Kun sinä pelastit päiväni

Sataa kaatamalla, juoksen töistä autolle ja autolta taas päiväkotiin. Muutamien kymmenien metrien matkalla kastun läpi asti, ai mikä sateenvarjo? Vannon ostavani sen asap.

Tarkoitus oli päiväkodilta lähteä suoraan kauppaan hankkimaan loput synttäritarvikkeet. Märät vaatteet, taapero ja kaatosade ei houkuttele kauppareissulle, joten päätän lykätä kauppareissua johonkin toiseen hetkeen, vaikka tiedän, että sitä on lähes mahdotonta ympätä mihinkään järkevään väliin loppuviikolla.

Itsekkäästi laitan tekstaria Samulille, jos hän voisi tulla aikaisemmin kotiin, vaikka hänellä on illalla työpalaveri. Mun olisi vaan pakko päästä kauppaan.

Vaikka lupasin, etten ottaisi stressiä synttäreistä, pieni peikko hiipii mieleeni, millä hitsillä hanskaan kaiken kun perjantaina on iltavuorokin...

Puhelin piippaa, huomaan nuoremman siskoistani snäpänneen minulle. Varmaan jokin hassun hauska kuva, ajattelen. "Onko teillä kauhea paniikki vai voisinko tulla jo perjantaina avuksi?"

On, on paniikki, mutta tule, tule pliiiiis! Muistan pihatalkoot perjantaina, joihin Samulin pitää osallistua, lastenvahti tulisi kuin taivaasta tähän väliin. Saisin leipoa rauhassa. Melkein tirautan kyyneleen onnesta.

Kello hiipii jo pitkälle yli kahdeksaa ja otsalohkossani tykyttää taas. Samulia ei näy eikä kuulu. Pikaisella vilkaisulla Googlesta mikään isoista kaupoista ei ole yli yhdeksään auki. V*tuttaa. Menen laittamaan Alisaa nukkumaan kun kuulen avaimen vääntyvän lukossa. Samuli syöksyy yläkertaan ja lähettää minut matkaan kuin pikaviestissä konsanaan. Pinkit kumpparit jalkaan ja baanalle.

Ostoksia on paljon ja tietenkään minulla ei (taaskaan) ole kolikoita kärryä varten, tyydyn vedettävään koriin. Valmiiksi laadittu kauppalista helpottaa, vaikka kärry on äärilleen täynnä. Tuoreita vadelmia! Kaupassa ei ole tuoreita vadelmia, synttärit on pilalla! Kuka oikeasti olettaa, että kaupassa on tähän aikaan vuodesta tuoreita vadelmia, idiootti. Otan pakkasesta, kelpaahan nekin varmasti.

Menen kassalle muutamaa minuuttia ennen sulkemista. Kassaneidin lemppari asiakas! Lataan hirmuiset ostokset kassalle ja mua hävettää. Hävettää olla näin viime tingassa isojen ostosten kanssa. Kassaneiti ei tervehdi, se vihaa mua kun mulla on nää ostokset. Yhtäkkiä kassaneiti hymyilee ja puhuu iloisesti, mitä ihmettä! Samalla tajuan selvinneeni. Minä ehdin käymään kaupassa, kaikki on ehkä hankittu. Voiko olla niin, että ehdinkin saamaan kaiken valmiiksi?

Pieniä asioita, pieniä tekoja - mutta kun niitä on monta ja monelta ihmiseltä, siitä tulee jotain suurempaa.

Sinä pelastit päiväni.