torstai 22. kesäkuuta 2017

Pojat on poikia - uhkaa tappaa ja hakkaa?

Minä en hyväksy kiusaamista missään muodossa, tosin tämä nyt on tällainen korulause, ei kai kukaan voi oikeasti sanoa, että hyväksyy kiusaamisen? Ymmärrän, että sisarusten tai serkusten välillä on joskus kärhämää tai päiväkotiryhmissä tapahtuu "toi otti mun kädestä" -tapauksia. Jos tuntematon lapsi kiusaa itselleen tuntematonta lasta, siinä kohtaa mun mielestä on todellakin jotain erityisen pielessä. Enkä siis todellakaan tarkoita, että tutun lapsen kiusaaminen olisi oikein, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Kun mun lapseni ensimmäisen kerran joutui oikeiden kiusaajien hampaisiin, siinä meinasi itsellekin tulla neuvoton olo.

Meidän Helsingin reissu sai hieman ikävämmän päätöksen kun päädyimme yhteen keskustan leikkipaikoista. Leikkipaikalla oli paljon lapsia, ja osa heistä kuului selvästi samaan päiväkotiryhmään, joka oli puistossa ulkoilemassa. 

Ehdimme olla puistossa hyvässä lykyssä minuutin kun Alisa kiipesi liukumäkeen. Tässä kohtaa kolmen lapsen ryhmä arvioni mukaan 3-4 -vuotiaita lapsia juoksi kohti samaa telinettä, yhden huutaessa "hyökkäykseen!" Nämä minitorpedot piirittivät Alisan liukumäkeen ja yrittivät pudottaa lapseni sieltä alas.

Ehdin tilanteeseen väliin ja sain Alisan turvallisesti pois liukumäestä niin nämä kolme painajaista juoksevat meitä kohti lapiot ojossa yhden huutaessa "tapetaan noi!" Mä olin itse hetken sanaton,  siis mitä ne juuri sanoi? Kun saimme molemmat lapion iskuja osaksemme, ojensin näitä rääpäleitä lopettamaan ja menemään pois. Oikeasti mä olisin varmaan halunnut karjua niille niin, että koko tienoo raikuu ja ehkä vähän lyödä takaisin vaikka niillä lapioilla, mutta yritin olla järkevä aikuinen.




Yleensä reipas ja iloinen Alisa oli muuttunut pelokkaaksi ja paniikissa itkeväksi lapseksi, jota sain hyvän tovin lohdutella ja kannustaa uuteen leikkiin. Menimmekin kiipeilytelineeseen ja lupasin pysyä koko ajan ihan lähellä, ettei kukaan pääse kiusaamaan. Kerran tämä kolmikko yritti uhkaavasti lähestyä meitä, mutta he ehkä näkivät mun ilmeestä, miten raivoissani olin ja meinasin jo hurjistua, kunnes he perääntyivät. Yksi lapsista katsoi minua hieman kulmiaan kurtistellen ja epäilen, että siinä oli häivähdys katumusta. Kaksi muuta lasta eivät osoittaneet mitään katumuksen merkkejä ja jatkoivatkin touhujaan kohdistaen seuraavaksi hyökkäyksensä erääseen isään ja tyttäreen.

Monet näiden lasten kiusaamisen kohteeksi joutuneista poistuivat puistosta ja niinhän se menee, kiusattu vaihtaa paikkaa ja kiusaaja saa jäädä vanhaan tuttuun ympäristöön. Hyvässä lykyssä kiusaamisen kohteeksi joutuu sitten taas joku uusi.

Mitä teki päiväkodin henkilökunta? 


Kolme aikuista istui muiden lasten kanssa hiekkalaatikolla, selkä näihin kolmeen lapseen. Siis vahtimatta jäi juuri ne lapset, jotka sitä vahtimista olisi tarvinnut. Yhdeltä hoitajalta sain kuitenkin kerran pahoittelevan katseen kun hän ojensi yhtä lapsista.

Seuratessani hetken lasten toimintaa, aloin ymmärtämään että se sama sirkus tapahtuu joka hemmetin päivä. Sen näki näiden aikuisten sekä niiden muiden lasten käytöksestä. He joutuvat kestämään sitä joka päivä. Ehkä päiväkodissa ollaan voimattomia näiden suhteen? Minä en siis syytä tätä henkilökuntaa, kyllä mä ymmärrän sen toivottomuuden.





Mä olisin halunnut kohdistaa vihani kaikesta tapahtuneesta johonkin. Olisiko mun pitänyt syyttää niitä lapsia? Vai sitä äitiä joka tuli hakemaan yhtä näistä? Vai niitä päiväkodin aikuisia? Vai yhteiskuntaa?

Lapset ovat ehkä tavallista villimpiä. Vanhemmat kenties voimattomia. Päiväkodin keinot ja resurssit ei riitä. Yhteiskunnalta ei ehkä saa apua niin helposti kuin olisi tarpeen. 

Kun kenenkään resurssit ja voimat ei riitä, ummistetaan silmät ja toivotaan parasta? Toivotaan toivotaan ja siihen saakka niiden tulilinjalle osuvien ihmisten pitää vaan kestää. Jos yksi kohtaaminen leikkipuistossa aiheutti tällaista, millaista se on jos joka päivä päiväkodissa joutuisi moisen uhriksi? Vajaa viikko myöhemmin Alisa edelleen kysyy, miksi lapset kiusasivat puistossa? Jaa, mitähän sitä vastaisi.. En tiedä oliko asioilla yhteyttä toisiinsa, mutta episodia seuraavana yönä Alisa näki ensimmäistä kertaa painajaisia niin, että myös me vanhemmat huomasimme sen..

Mietin kyllä, että olisin laittanut suoraan päiväkotiin viestiä, lasten turvaliiveissä kun luki kyllä kyseisen päiväkodin nimi. En laittanut, mutta ei se toki myöhäistä ole vieläkään. Mä olen kyllä aika varma, että siellä on tämä "ongelma" tiedossa. En todellakaan usko, että tämä oli jokin satunnainen episodi.




Toinen mitä mä inhoan kiusaamiseen liittyen on, kun poikien tekemisiä joskus puolustellaan "pojat on poikia" -asenteella. Pojat saavat mun mielestä huonon käytöksen useammin anteeksi kuin tytöt. Pojat voi olla poikia ja lapset lapsia, mutta kiusaaja on aina kiusaaja, oli hän sitten tyttö tai poika.

Mä en tiedä miltä tuntuu olla vuosia kiusaamisen kohteena, mutta kun poru kurkussa suojelin omaa lastani näiltä hirviöiltä, mietin millainen helvetti sellainen vuosien koulukiusaaminen olisi ja miten kukaan lapsi tai vanhempi voi sellaista jaksaa.

Musta olisi mahtavaa todeta tähän loppuun hienoja elämänohjeita, miten kiusaaminen saataisiin loppumaan, mutta en minä ole mikään asiantuntija, enkä edes lopulta tiedä kenen vika se on jos lapsi kiusaa toisia. Ehkä se on monien asioiden summa. Tyydyn kuitenkin toteamaan, että kiusaaminen on perseestä.



Kuvat ei sitten muuten ole mikään sieltä kyseisestä puistosta, siellä mulla oli muuta tekemistä kuin kuvata iloisesti nauravaa lasta...

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pienen budjetin reissu Helsinkiin, osa 2

Lupasinkin teille Miniloma Helsinkiin minibudjetilla -postauksessa, että kerron teille vielä toisen postauksen verran siitä, mitä ehdimme touhuta tuolla reissulla.

Kun heräsimme Hotel Finn -hotellin pehmeästä sängystä, suuntasimme aamupalalle. Hotelliin ei sisältynyt aamupalaa, mutta avainkorttia näyttämällä aamiaista sai 8,5€ hintaan viereisestä Kiila-ravintolasta. Aamupalan normaalihinta oli n. 10€ ja siihenkin hintaan tuo aamupala olisi ollut edullinen.





Aamupalan jälkeen palautimme hotellin avainkortin ja lähdimme kaupungille. Kävelimme Esplanadin-puistossa ja menimme Kauppatorille odottelemaan Korkeasaaren vesibussia. Bongailimme pienempiä ja vähän isompiakin laivoja odotellessa. Vaikka Korkeasaareen pääsee siltaa pitkin, oli vesibussi meille yksi näistä reissun parhaimmista osuuksista, vaikka se hieman jännää olikin!





Korkeasaari oli näin alkukesästä todella kaunis kukkien kukkiessa. En tiedä miksi, mutta Alisa ei ihan niin paljon kiinnostunut eläimistä kuin olin ajatellut. Karhu ja villihevoset olivat sellaisia, mistä hän piti, mutta esimerkiksi leijona, tiikeri ja apinat olivat sen verran hankalasti havaittavissa, ettei Alisa kiinnostunut niistä. 







Kiertelimme pitkin saarta ja lopuksi leikimme vielä leikkipuistossa seuraavaa vesibussia odotellessa. Kävi meillä myös yksi pieni onnettomuuskin Korkeasaaressa. Riikinkukot tepastelivat vapaana puistossa ja näiden lisäksi siellä oli myös hanhia. Itse pelkään lintuja ja samoin Alisa, vaikka olen yrittänyt kaikin tavoin välttää pelon siirtämistä Alisaan. Olimme penkillä syömässä eväitä kun yksi hanhi kulki vähän liian läheltä ja Alisa meni aivan paniikkiin! Ei auttanut kun napata kimpsut ja kampsut kainaloon ja Alisa syliin. Itseänikin vähän jännitti linnun läheisyys, mutta tiedättehän kun pitää esittää sitä urheaa näissä tilanteissa. Myöhemmin ihailimme kuitenkin riikinkukon esitellessä kaunista pyrstöään meille. Kenties lintupelko joskus helpottaa. :)




Korkeasaaren jälkeen kävimme syömässä kaupungilla ja lähdimme kohti rautatieasemaa. Ehdimme kuitenkin vielä leikkimään yhdessä toisessa leikkipuistossa. Alisasta on tullut suuri kivien keräilijä, joten pitihän nämä Helsingin kivetkin ikuistaa. :D




Aikamoisen raskas reissu vauhdikkaan taaperon kanssa, mutta oli meillä kivaakin. Oli ihana olla reissussa kahdestaan ja oli mukava huomata miten helposti kaikki sujui.

Kokosin vielä tähän loppuun listaa siitä, mitä tämä reissu lopulta maksoi, jos siitä on teille apua matkan suunnittelussa!


Mitä kaikki lopulta maksoi?

Junaliput: 19,80€

Hotelli: 114€
Aamupala hotellin asiakkaille Ravintola Kiilassa 8,50€

Linnanmäki:
Rannekkeet 0€
Avaimenperä: 4,80€ (Alisa osti isomummulta saadulla rahalla.)
Ruoka: 12€

Ipanainen: 1,80€ (smoothie)

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha: 0€

Muumikahvilassa: 6€

Iltaruoka kaupasta: 15€

Vesibussi Korkeasaareen ja takaisin: 6,99€

Pääsylippu Korkeasaareen: 16€

Juomat Korkeasaaressa: 6,50€

Lounas kaupungilla: 23€

Kahvi kioskista: 1,80€

Yhteensä siis 226,19€

Hotelli toki nappasi tuosta suuren osan, mutta yleiseen hintatasoon nähden hotellimme oli edullinen ja hinta-laatusuhde erinomainen. Meillä oli jonkinverran omia eväitä mukana välipaloiksi ja ruoassa olisi varmaan voinut säästää tarvittaessa vielä lisääkin, me kuitenkin nautimme myös siitä ravintoloissa syömisestä. Myös Korkeasaareen upposi yllättävän paljon rahaa siihen nähden, kauanko siellä oltiin. Jos etsii edullisempaa kohdetta niin suosittelisin ehkä Suomenlinnaa tai kenties jotain kotieläinpuistoa. Se toki pelastaa vielä paljon, että moniin paikkoihin Alisa pääsee ilmaiseksi ja välillä jopa syökin vielä ilmaiseksi. Yhden pienen lapsen kanssa budjetti on mahdollista pitää suhteellisena matalana, mutta jos on useampia isompia lapsia, niin kyllä nämä tällaiset reissut aika kalliiksi tulevat, eikä niitä normaali perhe varmasti voi kovin montaa kesässä tehdä.

Tykkäsittekö näin tarkasti listatusta reissupostauksesta? Oliko siitä teille apua vai onko teille ihan sama mitä loma maksaa? Mielenkiinnosta kyselen, koska omasta mielestäni oli kiinnostavaa listata, mitä kaikkea sitä lopulta tulikaan tuhlattua. :)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesäaamu maalla

Mun suosikkiasioita kesässä on kyllä ehdottomasti kiireettömät kesäaamut. Etenkin jos on ihan hiljaista ja ainoat äänet mitä kuuluu on luonnonääniä.

Asumme itsekin aika rauhallisella asuinalueella, mutta missään nimessä se ei ole mikään täysin äänetön paikka edes aikaisin aamulla. Onneksi meillä on kuitenkin mökki, jonka hiljaisuudessa saimme sunnuntaina herätä.




Oli todellakin ihan hiljaista, sillä oma pieni termiittimme oli mummilassa yötä. Olimme olleet Samulin kanssa edellisenä iltana syntymäpäiväjuhlissa. Koska juhlat pidettiin lähempänä mökkiä kuin kotiamme, päätimme mennä yöksi mökille.

Hyvässä seurassa aika rientää ja aamuyö oli jo pitkällä kun vihdoin kurvasin automme mökin portista sisään. Vaikka päivä oli ollut kuuma, mökissä oli ihanan viileää. 

Aamupäivällä heräsin kiireettömästi Samulin vielä nukkuessa. Tiesin edeltävien viikkojen olleen raskaita, joten annoin hänen suosiolla nukkua. Laitoin kahvin tippumaan ja muistin, ettei mökillä tietenkään ole maitoa! Ajattelin kuitenkin kahvimakuni olevan nykyään sen verran kehittynyt, että joisin kahvin mustanakin. En ole ollut kahvin suurkuluttaja kovin montaa vuotta vielä.





Hipsin kahvikupin kanssa pihalle ja nautin hiljaisuudesta. Tarkoitus oli tehdä siinä samalla vähän blogijuttuja, mutta yllättäen koneeni ei halunnut toimia, joten päätin käyttää ajan valokuvaamiseen. Mökiltä löytyi paljon kuvattavaa, niin luonnosta kuin esimerkiksi vanhoista tavaroista.







Anoppi oli löytänyt mökin uumenista isoja lasipurkkeja, jotka saamme lainaan häihin ja ne sopivat täydellisesti meidän ajatuksiin. Kaikkea muutakin ihanaa vanhaa tavaraa mökiltä löytyy ja mahdollisesti aiomme niitä lainata häitä varten.




Mulla on paha tapa touhottaa koko ajan eteenpäin. Mietin koko ajan, mitä kaikkea pitää ehtiä tekemään ja stressaan sitä kun loma kohta loppuu kuitenkin. Siksi on kivaa ja tärkeää välillä todellakin pysähtyä ja olla tekemättä mitään.

Samulin herättyä kiertelimme vielä pitkin pihamaata ja kuuntelin Samulin lapsuusmuistoja. Moneen esineeseen liittyi jokin muisto tai tarina. 

Nää on niitä hetkiä, joita sitä vaan välillä tarvitsee. :)

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Miniloma Helsinkiin minibudjetilla

Blogiasioiden tiimoilta sain hyvän syyn lähteä Alisan kanssa Helsinkiin. Teimmekin tyttöjen kesken miniloman viime viikolla.

Meidän on tarkoitus tehdä muutamia reissuja tänä kesänä ja koska budjetti on rajallinen, meillä oli aika pieni budjetti tämän Helsingin reissun kanssa. Hieno reissu kuitenkin saatiin toteutettua ja tässä muutamia hyviä vinkkejä mitä touhuta Helsingissä pienellä budjetilla.

Matkat taitoimme junalla ja etukäteen ostetut liput olivatkin suhteellisen edulliset. Junalla matkustaminen oli muutenkin todella vaivatonta lapsen kanssa.

Emme olleet ihan hirveästi tehneet etukäteen suunnitelmia ja junassa sainkin idean, että ensimmäisenä suuntaamme Linnanmäelle. Jäimme Pasilan rautatieasemalla pois junasta ja kävelimme Lintsille. Rannekkeiden sijaan meille riitti tälläkin kertaa pari ilmaista laitetta ja en voi kylliksi hehkuttaa Lintsiä juuri siitä syystä. Pääsimme hyvin käymään muutamat laitteet läpi ja ne olivat ehdottomasti riittävät tuomaan iloa Alisalle. Muutamissa laitteissa kävimme jopa pari kertaa. Aikaa meillä meni ruokailun kera pari tuntia.





Meillä oli Lintsin jälkeen hyvin aikaa ennen mun palaveria, joten päätin kävellä keskustaan. Alisalle meillä oli toki rattaat mukana, vaikka välillä hänkin käveli mukana.

Kävelimme matkan kiireettömästi ja pysähdyimme aina kun tuli jotain mielenkiintoista tai muuten näkemisen arvoista. Poikkesimme leikkipuistoissa sekä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Suosittelen ehdottomasti juuri tällaista kiireetöntä ja ei niin suunniteltua reissua, sitä tulee poikettua paikoissa joissa ei ehkä muuten huomaisi poiketa!







Kesäaika toi haastetta hotellin valinnassa, nimittäin hotellien hinnat olivat todella korkealla! Äitini ei millään meinannut uskoa kun kerroin hänelle minkä hintaisia hotelleja oli tarjolla, mutta itse etsittyään totesi todellakin, että näin kesällä hinnat ovat pilvissä.

Löysin kuitenkin ihanteellisella sijainnilla ja edullisella hinnalla huoneen kehutusta Hotel Finn -hotellista. Hotelli sopi erinomaisesti yöpymiseen ja sehän oli se meidän pääasiallinen fokus. Huone oli tilava ja todella siisti, myös kylpyhuone oli remontoitu. Huoneen mahtava tehosteseinä teki ilmeestä todella tyylikkään.






Hetken levättyämme hotellissa, lähdimme Stockmannin muumikahvilaan, jossa minun oli tarkoitus tavata pari blogikollegaa palaverin merkeissä. Palaveerasimmekin pari tuntia Alisan leikkiessä muumitavaroilla, loppua kohden toki neidin hermo meinasi katketa raskaan päivän jäljiltä. Meillä oli sen verran kiva päivä, ettei hän malttanut lainkaan nukkua päiväunia.

Palaverin jälkeen meidän oli vielä tarkoitus lähteä syömään, mutta neiti oli sen verran väsynyt, että päädyin ostamaan meille syötävää hotellihuoneeseen. Kyllä vähän huvitti kantaa sushia ja salaattia huoneeseen, mutta ruoka oli hyvää ja sen jälkeen Alisa jo nukahtikin. Ennen nukahtamista Alisa totesi vielä, että olipa raskas päivä, onneksi saan nukkua nääääääin isossa sängyssä. :D




Itse sain vielä muutaman tunnin tehdä rauhassa blogijuttuja ja tuhansien askelien jäljiltä rasittuneet jalat saivat lepoa. Oli ihana pestä auringon paahteen ja pölyn rippeet iholta ja painella nukkumaan hotellin pehmeisiin lakanoihin. 

Aamulla alkoi uudet seikkailut ja niistä lisää toisessa postauksessa myöhemmin tällä viikolla! :)


Välillä mua meinaa nolottaa julkaista näitä meidän reissupostauksia, kun nämä on vähän tällaisia pienen budjetin räpellyksiä, eikä mitään maailmanympärimatkoja. Meille ne on kuitenkin todella ihania ja muistorikkaita reissuja, joten toivottavasti tykkäätte näistä ihan tavallisista reissupostauksista! :)

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Bloggaamisesta katosi ilo

Viime aikoina bloggaaminen on takunnut pahemman kerran. Joka kerta kun avaan blogin niin olen hermoromahduksen partaalla...





Mun tietokone nimittäin sammuilee jatkuvasti! Niiiiiiin raivostuttavaa!


Ei siinä, tekstit pystyn kirjoittamaan kännykällä, mutta viimeistely ja kuvien muokkaaminen..... Parin kuvan käsittelyyn menee ikuisuus kun kone sammuu viisi kertaa ja yhtä monta kertaa joudun sen itse sammuttamaan, jotta se taas toimisi kunnolla.

Mulla on menossa nyt tyhjennys ja päivitys koko koneen osalta, mutta saa nähdä saako siitä kapistuksesta enää toimivaa! Jos ei niin kohta on lähdettävä koneostoksille. Koko koneen päivitys on nyt ainakin auttanut hetkellisesti ja totisesti toivon, että sain sillä jatkoaikaa mun konevanhukselle, juuri nyt olisi muitakin rahareikiä.

Meillä ei konetta juuri muuhun käytetä, mutta bloggaajalle se on aika ehdoton. Toki kännykälläkin pääsisi aika pitkälle, etenkin nyt kun pystyn suoraan kamerasta siirtämään kuvia kännykkään. Jotenkin kuitenkin kaikki tuntuu helpommalta näin tietokoneella tehden. Melkein joka ilta bloggailu päättyy siihen kun painan turhautuneena läppärin kannen kiinni ja totean, että antaa olla sitten!




Totta kai ajatus uudesta tietokoneesta toisaalta myös houkuttaa. Nopeampi ja kenties pienikokoisempi. Olisi kiva jos tietokone mahtuisi kätevästi käsilaukkuun ja sitä voisi tarvittaessa kuljettaa mukana, esimerkiksi silloin kun kuljen blogipalavereissa tai muissa. Tätä nykyistä konetta hankkiessani minulla taisi olla yksi kriteeri: mahdollsimman halpa! Silloin en todellakaan ajatellut, että jossain kohtaa bloggaisin ja tulisin tarvitsemaan konetta lähes päivittäin.

Toivoisin kyllä, että tämä konevanhus kestäisi vielä hetken, mä nimittäin inhoan kaikenlaista tuotevertailua ja ostopäätöksen pohtimista. Etenkin jos kyse on jostain teknisestä laitteesta. Minä en ymmärrä niistä mitään. :)

Mikä kone sinulla on? Onko se hyvä? 
Saa kehua! Jos vaikka joudun koneostoksille. :)

torstai 15. kesäkuuta 2017

Loma on asenteesta kiinni

Mikäli joku ei vielä tiennyt, mulla on kesäloma juuri nyt. Ensimmäistä viikkoa viedään ja yhteensä sitä on neljä viikkoa. Moni kauhisteli, kun JOUDUN pitämään kesäloman kesäkuussa.




Meillä siis työpaikalla on kiertävä lomalista, eli periaatteessa lomavuoro kiertää kesä-elokuussa. Toki oma lomavuoro on mahdollista yrittää vaihtaa jonkun toisen halukkaan kanssa ja kun lomat oli töissä jaettu, alkoikin se vuoronvaihtorumba. Ehdottomasti suosituimmat viikot, joista haluttiin eroon oli kesäkuun viikot ja vaihtoa toivottiin usein heinä-elokuun vaihteeseen.

Monet toki yrittivät vaihtoa ihan lastenhoidollisista syistä ja osa taas siksi, että olisi yhteistä lomaa puolison kanssa. Mutta monet halusivat vaihtaa siksi, että Suomen kesä on mukamas ihan surkea kesäkuussa.

Me suomalaiset taidetaan olla aika sääorientoitunutta porukkaa, mutta se mikä tuntuu hassulta on, että oli sää mikä tahansa niin se on ihan väärä. Kuuma, kylmä, kuiva, märkä. Koskaan ei sopiva.

Mun loman aikana on ehtinyt olla jo kaatosadetta, aurinkoista ja hellettä. Edes sadepäivänä mun loma ei todellakaan ole ollut kurja, me mentiin ravintolaan syömään ja serkkupojan kanssa leikkimään, siis kiva päivä!







Aurinkoisena päivänä käytiin Seikkailupuistossa, syötiin jäätelöä ja eväitä, käveltiin kaupungilla. Kiva päivä!

Se mitä yritän sanoa on, että nauttikaa jokaisesta lomapäivästä, satoi tai paistoi. Loma on ihanaa, joten ei anneta minkään sään haitata, sille kun ei mahda mitään! Loma on kuitenkin ihan liian lyhyt, että sitä kannattaisi käyttää valittamiseen.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Tavismutsin sporttivartti

Mulla on tapana innostua asioista. Aika usein vähän liikaa.

Kävipä kerran keväällä niin, että lupauduin lähtemään työporukan kanssa Runfest 2017 -juoksutapahtumaan. Juuri ennen lupautumista olin onnistunut käymään muutaman kerran putkeen lenkillä ja ajattelin, että samaa tahtia kun jatkan niin vaikka puolimaratoni menee tosta noin vaan.

Nyt sitä ei sitten tiedä, olisinko tuon puolimaratoonin jaksanut juosta treenauksen jälkeenkään, en nimittäin ole sitten sen kevään jälkeen enää käynyt lenkillä!

Onneksi juoksutapahtumassa oli mahdollisuus juosta myös 4,2 kilometrin lenkki. Ei paha, ajattelin. Kai mä sen jaksaisin?




Juoksutapahtuman lähestyessä mua alkoi kyllä aika paljon jännittää ja sen sai tiimikaveritkin huomata, sori siitä! Mietin vähän jos olisin jättänyt koko homman väliin, mutta en sitten kehdannut.


Kyseessähän on ihan leikkimielinen ja tapahtuma ja silleen?


Paitsi, että kun menin tapahtumapaikalle Kupittaanpuistoon, huomasin miten kaikki muut näytti ihan juoksijoilta. Viimeisen päälle trendikkäät juoksuvaatteet ja mageet juoksukengät. Ne näytti ihan ammattilaisilta kun siinä verryttelivät ja teippasivat jalkojaan.




Itsehän olin siis ottanut kaapista ne siskon vanhat ja todellakin ikivanhat lenkkarit sekä vähän liian kireät juoksucaprit, ne kun on ostettu silloin 15-vuotiaana ja -15kg sitten. Työpaikan puolesta meille oli tilattu tekniset juoksupaidat ja onnistuin sitten siitäkin valkkaamaan vähän liian pienen koon.



Olin siis enemmän kuin tiukassa kunnossa! Vaatteet meinaan puristivat röllykkäni tooooodella kauniisti kuin makkarankuori konsanaan!




Lähtölaukaus pamahti ja sadat juoksijat säntäsivät matkaan, minä muiden mukana! Olin päättänyt juosta niin paljon kuin mahdollista, onneksi osa myös käveli, joten se tsemppas mua hirveesti! Olen kyllä todella kilpailuhenkinen ja vähän otti päähän kun monet juoksivat niin lujaa, siinä tulee itsellekin vähän sellainen vauhtisokeus.

Jossain kohtaa ajattelin, että nyt meidän on pakko olla kohta puolivälissä, kyllä me niin kauan on juostu! No eikös kohta tule kyltti: 1 kilometri takana, joko on lämmin? Sanoisin, että aikamoista kettuilua ihmiselle joka oli jo siinä kohtaa aika piipussa ja kokonaiskierroshan oli sen 4,2km.

Jollain ihmeenkaupalla mun onnistui roikkua parin meidän tiimiläisen matkassa ja maaliin juostiin tietysti täysiä!

Sitten alkoi tapahtuman paras osuus, firma oli nimittäin varannut meille oman teltan juomineen ja ruokineen. Siinä sitten syötiin maistuvat pöperöt ja hiljalleen lähdin kotia kohti.




Oikeasti oli aika voittajafiilis, tuuletin mahtavaa suoritustani äidille ja Samulille, jotka tunnollisesti kannustivat mua. :D

Illalla saunoin yksin rauhassa kunnolla ja voi jestas kun oli hyvä fiilis. Hyvä fiilis koska:

  • ylitin itseni osallistumalla mihinkään liikuntaan viittaavaan tapahtumaan.
  • pääsin maaliin, eikä mua haettu ambulanssilla.
  • en ollut viimeinen maalissa. Saattoi tosin johtua siitä, et osa juoksi useamman kierroksen. ;)
  • liikunta tekee iloiseksi.
  • oli hauskaa!



Vaikka kesken matkan luvattiin työkaverin kanssa, että ei enää ikinä, saattaa kuitenkin olla että ensi vuonna olen paikalla taas. Lupaan kuitenkin hommata vähän paremmat varusteet. ;)


Mutta kyllä, oli todellakin kivaa! Eikä se nyt niin ammattilaisten touhua ollut vaikka osa hienosti vetikin hirveetä kyytiä. Huoli pois kuitenkin, oli meitä taviksia siellä vaikka millä mitalla ja kaikki sai mennä omaa tahtia! Ens kerralla en jännitä enää niin paljon!