaattikahvinkin näyttämään upealta ja kauniilta superjuomalta. Totta kai, poikkeuksiakin on, eli niitä, jotka menestyvät puhtaasti kirjoittamalla, mutta kauniit ja hyvälaatuiset kuvatkin pelastavat monesti paljon.

Instagram on täynnä toinen toistaan upeampia vaaleita, valoisia ja kauniita kuvia, viimeisteltyjä ja tarkoin harkittuja otoksia. Pistä siinä sitten niitä omia hämärässä, keinovalossa otettuja kellertäviä kuvia. Paitsi hei! Ainahan ne voi muuttaa mustavalkoisiksi!

On satoja vinkkipostauksia kauniiden kuvien ottamiseen ja joo, kyllä mäkin niitä luen ja yritän oppia. Toisaalta mä kyllä vähän inhoon myös sellaisia vinkkipostauksia, missä kerrotaan, miten vaikka pitäisi blogata. Niitä lukiessa mietin aina, että mä postaan ihan väärin, väärään aikaan, väärällä tyylillä ja liian sekalaisesti. Sitten mä yleensä mietin, että havuja perkele! Minä hiihdän ihan omia latuja! Yleensä vastatuuleen ja ylämäkeen...


***




Mulla vaan tuntuu olevan nyt ähky kaikkeen kauniiseen. On siis ihana tavallaan katsella toisten kauniita koteja ja kauniita kuvia, mutta musta tuntuu etten jaksa nyt yhtään innostua uusista lastenvaatteista, kauniista astioista tai sisustusjutuistakaan, en oikeastaan yhtään mistään kauniista. Oikeesti mun melkein tekis mieli kuvata likasia sukkia pölyisellä lattialla. :D Siis oikeesti kaikkea rumaa ja arkista, sellaista arkirealismia.

Mutta totta puhuen, kuka ihme jaksais katsella mun arkirumuutta, jokainen varmasti jossainmäärin kokee sitä ihan omassa arjessaankin. Tai no jos teidän kaikkien kodit aina näyttää siltä kuin niissä instakuvissa niin ihana teille, olen kade. En mä yhtään ihmettele miksi ne kauniit kuvat on niin suosittuja.

Eikä siinä paljon oteta itsestäkään kauniita kuvia kun aamulla on sutaistu ripsiväri vasemmalla kädellä ja tukka on pikaponnarilla pörrössä. Mut kun hei, mä vaan oon tällainen luonnonlapsi harmaahapsi.

Hahaa!


***


Ehkä se on vaan tää synkkä ja pimeä vuodenaika, joka on vähän vienyt multa innostusta valokuvaamisesta. En ole tarpeeksi taitava saadakseni hyviä tai edes käyttökelpoisia kuvia hämärässä ja siksi tyydyn vain katselemaan teidän kauniita kuvia. Lisäksi mulla on menossa joku minimaalisempi vaihe kun kaikenlaiset ylimääräiset tavarat saavat mut ähkyyn! Yh!

Ehkä nämä on myös kasvukipuja. Blogi täyttää ensi viikolla 2 vuotta. Kaksi kokonaista vuotta. Tuo aika on blogimaailmassa minimaalinen, kun osa huitelee jo pitkälle kaksinumeroisissa luvuissa. Mulle se kuitenkin on paljon. Mä olen innostuja. Mä innostun asioista, mutta yleensä ne katkeavat kuin kananlento. Sen takia mä olen ylpeä, että edelleen mä kirjoitan. Mä kirjoitan ja kuvaan mun omalla tyylillä. Se ei ole kaunein, se ei ole visuaalisin, se ei ole kiinnostavin, mutta tämä kaikki on sitä mitä minä olen. Ihan vaan tavismutsi on mun näköinen blogi. En kyllä todellakaan tiedä, miten ihmeessä sain nämä kaikki asiat mahtumaan tähän postaukseen, mutta ehkä tää on just hyvä sillisalaatti kuvaamaan mun blogia.


Ja kai tätä joskus joku lukeekin.


Nyt niitä havuja perkele.


***


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Parempaa vointia loppuvuoteen sis. Arvonnan!

*purutabletit saatu.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin täällä omasta hyvinvoinnistani tai miten en ole voinut hyvin. On ollut väsymystä, vatsan kanssa ongelmia, flunssia... Jokin on ollut pielessä, mutta en ole tiennyt, että mikä. Tämä syksy olisi voinut olla monilta osin pahempi, olisin voinut sairastua flunssaan pahemmin kuin nyt ja vatsakin on ollut parempi kuin aikoihin. Yhden pienen flunssan kärsin äskettäin, mutta sekin onneksi meni nukkumalla ohi, eikä pitkittynyt. 


***


Alkusyksystä sain yhteydenoton liittyen Fuko Tabs -maitohappobakteereihin, jotka sisältävät myös d-vitamiinia. Meidän perheessä Alisa syö säännöllisesti d-vitamiinilisää, mutta aikuisten ruokavaliosta se vielä kokonaan puuttui. Ensimmäinen ajatus purutableteista oli, että ne voisi olla hyvä ottaa meidän Mauritiuksen reissua varten. Sain kuitenkin kattavan tietopaketin tuotteesta ja tutustuttuani paremmin tuotteeseen, totesin niiden olevan hyvä lisä myös ihan normaaliin arkeen.




Sain testiin aikuisille suunnatun All-in-one mansikanmakuisia purutabletteja sekä lapsille tarkoitettuja banaaninmakuisia Teddy Bear purutabletteja. Molemmat valmisteet sisältävät kahta maailman tutkituinta probioottia, Lactobacillus rhamnosus GG- ja Bifidobacterium lactis -bakteerikantoja.

Näitä olemmekin Alisan kanssa testailleet. Molemmat valmisteet maistuvat hyviltä ja tuloksiakin olemme huomanneet näin syksyn mittaan. Pahimmilta flunssa-aalloilta olemme taineet välttyä ja ainakin oma vatsani on parempi kuin aikoihin. Uskoisin, että juuri maitohappobakteereilla on ollut siihen vaikutusta, koska muita muutoksia en ole ruokavaliossa ainakaan tietoisesti tehnyt.  Vähemmän kipuja ja vähemmän turvotusta. Varmasti purkki lähtee myös häämatkallemme mukaan, sillä sitä myös suositellaan otettavaksi juuri matkoillakin!


***





Haluaisin nyt tuoda kahdelle ihmiselle myös parempaa oloa, joten laitankin arvottavaksi kaksi tuotepakettia, toisen tänne blogiin ja toisen instagramiin.

Arvon täällä blogissa siis tuotesetin, joka sisältää paketin kumpiakin purutabletteja. 

Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta.

Muista jättää sähköpostiosoite, mikäli kommentoit anonyymina!

Arvonta päättyy keskiviikkona 15.11.2017 klo. 23.00.

Onnea arvontaan ja muista kurkata myös instagramini!

tiistai 7. marraskuuta 2017

DIY joululahja: Sytykesipsit



Vuoden ensimmäinen joulupostaus! Tänä jouluna aion tehdä muutamiakin erilaisia DIY joululahjoja ja tässä niistä ensimmäinen. Näin eräässä askarteluryhmässä näiden sytykesipsien ohjeen ja kiinnostuin niistä heti. Myöhemmin sain kuulla, että siskonikin oli tehnyt näitä viime vuonna ja anoppikin harkinnut valmistavansa näitä pukinkonttiin. Tänä jouluna etenkin nämä ovat tuntuneet nousseen hitiksi!

Mulla on ollut tapana tehdä joka joulu osa lahjoista itse. Ajattelin tämän olevan helppo toteuttaa sekä tulevan käyttöön niille, kenellä on takka tai vaikka puusauna.


***

Tarvitset:

vanulappuja
servettejä
vanhoja kynttilöitä


Yksittäisiä servettejä jää aina, niitä meillä oli vino pino kaapissa ja itse valitsinkin aika värikkäitä servettejä, jotta sipsit olisivat mahdollisimman iloisia. Pyöreitä vanulappuja löytyi myös kaapista, samoin häistä jäi kasa kynttilöitä. 


***


1. Sulatin kynttilän vesihauteessa peltipurkissa.

2. Leikkasin vanulapun kokoisia ympyröitä serveteistä. Huom! Käytä vain ylin ns. kuva kerros, eli mitä ohuempi paperi on, sitä parempi.

3. Laitoin servetin ja vanulapun yhteen ja kastoin pinsettien avulla sulaan steariiniin.

4. Nostin sipsit leivinpaperin päälle kuivumaan.


***

Itse ajattelin kääräistä sipsit vain sellofaaniin, sillä ne ovat sen verran kivan näköisiä, etteivät välttämättä tarvitse mitään erillistä pakettia.


Ainakin tällaisia diy-juttuja löytyy tänä vuonna meidän paketeista! :)



maanantai 6. marraskuuta 2017

7 arkivinkkiä

Oletko koskaan miettinyt, miten niissä toisissa perheissä jaksetaan? Miten he jaksavat päivästä toiseen arkea? Mä luulen, että jokaisella meillä on omat keinot helpottaa arkea ja ajattelinkin nyt jakaa 7 mulle tärkeintä arkivinkkiä. Näiden vinkkiä avulla itse selviän arjesta edes jotenkin kunnialla. Mikä on sun paras arkivinkki?


***


Ennakointi
Iltaisin katson vaatteet valmiiksi, niin itselleni kuin Alisallekin. Alisalle saatan laittaa myös ulkovaatteet valmiiksi, ettei Samulin tarvitse aamulla pähkäillä niiden suhteen. Valmistelen myös ruokia etukäteen, siitä olenkin kirjoittanut aiemmin. On vaan helpompaa kun voi pakastimesta kaataa pilkotut kasvikset suoraan keittoon tai muuta. Ennakointi säästää aikaa etenkin aamuisin, sillä itse olen kävelevä zombie, joka ei jaksa ajatella yhtään. Usein mulla on myös aamupala valmiina kaapissa, mistä nappaan sen laukkuun ja syön töissä.





Kaaoksen välttäminen
Viikkosiivous ei ole mun juttu. Saatan ehkä kerran kuukaudessa pitää sellaisen päivän, että siivoan perusteellisemmin, mutta muuten viikon siivoilut suoritan eri päivinä vähän kerrallaan. En halua raataa niska limassa, mutta haluan nauttia siististä kodista. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla tiptop, tämä on kuitenkin koti. Koska siivoan vähän joka päivä, meille ei pääse syntymään hirvittävää kaaosta. Yritän myös pitää kodin tavaramäärän kohtuullisena, jotta siisteyden ylläpitäminen olisi helpompaa. Mun mielestä kotona kannattaa säilyttää sellainen siisteystaso, ettei kotiin ärsytä tulla.


Lempimusiikki
Mikä on sun voimabiisi? Kuunteletko työmatkalla vai yksin kotona? Mä kuuntelen työmatkoilla autossa, siivotessa ja joskus illalla ennen nukahtamista. Hyvä musiikki tuo hyvän fiiliksen!


***



Pieni hetki omaa rauhaa
Edes hetki ihan omaa rauhaa. Oli se sitten työmatkalla, töissä kahvitauolla tai illalla lasten mentyä nukkumaan. Yleensä iltaisin mulla on aikaa makoilla sohvalla viltin alla ja katsoa vaikka telkkaria.






Pieni apuri
Myönnetään, pyydän helposti Alisaa hoitamaan jonkun pienen homman tai auttamaan minua jossain kotityössä. En tietenkään pakota, mutta monista kotitöistä on tullut meidän yhteisiä arkihetkiä. Kotityöt ei tunnu niin raskailta kun niitä tekee yhdessä. Eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa kun kotitöiden lomassa voi antaa huomiota lapsellekin. Ripustamme yhdessä pyykkiä tai tyhjennämme astianpesukonetta. Nykyään Alisa myös auttaa ruoanlaitossa mielellään. Kyllä Alisasta monesti on ihan apua, toki joskus on tilanteita, että pääsisin helpommalla jos tekisin vain itse, mutta toisaalta taas haluan kannustaa Alisaa auttamaan ja opettelemaan uusia taitoja. Myös omien lelujen kerääminen kuuluu Alisan tehtäviin ja yleensä se ihan hienosti onnistuukin.


***



Arjesta vähän kivempaa lapsellekin 
Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Tehdään vaikka ruokaa yhdessä, tämä onnistuu taaperonkin kanssa. Tai pidetään peli-ilta. Joskus riittää ihan se, että iltapuuro syödään kynttilänvalossa. Usein arki tuntuu meistä aikuisista raskaalta, ainakin meidän perheessä aikuisten arki on hitusen raskaampaa, jotta Alisan arki olisi kevyempää. Ei arki kuitenkaan aina ole lapsellekaan kevyttä, vaikka tekisi parhaansa, siksi siitä kannattaa tehdä joskus vähän kivempaa.






Pieni arkiluksus
Kuohuvaa ja vaahtokarkkeja vaahtokylvyssäkö? Ei minun elämässäni, mutta entä sitten ihan vaan kuuma suihku rauhassa, salassa syöty suklaa, uusi huulipuna tai jokin muu pieni mukavuus. Itse ostin laivareissulta viimeksi uuden voiteen, jonka tuoksu on huumaava, jo sen levittäminen suihkun jälkeen puhtaalle iholle tuntuu luksukselta.


***

Näillä vinkeillä minä itse lähden uuteen arkiviikkoon!
Ihanaa arkea myös teille! <3

perjantai 3. marraskuuta 2017

Kohtauksia neuvolassa

Tiedättekö. Mä olen aina päässyt hirveän helpolla. Alisa on vauvasta saakka ollut äärettömän helppo ja kiltti lapsi. Sellainen, joka on aina lähes aina tyytyväinen ja iloinen. Kyllä häneltä omaa tahtoa löytyy ja paljon löytyykin. Siitä ei ole kyse.

Kolmevuotisen äitiystaipaleen aikana olen oppinut tietenkin lapsestani paljon, tunnistan hänessä erilaisia asioita. Olen oppinut tuntemaan hänen temperamenttiaan, jossa on paljon samaa kuin omassa temperamentissani. 

Ollessani lukiossa psykankurssilla tunnistin itsestäni yhden piirteen: en pidä yllättävistä käänteistä. En olekaan vain hankala ihminen vaan minulle on helpointa aina tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Se on osa temperamenttiani. Tämän oivalluksen jälkeen olen osannut paremmin käsitellä myös omia tunteitani. 

Tunnistan tämän saman piirteen Alisassa täysin. Hänkään ei ole omimmillaan silloin kun tapahtuu jotain äkillistä ja arvaamatonta. Minun on ollut helppo ymmärtää tätä piirrettä, koska olenhan itse samanlainen. Meillä onkin kotona tapana aina aika tarkkaan käydä läpi miten päivä etenee tai mitä mahdollisesti tapahtuu tulevina päivinä. Kerron kuka vie päiväkotiin, kuka hakee, mihin mennään viikonloppuna ja niin edespäin. Tällä tavalla ennakoimalla tilanteet eivät yleensä tule Alisalle yllätyksenä ja kaikki menee hienosti.

Olin varannut meille neuvolaan ajan kun kolmevuotissyntymäpäivät oli vietetty. Neuvolasta kerrottiin aikaa varatessa, että ensin Alisa tekisi ilman minua tehtäviä ja sen jälkeen juttelisimme vielä Alisasta yleisesti yhdessä. Päätin valmistella Alisaa kertomalla, että hän menisi ensin kahdestaan hoitajan kanssa ja minä odottaisin sen aikaa ulkopuolella. Kerroin tehtävistä ja totesimme yhdessä, että ne varmasti sujuisivat oikein hyvin, ei tarvitse jännittää.

Menimme neuvolaan ja Alisa sai hetken leikkiä leikkipaikalla, kunnes hänet kutsuttiin huoneeseen. Hymyillen hän meni huoneeseen, ei mitään ongelmia. Hetkisen kuluttua hän tuli riemuiten ulos huoneesta hakemaan minua. "Me tehtiin tehtäviä, oli kivaa!"

Huoneessa Alisa kertoi miten oli tehty tornia ja hypitty, hienosti piirretty ja tehty muita tehtäviä. Hoitaja yhtyi kertomukseen ja kertoi kaiken menneen mallikaasti. Enää olisi vain jäljellä pituuden ja painon mittaus.

Pituus meni hienosti, Alisa seisoi selkä suorassa ja mittaa oli tullut huiket 10 senttiä vuodessa. Sitten pyydettiin riisumaan vaatteet ja siihen tuli totaalinen stoppi. Mietin hiljaa mielessäni, että "hei uhma! Päätit sitten hypätä kelkkaamme tuolta neuvolan leikkipisteeltä, sillä en juurikaan ole sinuun aiemmin törmännyt!" Olin unohtanut kertoa, että neuvolassa punnitaan, jos olisin kertonut sen Alisalle aiemmin, ehkä se olisi sujunut paremmin? Tai ehkä huoneessa oli hieman kylmä hän ei siksi tahtonut riisua vaatteita. Mistä näistä lapsen ajatuksista aina tietää, mutta jokin siinä mättäsi.




Eipä siinä enää kauniit pyynnöt ja puheet auttaneet kun tilanne oli lähes karannut käsistäni. Saimme vaatteet riisuttua ja Alisan rauhoitettua syliini. Päädyimme punnitsemaan Alisan sylissäni ja lopulta hänenkin paino selville saatiin (ja samalla muuten omanikin, jaiks....) Painoa oli vuodessa tullut Alisalle vajaa kolme kiloa.

Ei mennyt kuin Strömssössä, mutta kaikki mitat saatiin kuitenkin otettua. Vaikka on toki hyvä oppia sietämään myös yllättäviä tilanteita niin tämä vahvisti omia fiiliksiäni siitä, että todellakin jatkamme sitä ennakoimista ja asioiden läpikäyntiä jo etukäteen, monet raivarit on varmasti siten vältettävissä. Joskus toki tapahtuu asioita joihin ei voi/osaa/muista varautua ja silloin saattaa käydä näin, mutta ei sekään lopulta ole vaarallista. Tietenkin erilaiset tunteet kuuluvat kehityksen ja on hyvä, että sekä lapsi sekä vanhemmat oppivat niitä käsittelemään.

Ehkei neuvolassakaan saatu meistä traumoja ja neuvolakorttiin kirjoitettu tekstikin oli varsin mukavaa:

Reipas tyttö. Tehtävät sujuvat mukavasti, taitavasti piirtää. 
Kasvu hyvää, iho siisti. Syö monipuolisesti, ruoka maistuu hyvin.
 Puhe selkeää ja monipuolista. D-vit +. 
Asiat kunnossa.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

En osta lapselleni leluja

Kuulostaa karulta ja ehkä siinä on oikeasti aavistus värikynää. Toki mä joskus ostan, pääsääntöisesti kuitenkin vain jouluna tai syntymäpäivänä. Vierastan hieman sellaista kulttuuria, että jokaiselta kauppareissulta pitäisi saada jokin uusi lelu. Siihen on parikin syytä:


Haluan, että Alisa oppii arvostamaan saamiaan lahjoja.

En jaksa käydä jatkuvasti läpi turhia leluja, enkä halua kerryttää lelukaaosta meille.

Leluja kertyy muutenkin tarpeeksi.


Alisa ei todellakaan elä lelujen niukkuudessa, kyllä niitä tulee lahjaksi ihan tarpeeksi. Ja totta kai, kyllä lapsella kuuluukin olla leluja. Alisalla on jonkin verran myös minun vanhoja leluja, uusimpana hittinä on mun vanhat barbit. Salaa tykkään kyllä leikkiä niillä itsekin. Alisa on rauhallinen leikkijä, hän ei koskaan ole tuhonnut leluja ja osaa leikkiä niillä nätisti, siksi olen turvallisin mielin uskaltanut antaa myös niitä vanhempia leluja hänelle käyttöön.





Pidän tärkeänä myös sitä, että kaikki lelut mahtuvat paikoilleen, eikä jokainen nurkka tursua leluja. Harva lapsi leikkii kaikilla leluillaan, ainakaan yhtäaikaa. Meillä suosikkeja tällä hetkellä on esimerkiksi barbit ja nuket, keittiöleikit sekä erilaiset pelit. Suurin osa leluista on tietenkin Alisan huoneessa ja nyt isompana Alisa viihtyy siellä hyvin myös itsekseen. Koska olohuone-keittiö ja Alisan huone sijaitsevat eri kerroksissa löytyy olohuoneestakin korillinen leluja.


Ei vain hetken huumaa


Kuten sanoin, ostan toki lahjaksi välillä leluja, yritän kuitenkin aina ostaa Alisalle sellaisen lahjan, että se todella on mieleinen ja tiedän kiinnostuksen riittävän yhtä päivää pidempään. Viimeksi nyt syksyllä ostimme Alisalle syntymäpäivälahjaksi trampoliinin hänen huoneeseensa sekä Ti-Ti nallekokoelmaan Tau-Nallen, ne ovat kyllä olleet oikeinkin onnistuneet valinnat. Joululahjaksi olen hieman suunnitellut puolapuiden hankintaa ja uskon, että niistäkin irtoaa iloa pitkäksi aikaa.

Sen lisäksi, että pyrin useimmiten miettimään sellaisia leluvalintoja, jotka eivät ole vain hetken ilo, kiinnitän huomiota myös kestävyyteen. Haluan valita sellaisia leluja, jotka kestävät leikkimistä, sillä sitä vartenhan ne on. Toivoisin, että jokainen lelu kestäisi leikkimistä vielä meiltä eteenpäinkin.

Toistaiseksi Alisa ei pyydä jokaista hittilelua omakseen, vaan on hyvinkin tyytyväinen leluihinsa. En tiedä, millaiseksi tilanne muuttuu kun Alisa kasvaa isommaksi, kenties paine päiväkodista/koulusta kasvaa suuremmaksi? Millaisia kokemuksia teillä on isompien lasten kohdalla? Jännityksellä odotan.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Päivä aalloilla - Megastar auton kanssa

Perheblogien neljättä tapaamista tänä vuonna vietettiin meren aalloilla Tallink Megastar -laivalla. Reissu oli mulle nyt kolmas tällä uudella aluksella ja ehdottomasti tykkään sen tyylikkyydestä ja tarjonnasta!


Megastar ostosmatka - autolla suoraan talliin


Mulle tarjoutui mahdollisuus ottaa auto mukaan risteilylle. Kyseessä oli siis Tallink Megastar ostosristeily, eli viiden tunnin Helsinki -Tallinna -Helsinki risteily. Hieman jännitti etukäteen, sillä ensimmäistä kertaa jouduin ajamaan laivaan yksin, mutta selvisin! Emme poistuneet laivasta ja autonikin sai kätevästi olla koko reissun ajan parkissa! Miten helppoa! 

Aina Helsinkiin matkatessa mua stressaa parkkipaikkojen metsästys. Toki satamassa on hyvät parkkitilat muutenkin, mutta arvostin kyllä sitä, että sain vaan ajaa autolla laivaan ensimmäisten joukossa. Megastar ostosristeilylle osallistuvat saavat vielä pysäköintipaikat suoraan ostosmaailman läheltä, että ostokset yms. on helppo käydä nakkaamassa autoon ja jatkaa risteilyä ilman suuria kantamuksia. Koin myös helpoksi kun sain jätettyä ulkovaatteet autoon. Unohdimpa ensin läppärinikin autoon, mutta sen nouto sujui alle minuutissa.


Megastar


Megastar ostosreissulla autotalliin pääsee kesken risteilynkin ja se juuri teki hommasta todella helppoa, kyseessä ei siis ole ihan perinteinen autokansi vaan nimensä mukaisesti enemmänkin autotalli. Etenkin jos haluaa tehdä hiemankin isommat ostokset, kannattaa valikoima katsastaa etukäteen ja halutessaan tilauksenkin voi tehdä etukäteen. Voi kumpa olisimme tienneet tämän kesällä hääjuomia hakiessa! Jos aikoo tehdä yli 400€ ostokset auton kanssa, kannattaa hyödyntää 30€ hyvitys ja täyttää tilauslomake etukäteen.

Itse lähdin tällä kertaa hieman sillä asenteella, että katselen hieman joululahjoja ja muutama lahja tarttuikin mukaan. Megastar on kyllä todellinen shoppailualus, sillä valikoima on mielestäni muita laivoja laajempi ja jakautuu kahteen kerrokseen. Punaviinin ystävänä tykkään myös laivan viinivalikoimasta ja parilla pullolla tulikin täydennettyä varastoja.


Megastar

Megastar


Megastar: vaivaton päivä laineilla



Kehittämispäivä Megastar -laivalla oli muutenkin onnistunut: koko matkaa leimasi helppous ja mukavuus. Kun olin ajanut auton talliin, siirryin laivan Comfort loungeen, missä meille oli katettu aamupalaa. Comfort loungessa on muutenkin tarjolla naposteltavaa ja juomia. Comfort lounge tuntui olevan suhteellisen suosittu, mutta meille oli varattu oma rauhallinen kokoustila.

Kehittämisen lomassa kävimme tietenkin myös kiertelemässä ja ruokailemassa laivan buffetissa. Minä olen juuri sellainen, joka rakastaa laivan buffettia, eikä Megastar jää tässäkään huonommaksi, vaikka buffetin sisältö onkin hieman suppeampi kuin varsinaisilla risteilyaluksilla.


Megastar

Megastar


Kuten olette ehkä huomanneet, nämä päiväristeilyt on mun juttu. Tykkään niistä enemmän kuin vuorokauden risteilyistä. Tämä ostosmatka oli kyllä yksi suosikkejani, juuri tuon auton takia, se teki nimittäin päivästä todella vaivattoman. Mikäli Tallink Megastar ei ole sinulle vielä tuttu, kannattaa tutustua mun aikaisempiin postauksiin aiheesta:



*Toteutettu yhdessä Perheblogien ja Tallink Silja kanssa*