torstai 30. kesäkuuta 2016

Teeskentely - nykymaailman vitsaus?

Suosikkibloggaajasi hehkuttaa puolisoaan ja elämäänsä jatkuvasti kirjoituksissaan, vähintäänkin ylistää. Seuraavassa postauksessa hän kertoo eronneensa puolisostaan pitkän mietinnän päätteksi. Vähän ristiriitaista, eikö? Tämä kuvitteellinen tilanne saattaa monille olla tuttu myös Facebookista, jossa seinällä hehkutetaan omaa puolisoa ja elämä on niiiiin vaaleanpunaista hattaraa että.. Seuraavassa hetkessä ollaan erottu.

Tai seuraavanlainen tapaus: elämä on niin ihanaa, lapset on niin ihania, kaikki on hattaraa, yksisarvisia ja sateenkaaria. Paitsi et oikeesti sitä miettii miten jaksaa seuraavaan päivään kun on niin väsynyt ja kaikki tuntuu raskaalta.

Tai vielä yksi tapaus: merkkivaatteet itselle ja lapselle, desing huonekalut, uudet autot, matkoja... Oikeasti on pankkiin tappiin asti lainaa, samoin pariin luottofirmaan, äidille velkaa ja vähän parille kaverille. Paras selitys tekosyy, minkä olen kuullut: Mitä naapuritkin ajattelee, jossei olekaan sitä kaikkea?

Milloin kaikesta tuli tällaista teeskentelyä?

Pata kattilaa soimaa


Koska en itse ole sen parempi ihminen, onhan tuohon teennäisyyteen tullut itsekin joskus sorruttua, mutta jälkeenpäin ajateltuna se vain vahvistaa teoriaani: sillon ei todellakaan kaikki ollut siinä parisuhteessa hyvin. Oman onnellisuuden kannalta tietynlainen rehellisyys, vähintään itselleen, taitaa olla välttämätöntä. Ei mikään päälle liimattu kiiltokuva tuo onnellisuutta. Päinvastoin, teeskentely on raskasta. On raskasta esittää jotain sellaista mitä ei ole olemassakaan.

Kuka sitten jaksaa lukea pelkkää valitusta toisen elämästä? Ei varmaan kukaan. Paitsi joku joka saa jotain tyydytystä siitä, että toisella menee huonosti. Ei mun mielestä someen tarvitse jakaa niitä kaikista ikävimpiä asioita omasta elämästä tai parisuhteesta, ne kuuluu ihan vaan sinne omaan elämään ja parisuhteeseen. Niiden ikävien asioiden päälle ei kuitenkaan tarvitse liimata kiiltokuvia kuoreksi.

Olen miettinyt monesti, onko trendi tosiaan mennyt nykyään siihen, ettei riitä enää että olet sellainen kuin olet ja elämä on sellaista kuin se todellisuudessa on, eli likaisia sukkia sohvalla, leivänmuruja pöydällä ja villakoiria sängyn alla. Tai sellaista se ainakin meillä aika usein on. :)

Aitoja asioita ja hetkiä


Lapset on meitä aikuisia edellä tässä(kin) asiassa, nimittäin lapsissa on ihan parasta se, etteivät he teeskentele. He ovat juuri sellaisia kuin oikeasti ovat ja siksi juuri niin ihania! :)


Kuva: Sanni Laine

Tähän loppuun ajattelin jakaa pari taatusti aitoa asiaa meidän elämästä:

* Joskus ärsyttää kun Samuli riisuu ne likaiset sukat sohvalle.. ..ja unohtaa siihen. *
* Joskus ärsyttää myös se kun Samuli ei muista siivota leivänmuruja pöydältä. *
* Huutokauppakeisari on ihan sairaan hyvä ohjelma, katon sitä aina kun vaan ehdin.*
* Joskus ei vaan jaksa! Sillon mennään sieltä mistä aita on matalin. Kuten eilen, nukutin Alisan viereeni meidän sänkyyn, koska omaan sänkyyn meneminen oli taistelua ja mua väsytti. *

Ollaan aitoja, eikä teeskennellä! Ollaan hyviä just sellasina kun ollaan! :)

4 kommenttia:

  1. äärettömän hyvä kysymys - ja hauskanen kuva; kuvan päähenkilö ei ainakaan teeskentele yhtään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja ei todellakaan, sieltä tulee aina rehellinen vastaus. :D

      Poista
  2. Tosi hyvä kirjotus! Just mietiskelen ihan näitä samoja juttuja.. Ja ihana tuo Alisan kuva<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, arvelinkin että monet ovat pohtineet samaa..:) On kyllä melko onnistunut otos Alisasta. :D

      Poista

Jätä toki kommenttia! :)