Minun, sinun vai meidän rahat?

Maanantaina Marja Hintikka Livessä puhuttiin rahasta. Minun ja sinun rahat vai meidän rahat? Omat tilit vai yhteinen tili? Kuka maksaa ja mitä?

Tulin ohjelmaa katsoessani miettineeksi meidän perheen raha-asioita. Meillä on yhteisestä asuntolainasta huolimatta omat tilit, eikä käyttöoikeuksia toistemme tileille, erilliset rahastotilit ja luottokortit. Ainoa tili mihin meillä molemmilla on käyttöoikeus on Alisan tili. En osaa kuvitella meidän tilanteeseen sopivampaa ratkaisua.

Olemmeko sitten tietämättömiä toistemme rahoista tai täysin itsenäisiä rahankäyttäjiä? Ei.

Kyllä mulla on vapaa pääsy Samulin tileille, mikäli tarve ja olemme yleisesti aika hyvin tietoisia toistemme tilien saldoista. Tämä on meille sopiva ratkaisu koska tienaamme lähes yhtä paljon. Molemmat maksavat henkilökohtaiset laskunsa itse, kuten puhelinlaskut. Yhteiset laskut jaetaan tasan, vakuutukset, hoitopäivämaksut, laina, vastike... Ei sentilleen, mutta tasaisesti. Molemmille jää suurinpiirtein yhtä paljon rahaa käyttöön, josta minä ostan ruoat ja Samuli vastaa suurimmaksi osaksi bensakuluista.

Isoimmat hankinnat ostamme puoliksi ja toki isommista henkilökohtaisista ostoksista neuvottelemme yhdessä, jokaisesta lastenvaatteesta tai sisustusjutusta en kyllä pahemmin kysele, samoin kun Samuli ei sen suuremmin omista pienemmistä hankinnoista kysele lupia.

Tiedän olevani raha-asioissa hyvin itsenäinen, pidän tärkeänä, että voin itse rahoittaa omat menoni. Kuitenkin aikana jolloin meillä on ollut epätasaiset tulot, toinen on luonnollisesti kantanut suuremman vastuun taloutemme ylläpidosta. Kun minä olin kotihoidontuella, oli luonnollista, että Samuli maksoi suuren osan laskuistamme ja menoistamme. Olen joutunut nielemään ylpeyteni itsenäisyydestä muun muassa silloin kun puhelimeni kotiäitiaikoina hajosi, eikä minulla juuri siinä hetkessä olisi ollut rahaa uutta puhelinta ostaa, Samulille taas oli itsestään selvää, että hän auttaa puhelimen hankinnassa.

Meidän perheessä ei riidellä rahasta. Ehkä sekin kertoo omaa kieltänsä siitä, että ratkaisumme raha-asioiden suhteen on meille oikea. Kulutustottumuksemme ovat muovautuneet samaan suuntaan ja puhumme raha-asioista avoimesti. Kun pennejä ei tarvitse laskea tismalleen tasan ja käyttöön jää molemmille yhtä paljon, ei ole syytäkään riidellä. Olemme liian suurpiirteisiä laskujen, kuittien ja muiden menojen laskemiseen tismalleen tasan, excel-taulukko menoista ja tuloista aiheuttaisi enemmän harmia kuin hyötyä. Tuntuisi todella hassulta jos meillä olisi kokonaan omat rahat emmekä olisi tietoisia toistemme rahatilanteesta. Yhtälailla yhteinen tili ei ole meidän juttu, taidamme olla liian itsenäisiä siihenkin.

Lähtökohtaisesti kotitaloutemme rahat on yhteisiä, olisihan se epäreilua jos esimerkiksi toinen eläisi hulppeasti ja toinen venyttäisi senttejä, perheessä kun yleensä ollaan samassa veneessä. Minulle tärkeää on myös se, että molemmat katsovat raha-asioissa tulevaisuuteen ja siksi meillä molemmilla on samanlainen säästöjärjestelmä.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että raha on huono syy riidellä. Parisuhteessa itsekkyys on ylipäätään aika huono asia, näin myös yhteisen talouden raha-asioissa. Sinällään rahan määrällä ei ole merkitystä, pitää vaan löytää omaan perheeseen sopivat käytännöt sekä oikea tasapaino. Koska tilanteet elämän aikana muuttuvat välillä suuntaan ja toiseen, joustavuus raha-asioissa on tarpeen.

Eli kyllä, meillä on minun, sinun ja meidän rahat ja se on meille paras ratkaisu. :)