Mun harrastus vol. 1

Jokamiesluokka, eli jokkis. Se on mun laji tai ehkä voisi jo todeta elämäntapa. Onhan se ollut mun elämässä läsnä koko tän 24 vuotta. Päätin kirjoittaa teille siitä nyt infopläjäyksen näin Jokkisristeilyn kunniaksi.

Wikipedia määrittelee jokamiesluokan kutakuinkin seuraavasti:

"Jokamiehenluokka on suomalainen AKK:n alainen autourheilulaji. Autot ovat pääasiassa takamoottorisia Fiateja ja VW Kuplia, mutta etu- ja kardaanivetoiset autot (esimerkiksi Saab, Ford, Opel ja Volvo) ovat myös näkyvästi esillä lajissa. Jokamiesluokka pyritään pitämään edullisena.

Yksi jokamiesluokan erikoistekijä on autonmyynti. Kilpailun jälkeen auto pitää myydä, jos siitä tehdään ostotarjouksia. Autojen kilpailumyyntihinta on 1400 euroa joka pitää autojen rakentelua ja virittelyä kurissa hinnan kustannuksella. Jokainen kuljettaja ilmoittautuessaan kilpailuun sitoutuu samalla myymään autonsa tuohon hintaan kilpailuun kuuluvan ostotarjousmenettelyn puitteissa. Ostotarjouksen saavat tehdä kilpailuun osallistuvat kilpailijat ja muutkin henkilöt, joilla on jokamiesluokkaan oikeuttava kilpailulisenssi ja JM-tutkinto. Mikäli samasta autosta on tehty useampi tarjous, ratkaistaan auton ostaja eli uusi omistaja arvalla.

Mukaan pääsee nuorten luokkaan jo sinä vuonna kun täyttää 15 vuotta, suoritettuaan JM-tutkinnon, jolloin nuorelle anettaan debytanttikortti. Nuorten luokassa sekä pojat että tytöt ajavat yhdessä. Tutkinto täytyy uusia viiden vuoden välein.
Radat ovat joko sora-asfaltti tai koko-asfalttiratoja ja talvisin ajetaan järvien jäällä tai maalle jäädytetyillä radoilla. Osallistujamäärät vaihtelevat 100-900 osallistujan välillä. Vuodessa on kilpailuja noin 100 ympäri Suomea. Suomenmestaruudesta taistellaan yleisessä, naisissa, nuorissa sekä joukkueittain."

Tässä tulossa uutta kilpuria keväällä 2015

Tämmönen se oli sitten pari viikkoa edellisen kuvan jälkeen. Tää auto oli automessuilla esittelyssä.

Mun isä on harrastanut jokkista jo 30 vuotta ja siksi olenkin eksynyt lajin pariin jo ihan lapsena. En tainnut olla kovinkaan vanha kun aamuisin omatoimisesti heräsin ja odotin isää eteisessä reppu selässä.  Kierrettiin isän kanssa parhaimmillaan 30-40 kisaa vuodessa.

Aloin harjoittelemaan jo monta vuotta ennen kuin täytin 15. Aluksi ajoin radalla ihan vanhalla siviiliautolla, mutta jossain kohtaa isän mielestä mun vauhti oli liian kova, joten sain ensimmäisen jokkisautoni, jossa oli asianmukaiset turvakaaret. Tällä kuplavolkkarilla mä tahkosin sitten treeniä ja ensimmäiset kisanikin. Valitettavasti se alkoi lopulta oleen niin mätä, että iskä halus paalata sen mun turvalisuuteen vedoten. :D Luultavasti jokkis on säästänyt mut monelta nuoruuden hölmöilyltä, koska se oli ihan perus kun kaverit kyseli kotibileisiin, niin mä sanoin etten voi tulla kun on kisat.

Tämä ei ole se legendaarinen mun ensimmäinen kupla, mutta ensimmäisiä kuitenkin. Tällä ajoin monta vuotta.

Perusolettamus jokkiksesta tuntuu olevan, että se on sama kuin romuralli. Joskus se ärsyttää, enkä jaksa paljoa selitellä mun harrastuksesta. Vastaan toki ja kerron jos joku kysyy. Kouluaikoina vähän häpeilin mun harrastusta, koska osa piti sitä vähän outona. Pojat usein kyseli enemmän ja olivat kiinnostuneita mun harrastuksesta. Välillä tuntui, että monia ihmetytti juuri se, että mä olen tyttö ja harrastan sellasta poikien lajia. Mut mä oonkin ylpee jokkismimmi ja suoriuduin vaivattomasti muun muassa autokoulusta ja inssistä ja osaan peruuttaa traileria taatusti paremmin kun moni mies, että on siitä harrastuksesta ollut jotain hyötyäkin. :D

Mulla on aika paljon tuttuja ja kavereita jokkiksen kautta. Löysinhän mä Samulinkin sitä kautta. Näissä määrissä, mitä meidän perheessä harrastetaan, on kyllä melkein pakollista, että molemmat on täysillä mukana touhussa. Miksei se vois toimia niinkin, että toinen on kokonaan "ulkopuolinen", mut meijän tilanteessa en usko siihen. Jos mietitään esimerkiksi tätä mennyttä kautta niin ajoin kymmenkunta kisaa ja olin lisäksi toimitsijana parissakymmenessä kisassa. Harrastus vie niin paljon aikaa, että kesäisin se muu yhteinen aika jäiskin sitten aika vähäiseksi.

Tässä vietetään yhteistä aikaa tallilla, joskus on tehty vähän remonttia. :)

Mun tämän vuoden SM-auto kisavalmiina.

Mulla on ollut viime aikoina hieman motivaatio-ongelmia harrastuksen suhteen. Johtuen osaltaan varmaan siitäkin kun elämään on tullut niin paljon kaikkea muuta. Mua on kohdannut myös huono tuuri tällä kaudella useesti ja se on syönyt niitä motivaation rippeitä. Mä oon ajanut jo niin kauan ja pärjännytkin ihan hyvin joskus, oon luonteeltani kunnianhimoinen, eikä mua sinällään tyydytä huonommat sijoitukset tai pelkkä osallistuminen, haluan pärjätä kisoissa. Kesällä ajattelin jo muutamaan kertaan, että olisko mun osalta sitten tässä. Ne ajatukset sai mut aika surullisiks, koska en ollu koskaan kokenut vastaavaa ja kumminkin niin kauan jokkis on ollut iso osa mun elämää. Pidin syksyn oikeastaan taukoa ajamisesta ja uskon, että se teki ihan hyvää. Nyt mä en enää mieti kovinkaan paljoa lopettamista. Onneksi tässä on vielä talvi välissä ennen kuin kausi alkaa. Uskon, että se motivaatio sitten tulee sieltä kyllä kevättä kohti ja ensi vuonna mennään sitten uudella sykkeellä.

Jos kiinnostaa tietää lajista lisään niin tutustu
www.jokkis.net
AKK
Kuvat on meitsistä vuosien varrelta.

Ajolinjalla 2013.

Mun SM-auto 2013