tiistai 21. marraskuuta 2017

Melkein 100 vinkkiä joulukalenteriin

Mä tiedän etten ole ainoa. Kaikilla EI VOI olla vielä joulukalenteri valmiina. Ei vaan voi! Meidän joulukalenterina toimii Samulin lapsuudesta oleva joulusukka, johon on joka aamu ilmestynyt uusi pieni juttu.

Tänä vuonna mulla on kuitenkin entistä enemmän sellainen fiilis, että haluan välttää kaikkea turhaa krääsää, joten hyvin pitkälle kalenterista tulee löytymään pieniä hyödyllisiä juttuja, joille on aina tarvetta. Uutena juttuna aion tänä vuonna panostaa entistä enemmän aineettomiin juttuihin sekä yhteiseen tekemiseen. Koska olen kuitenkin realisti, tiedän etten joka päivälle ehdi kehittämään yhteistä puuhahetkeä, joten toki kalenterista jotain tavaraakin löytyy. Tässä olkaa hyvä, siis melkein 100 vinkkiä joulukalenteriin.


***





Askartelutarvikkeita 


vahaliidut
muovailuvahaa
kynä
kumi
vesivärit
leimasin
kuvioteippiä
joulukorttitarvikkeet
tarvikkeet diy-joulukoristeeseen
Itsenäisyyspäivänä tarvikkeet suomenlipun askarteluun
tarroja
pieni puuhakirja


***

Asusteita


ponnari
pinni
hiuspanta
muovisormus
rannekoru
pinssi
kynsilakka
huulirasva
sukat
sukkahousut
alushousut
pyjama


***

Yhteistä tekemistä


Sukkaan voi piilottaa lapun jossa lukee mitä tänään tehdään tai vaihtoehtoisesti tarvikkeet asian suorittamiseen.

leffailta
peli-ilta
majan rakennus
aineet vaahtokarkkikaakaoon
kartta tontun piilottaman suklaayllärin tms. luo
piparimuotit, tänään leivotaan pipareita
piparkakkujen koristelu
piparkakkutalon rakennus
tänään tehdään joulutorttuja
tänään saa laittaa omaan huoneeseen jouluvalot
tänään haetaan kuusi
kirjoita joulukirje mummille/kaverille/kummille
joululahjalistan kirjoittaminen
tänään mennään pulkkamäkeen/hiihtämään/luistelemaan
tänään tehdään lumiukko
tänään askarrellaan ikkunaan lumihiutaleita
tänään askarrellaan taikataikinasta/soodataikinasta joulukoristeita
tänään mennään joulukonserttiin
tänään mennään katsomaan jouluikkunaa, esim. Stockmann
tänään tehdään jäälyhtyjä
tänään tehdään vahakynttilöitä
tänään tehdään joulukarkkeja
tänään tehdään joulumaailma ikkunan väliin
tänään mennään kirjastoon lainaamaan joulukirjoja
tonttujumppa/-disko joululaulujen tahtiin
joulusiivous yhdessä
hyväntekeväisyyteen osallistuminen, esim. lapsi saa valita joulupuusta toteutettavan lahjatoiveen
joulukoriste, jonka saa laittaa valtsemalleen paikalle


***

Käyttötavaraa


kolikko
uusi hammasharja
heijastin
pieni peli
pelikortit
nukenvaate
barbin vaate
tonttulakki


***


Tontun jekut

Sain idean mun työkaverilta, koska heillä tonttu tekee joka yö jonkun jekun tonttuoveen liittyen, osa näistä ideoista on siis pohjattu juuri tuohon tonttuoveen, jos tykkää askartelusta niin nämä on kivoja. :)

jäljet "hangessa"
minipolttopuut
tontun pyykkipäivä (mini sukat pienellä pyykkinarulla)
minilumilyhty massasta
minilahjapaketit
minikranssi oveen
minijoulukuusi

Muuten vain toteutettavia "jekkuja"

illalla jätetty ja aamulla kadonnut riisipuuro, pipari, leipäpala tms.
tontun jättämä kirje
tontun nappaama lahjalista
tontulta pudonnut tonttulakki/lapanen
epämääräinen valokuva "tontusta"


***

Teemakalenterit



palapelikalenteri (pari palaa per päivä)
lorukalenteri (lorupussityyliin joka päivä yksi loru)
jouluinen iltasatu-kalenteri (yksi sivu per päivä)



Jos teillä ei ole koko joulukalenteri vielä valmis, toivottavasti tästä löytyi ideoita! :)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Helppo askartelu: vanukas muuttuu muistipeliksi


askartelu vanukas


askartelu vanukas

askartelu vanukas


Miten askartelu ja Paula-vanukas liittyy toisiinsa? Ehkä jokainen joskus television avannut tietää tämän seuraavan rallatuksen:


On Paula-lehmä cool se voittaa kaikki muut. 
Saa vanukkaasta täplikkään 
ja se vie kielen mennessään. 
Vanilja-suklaa suklaa vanilja.





Oi kyllä! Kolmevuotias laululintunikin tämän osaa ja mielenkiinnosta lähdinkin mukaan toteuttamaan Dr. Oetkerin kanssa kampanjaa, missä Paula-vanukas ja askartelu yhdistyy.


vanukas askartelu



***


Valitsin meille nuo minipikarit, joissa on 50g vanukasta. Ne sopivat hyvin pieneksi välipalaksi ja niiden sokerimäärä ja lisäaineettomuus yllättivät minut positiivisesti. Yleensä vanukas ei ajatuksissa ole se terveellisin tuote, mutta esimerkiksi monissa maustetuissa jugurteissa sokeria on enemmän. Vanukkaan maku on toki makea, mutta ei liian! Ei ihme, että Paula-vanukas on monien lasten suosikki, kyllä se maistui minullekin! Viime aikoina askartelu on ollut lähellä sydäntäni ja tämäkin on yllättänyt itseni täysin. Pitihän tyhjistä vanukaspurkeista heti kehitellä jotain.


askartelu vanukas

askartelu vanukas



Kirjaimet ovat meillä nyt IN! Niitä tavataan lehdistä, kylteistä, palapeleistä... Alisa on nyt lyhyessä ajassa oppinut vajaa puolet aakkosista, joten päätin toteuttaa hänelle hauskan aakkos-muistipelin! Tämä askartelu vaatii ainoastaan:

tyhjiä vanukaspurkkeja
kartonkia
maalia
liimaa.


Askartelu alkoi siitä, että pesin vanukaspurkit, jonka jälkeen maalasimme ne pariin kertaan ihan vaan sormiväreillä. Sormivärit on siitä kätevät, että ne lähtevät helposti käsistä ja vaatteista vedellä. Kestävyyden kannalta tosin jokin jämerämpi maali saattaisi olla parempi. Maalaaminen onnistuu lapseltakin. Sekä vanukas, että askartelu maistui koko perheelle ja peli toteutettiinkin yhteistuumin.


askartelu vanukas

askartelu vanukas

askartelu vanukas


***


Kartonkina käytin itse kierrätyskartonkia, toisella puolella on meidän hääaskarteluita, joille ei enää ollut käyttöä. Vaihtoehtoisesti voi käyttää vaikka sellaisia vanukaspurkkeja, missä on kartonkipakkaus ympärillä ja hyödyntää pakkauksen materiaalit myös. Askartelu on siis helppo toteuttaa ihan kierrätysmateriaaleista. 

Käytin vanukaspurkkeja muottina ja piirsin kartongille sopivan kokoisia neliöitä, jotka leikkasimme irti. Tämän jälkeen tekstasin niihin sellaiset kirjaimet, jotka on Alisalle tuttuja. Meidän pelissä oli tarkoitus etsiä aina sama kirjain ja sitten vielä keksiä samalla kirjaimella alkava sana. Toki muistipelin voisi esimerkiksi totetuttaa kuvilla tai vaikka numeroilla, mikä sitten teidän perheelle sopiikaan. Viimeinen askartelu olikin sitten liimata kartonki kiinni purkkeihin. Tämän jälkeen vanukas -muistipeli on valmis pelattavaksi.


askartelu vanukas

askartelu vanukas

askartelu vanukas


Me aloitimme pelaamisen nyt kahdellatoista purkilla, mutta mielestäni tässä pelissä on kivaa se, että sitä voi vaikeuttaa lapsen kehittyessä. Lisäpurkkien askartelu on helppoa ja nopeaa. Kukaties vanukas- ja kirjainahmattimme pelaa tulevaisuudessa sellaista muistipeliä, missä on jo kaikki aakkoset!?

Ja no, jos muistipeli ei aina nappaa, voihan niistä purkeista koota vaikka tornia!

Vain mielikuvitus on rajana!


askartelu vanukas


Postaus on toteutettu yhteistyössä Perheblogien ja Dr. Oetkerin kanssa!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Ihan vaan tavismutsi 2 vuotta

Ennen kuin aloitin Ihan vaan tavismutsi -blogin, olin jo useamman kerran harkinnut blogin aloittamista. Koskaan ne viritelmät eivät kantaneet yhtä postausta pidemmälle. Jotenkin kuitenkin Ihan vaan tavismutsi tuntui lopulta just siltä miltä pitikin. Löysin itsestäni ihan uuden puolen.

Nimi, Ihan vaan tavismutsi, oli ehkä vähän vasurilla keksitty, alkuperäinen idea oli nimittäin Tavismutsi, mutta se oli jo käytössä... Sitten mä päätin olla Ihan vaan tavismutsi. :D En tiedä valitsisinko enää sellaista nimeä, mutta toisaalta en kyllä keksi parempaakaan.


***


Ihan alkujaan blogin piti olla arkinen kuvaus ihan tavallisesta perheestä. Ja aika pitkälti se on sellaisenaan pysynytkin koko ajan. Meidän perhehän on ihan tavallinen!

Ensin alkuun menin innosta puhkuen eteenpäin, postasin välillä jopa kaksi kertaa päivässä. Kuvat olivat aluksi kännykällä napattuja suttukasoja. Se ei ollut tärkeää, tärkeää oli se into ja inspiraatio tehdä ja kirjoittaa. Kahden vuoden aikana tahti on hieman rauhoittunut, mutta postaan silti keskimäärin 4-5 kertaa viikossa. Se on mielestäni hyvä määrä, sillä bloggaamisen ohella käyn nykyään töissä, pyöritän kotia , olen äiti ja lähes joka ikinen päivä myös blogiyhteisömme saa nauttia huomiostani. Kamerakin on matkan varrella vaihtunut ja nykyinen kumppanini on pieni ja kompakti Olympuksen PEN E-PL 7. En minä kameran kanssa ole lähellekään ammattilainen, eikä mulla siihen ole aina järisyttävän suurta intohimoakaan. Enemmän mä pidän tästä bloggaamisesta kokonaisuudessaan.



***


Kahdessa vuodessa Ihan vaan tavismutsi on kasvanut mitättömästä miniblogista ihan oikeaksi blogiksi. Ei jättiläiseksi tai jättisuureksi, mutta oikeastaan aika sopivan kokoiseksi. Totta kai sitä aina toivoo, että olisinpa suositumpi tai luetumpi, mutta toisaalta olen nyt enemmän paljon enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Nykyään mun tekstejä lukee joku muukin kuin mun äiti.

Bloggaaminen on jonkin verran muokannut meidän elämää. Äitin on joskus vaan pakko istua koneella, tai ruokaan ei saa koskea, ennen kuin kuva otettu. Olen kuitenkin nykyään oppinut, että ihan jokaista lounasta ei tarvitse kuvata ja julkaista somessa. On meidän oikea elämä siis yleensä hieman erilaista, kuin miltä pelkän ja somen välityksellä voisi luulla. Toisaalta, pyrin kuitenkin pitämään blogin aina hyvin realistisena ja kirjoitan sekä kuvaan asiat niin kuin ne oikeesti on.



***

Blogin kautta olen päässyt mukaan moniin mielenkiintoisiin projekteihin. En tarkoita pelkästään yhteistöitä vaan esimerkiksi meidän blogiyhteisöä. Matka Perheblogeissa on ollut parhaimpia asioita bloggaamisessa. Koen inspiroivaksi olla yhteisössä, jossa saan itse olla mukana kehittämässä ja viemässä yhteisöä eteenpäin. Olen antanut bloggaamiselle paljon, mutta toivon että jatkossakin se kantaa hedelmää. 

Totta kai myös blogin kasvaminen ja lukijamäärän lisääntyminen on inspiroinut jatkamaan. Vaikka joskus aika on kortilla, koskaan en kuitenkaan ole pohtinut lopettamista kovinkaan tosissani. Edelleen jokainen uusi kommentti tai seuraaja ilahduttaa ja saa hymyn kasvoille.

Kiitos tästä matkasta ja kuten tässä kuvassa, katse on jo eteenpäin!



perjantai 17. marraskuuta 2017

Tack och adjö

Huihai perjantai!

Heh, huomaatteko, mä olen tällä viikolla postannut joka arkipäivä! Vautsi, en muista koska viimeksi multa olisi irronnut näin monta postausta samalle viikolle! Vaikka välillä vähän meinaa usko loppua kun blogihommia olis vaikka millä mitalla. Nyt on kuitenkin kauhea into menossa, meillä on nimittäin ihan superi juttu tulossa Perheblogien kanssa! Siitä lisää ihan pian!

Kiitos teille lukijoille, kun olette aktiivisesti mukana, sekin lisää innostusta hurjasti! Just nyt on kuitenkin aika suunnata katseet hieman muualle, sillä olen just nyt junassa matkalla Helsinkiin! Meillä on äidin kanssa perinteinen teatteri- ja hotellireissu. Viime keväänähän olimme viimeksi äidin kanssa teatterireissulla ja siitä reissusta voit lukea näistä postauksista: Sokos Hotel Torni - Viikonloppu äidin kanssa Helsingissä ja Kirka - Surun pyyhit silmistäni -musikaali.





Ihanaa päästä äidin kanssa taas kahdestaan reissuun! Kiva päästä teatteriin ja toki odotan myös yötä hotellista. Olen varannut meille huoneen upeasta Clarion hotellista. Toivottavasti se on yhtä upea kuin kuvissakin! Odotan myös hotellin aamupalaa. ;)


Tack och adjö - kiitos siis juuri sinulle ja näkemiin hetkeksi, tämä tyttö lähtee isolle kirkolle. ;)

Palailen sunnuntaina blogin 2v kuulumisten kera! :)


torstai 16. marraskuuta 2017

DIY tonttuovi pahvista

Askarteluryhmissä tänä vuonna olen nähnyt toinen toistaan upeampia tonttuovia. Vaikken mikään askarteluihminen sinällään ole, oli mun kuitenkin pakko toteuttaa tonttuovi pahvista. Lopullisen sysäyksen tähän sain kun viime viikonloppuna siskonikin oli moisen väsännyt.


DIY tonttuovi pahvista



Tämä pahvinen tonttuovi syntyi seuraavista materiaaleista:


Pahvi
Kartonki
Grillitikut
Naru
Liima
Teippi



Nämä materiaalit meiltä löytyi valmiina, joten ovi oli helppo toteuttaa. Ensin piirsin pahville oven ja leikkasin sen "lauta kerrallaan." Sain mielestäni "laudoista" suht aidon näköiset kun piirsin reunat ohuelti mustalla tussilla. Katkaisin grillitikusta sopivan mittaiset pätkät ja kiinnitin laudat niihin liiman ja teipin avulla. Oven karmit piirsin hieman paksummalle pahville ja leikkasin osat niin,että ne sai kiinnitettyä varsinaisen oven takapuolelle.


DIY tonttuovi pahvista


Söpö luuta ja tikkaat syntyivät grillitikuista ja narusta. Pieni postilaatikko pahvista, jonka maalasin vielä punaiseksi. Kranssikin oli helppo toteuttaa, sillä leikkasin vain pahvista rinkulan, jonka ympärille kieritin narua.

Hyvin pienellä vaivalla ja helposti sain ihanan tonttuoven, jossa on ripaus taikaa, sillä yön aikana oven eteen oli satanut lunta ja siinä oli nähtävissä pienet jalanjäljet. Tonttu oli kenties mennyt kotiin, pohti Alisa? ;)


DIY tonttuovi pahvista


Joulunaika on täynnä taikaa!

Joko teillä on tonttuovi?




Lisää joulusia DIY-ideoita löydät näistä postauksista:

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Tonttuja tapaamassa - Turun linna

Viikonloppuna päätimme jälleen ottaa palan Turkua haltuun. Lähdimme tutustumaan Turun historiaan, kohteenamme Turun linna. Linna on tuttu luokkaretkiajoilta,  mutta aikuisena en siellä ole tullut käyneeksi. Kun Alisa kiinnostui linnasta, sain potkun viedä hänet tutustumaan tähän historialliseen kohteeseen.


Turun linna

Turun linna



Meillä kävi tuuri, sillä juuri viime viikonloppuna kun äitini oli tulossa meille, Turun linnassa vietettiin tonttupäivää. Meille tuli siis tutuksi Turun linna tonttuineen ja haltijametsineen.


Emme osallistuneet varsinaisesti opastetulle kierrokselle, koska halusimme omaan tahtiin tutustua linnaan. Kuljimme kuitenkin hieman lomittain opastetun ryhmän kanssa ja pääsimme välillä kuulemaan ihan asiantuntijan kertomuksia linnasta.

Koska linnassa oli juuri tuolloin tonttupäivä, törmäsimme kierroksella mm. saunatonttuun, kotitonttuun sekä pelimannitonttuihin. Lisäksi etsimme tontun jättämiä kullattuja esineitä sekä kuljimme satumaisen haltijametsän läpi.


Turun linna


Vaikka luokkaretki aikaan linnojen kiertely ei ollut mieluisinta puuhaa,  näin aikuisiällä historia kiinnostaa ihan uudella tavalla. Linnahan on hyvin laaja ja iso, täynnä kapeita kivisiä käytäviä ja portaita. Itselläni heräsi kysymys, miten siellä on kukaan aikanaan pystynyt liikkumaan eksymättä? 

Alisa viihtyi linnassa pääsääntöisesti hyvin, huolimatta siitä, että askeleita kertyi hurjasti. Alisan suosikkeja oli ehdottomasti pienoismallit, sekä pukeutumisleikit. Kukapa nyt ei haluaisi pukeutua kunigatareksi, ritariksi tai linnanneidoksi? Olisipa haltijametsässä saanut pukeutua myös tontuksi!


Turun linna

Turun linna

Turun linna



Pienoismallit linnasta kiinnostivat myös itseäni. Suosikkini oli huone, missä oli kymmenkunta pienoismallia, jotka kuvasivat linnan rakentumista aikojen saatossa. Alunperin linna onkin ollut aika erilainen kuin nykyään.

Myös erilaiset vankityrmät olivat kiinnostavia ja niistä muistan kiinnostuneeni myös koululaisena. Linnassa oli etenkin tyrmissä suht hämärää, joten välillä Alisa ehkä hieman pelkäsi, olihan linna aika jännittävä paikka, etenkin pienen lapsen silmin.

Turun linna sopii ihan kaikenikäisille vierailijoille ja vaikka olisit siellä koululaisena käynyt luokkaretkellä, suosittelen käyntiä myös aikuisiällä. Saattaa olla, että linnasta saa aikuisena hieman erilaisia asioita irti. Aikaa kannattaa kyllä varata reilusti, sillä me olimme linnassa vajaa kolme tuntia ja tutkimista jäi ensi kerrallekin!

Turun linna


Aikaisemmat museovierailumme:


tiistai 14. marraskuuta 2017

Kun tein raskaustestin

Olen monesti puhunut täällä blogissa siitä, etten tiedä haluanko enempää kuin yhden lapsen. En ole Alisan syntymän jälkeen potenut vauvakuumetta vaan koko ajan on tuntunut kuin meidän kolmikko olisi kokonainen. Toki sisälläni on välillä käynyt myllerrys, enkö enää ikinä kokisi pikkuvauva-aikaa?




Tähän saakka vauva-asiassa on ollut ns. aikalisä. Olemme yhteisellä hiljaisella sopimuksella päättäneet, että asiaa voidaan miettiä muutaman vuoden päästä vielä uudelleen. Toki, lapsen saamista ei voi aina itse päättää, haave lapsesta voi jäädä ikuiseksi tai joskus siitä ei ole edes haaveillut lainkaan kun tikkuun piirtyy ne kaksi viivaa.


***


Vaikka asia oli sysätty johonkin syvälle mielen perukoille, yhtenä päivänä minua alkoi vaivaamaan tunne: olenkohan raskaana? Minulla ei varsinaisesti ollut mitään oireita, mutta minulla oli se selittämätön tunne.





Viikon verran kamppailin ajatusteni kanssa. Mietin hieman, miten asiaan suhtautuisin, kokosin ajatuksiani, mitäpä jos meitä olisikin neljä? En voi sanoa, että olisin kauhistunut asiasta, kyllähän toinen lapsi olisi tervetullut, vaikkei se päällimmäisenä ollut tähän saakka ollut mielissämme. 

Lopulta en voinut enää elää epävarmuudessa vaan marssin kauppaan. Pakatessani ostoksia, jotka sisälsivät muun muassa niin sen raskaustestin kuin esimerkiksi Aura-juustoa, havahduin siihen, että tosiaan, mikäli testi olisi positiivinen, Aura-juusto jäisi syömättä. Hiljalleen muistelin, mitä kaikkea taas pitikään ottaa huomioon, jos olisin raskaana...


***


Kotona en enää malttanut odottaa, olisihan asiaan saatava selvyys. Toisaalta tunsin itseni pettyneeksi, kun viivaan piirtyi vain se yksi viiva. Toisaalta taas olin helpottunut. Helpottunut siksi, ettei suurta muutosta tulisikaan nyt suunnittelematta. Helpottunut olin myös siksi, ettei ajatus toisesta lapsesta sittenkään ollut tuntunut niin katastrofaaliselta. Kuka tietää, joskus triomme saattaakin olla kvartetti. 

Itselleni jäi tästä vähän sellainen tunne, että kroppani ja mieleni hieman testasi minua. Testasi, miten tosissani olen tämän yhden lapsen ajatuksen kanssa.